Etsiskelin Kaiken maailman kommentteja -haastetta varten hyvän mielen tekstiä, ja päädyin Idän temppeliin, koska jostain syystä se on minulle sellainen hyvän mielen alue, vaikken fandomeita suurimmaksi osaksi tunnekaan. Päätin kokeilla tätä ficlettiä, koska tällä on niin nätti nimi ja koska otsikon "syysfiilistely" houkutteli minua, syksy kun on minunkin lempivuodenaikani. Onneksi päädyin lukemaan tämän, voi että! Fandomista en tiedä mitään muuta kuin sen, että se vissiin käsittelee taitoluistelua, mutta tietämättömyyteni ei häirinnyt lukemista lainkaan. Teksti keskittyy otsikon mukaisesti syysfiilistelyyn ja läheiseen ihmissuhteeseen, ja siihen on helppo sukeltaa, kun siinä ei ole hirveästi mitään fandomspesifiä. Tai okei, saattaahan sitä olla vaikka miten paljon, minä en vain tiiä siitä mitään kun en fandomia tunne. Oli miten oli, tämä suloinen pieni ficlet toimii erinomaisesti fandomummikollekin!
Iiihanaa syystunnelmaa tässä, voi että. Aurinkoinen aamu seinillä tanssivine vaahteranlehtineen, yhteinen kävelyretki syksyisessä puistossa, kohmeisten sormien sulattelua syrjäisessä kuppilassa lämpimän kahvin avulla... Aaa, olen ihan ekstaasissa (ekstaasia tässä tarinassa todella on, nimensä mukaisesti!). Tässä on kovin elävää kuvailua, ja syksyn hulppea väriloisto välittyy hienosti. Onpa mukavaa lukea syksystä, vaikka ulkona kelit kääntyvätkin jo pikkuhiljaa talven puolelle.
Pidän tässä tekstissä kovin myös Yuurin ja Viktorin suhteesta ja siitä, millaisena se välittyy. Komppaan
Röhköä siinä, että Viktorin läsnäolo on hallitsevaa ja vallitsevaa, mutta mielestäni se ei ole sitä mitenkään ahdistavalla tai pahalla tavalla. Yuuri vaikuttaa olevan suorastaan huumaantunut Viktorista, mutta tunne vaikuttaa olevan myös molemminpuolinen, ja kumpikin hahmoista vaikuttaisi olevan suhteessa omasta tahdostaan. Iiks, olen nyt ihan fiiliksissä näistä ihanista tyypeistä! On niin mukavaa, miten he saavat viettää aikaa keskenään eivätkä kohtaa mitään kurjia ennakkoasenteita, vaan kahvilan tarjoilijatyttökin hymyilee ja laittaa kermavaahdot kaupan päälle. Kävin vähän googlailemassa fandomia, ja opin että Viktor on Yuurin valmentaja ja idoli, ja kovasti kävi kyllä kiinnostamaan tällainen asetelma... Tämä näkökulma tarjoaa myös ehkä lisää perspektiiviä siihen, että Yuuri on niin hullaantunut Viktorista.
Pidän siitä, miten kiireetön tunnelma tässä tekstissä on. Kohtaukset ovat lyhyitä, mutta rauhallisia ja hyvin paljon kertovia. Tulee sellainen olo kuin velloisi auringonkultaisessa syksyssä kaikessa rauhassa, nauttien. Aika huikeaa, että tekstillä voi olla tällainen vaikutus! Kerronnallisesti pidän erityisesti noista jokaisen pätkän päättävistä yksittäisistä toteamuksista. Ne päättävät kohtaukset yksinkertaisesti ja ihanan yksiselitteisesti mutta toisaalta monitulkintaisesti: niissä todetaan, että näin asiat ovat, ja lukija saa ite poimia niistä mielikuvia ja vaikutelmia. Eritoten pidän siitä, miten ensimmäinen ja viimeinen kohtaus päättyvät melkein samaan lauseeseen. Siitä tulee sellainen jännä jatkuvuuden vaikutelma, etenkin kun viimeisessäkin kohtauksessa on parfyymin ja kahvin tuoksuja.
Myös tarinan nimestä pidän kovin. "Tuulesta villiintyneet" voisi viitata Yuuriin ja Viktoriin tai vaikka vaahteranlehtiin, kulta on olennainen osa syksyn värejä ja tietysti arvokasta niin kuin varmaan Yuurin ja Viktorin suhdekin (vaikka ehkä eri tavalla), ja ekstaasia tarinassa on kerrakseen: Viktorin ja Yuurin kokemaa ekstaasia toisistaan ja syksystä sekä myös lukijalle välittyvää ekstaasia. Ihana nimi, oikein sellainen täyteläinen ja rikas niin kuin tarinan tunnelmakin!
Lämpimät kiitokset tästä suloisesta ficletistä, tästä tuli hirmu hyvä mieli!
-Walle