Nimi: Rakkaus loisti hänen silmistään
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Varoitukset: --
Vastuunvapaus: J.K.Rowling omistaa kaiken hänelle kuuluvan, en saa tästä mitään korvauksia.
Paritus: Arthur/Molly
Genre: silkkaa fluffiahan tämä
A/N: Jaiks, osallistuin ekaa kertaa Lyrics Wheeliin ja heti meni yliajalle, muttei kerrota sitä kellekään, eihän... Mielessä oli ensin ihan toisenlainen skenaario, mutta kun lähdin kirjoittamaan, niin siitä muodostuikin tällainen. Yllätti vähän kirjoittajan itsensäkin, haha. Biisinä toimi Kiss:n
Forever (linkki vie Youtubeen). Biisin sanat tekstin lopussa.
Rakkaus loisti hänen silmistään
Arthur ei koskaan oikein tottunut tähän. Olisi jo luullut, kun talossa seikkaili kuusi lasta, että seitsemännen syntymä olisi täysin mennyt rutiinilla, mutta silti mies löysi itsensä puremasta kynsiään ja tuijottamasta kattoon. Parantajasisar oli saapunut heille jo heti aamutuimaan, kun Arthurin lähettämä viesti oli saavuttanut vastaavan hoitajan. Molly oli vaatimalla vaatinut saada pysyä kotona, eikä Arthurilla ollut voimaa taistella vaimoaan vastaan tällaisissa asioissa. Kyllä Molly varmasti paremmin tiesi, mitä oli tekemässä kuin tuleva isä, siitä Arthur oli täysin varma.
Pojat mekastivat jossain alakerrassa. Ron oli vielä niin nuori, että nukkui jo, mutta vanhemmat leikkivät lohikäärmeen valloittajia alakerrassa, mitä luultavimmin Charlien toiveesta. Kello alkoi lähestyä jo yhdeksää ja elokuinen lämmin sade valui pitkin räystäitä ja ikkunanpieliä. Hän oli vienyt Mollylle juotavaa jo tunti sitten, ja nainen oli ollut huoneessa koko päivän. Mitään tietoa sen enempää ei ollut hänelle herunut, eikä hän kuullut mitään, niin hiljaiseksi taiottu huone oli. Ron oli syntynyt niin nopeaan viimeksi, että hyvä, kun Molly oli ehtinyt makuulle asti, kun poika oli jo huutanut parantajasisaren käsivarsilla.
Hymy nyki Arthurin suupieliä, kun hän muisteli vuoden takaista maaliskuuta. Molly oli ollut täysin varma, ettei poika vielä syntyisi, koska ei ollut mitään samoja merkkejä kuin aikaisempien kanssa, mutta niin se vain oli lopulta tapahtunut niin nopeaan, että melkein kiire oli tullut lähteä Pyhään Mungoon. Sieltä olikin nopeasti kotiuduttu taas uuden nyytin kanssa ja vaikka Arthurin sydäntä oli kivistänyt kaikki se rakkaus, jota hän tunsi uutta tulokasta ja vaimoaan kohtaan. Sukulaiset hieman ihmettelivät, miten heillä oli niin monta lasta, se kun ei mitenkään ollut tavallista enää näinä aikoina, mutta Arthur ei koskaan ollut edes ajatellut asiaa. Hän rakasti jokaista lasta omalla tavallaan, eikä hän olisi voinut ajatellakaan, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi heitä saanut elämäänsä. Molly oli jo alussa sanonut, että hänelle suuri perhe oli ihanne, eikä Arthuria haitannut lainkaan auttaa naista saavuttamaan haaveensa.
Ronin jälkeen oltiin puhuttu asiasta. Että kuusi olisi jo vallan hyvä luku, kun ei taloudellinen tilanne ollut lähtenyt kohentumaan niin hyvin kuin oli ajateltu. Että kuusi poikaa oli täydellinen saavutus ja heistä tulisi varmasti joku päivä hienoja ihmisiä. Mutta sitten oli tullut vuosipäivä ja Molly oli pitänyt kaunista mekkoa ja kysynyt, että haittaisiko sittenkään, jos vielä yksi. Eikä Arthurilla ollut mitään sitä vastaan. Hän oli jo miettinyt tulevalle lapselle nimiä. Wilhelm olisi hyvä, samoin kuin Richard tai Daniel.
”Herra Weasley”, ääni ovensuusta herätti hänet ajatuksistaan.
”Niin?”
”Tulkaa tapaamaan vaimoanne.”
”Onko kaikki hyvin?” Arthur nousi huolestuneena tuolilta.
“Kaikki on vallan mainiosti”, parantaja hymyili ja ohjasi miehen huoneeseen.
Ikkunat olivat auki auringonlaskuun. Kaikki oli siivottu ja huoneessa tuoksui puhtaalta. Molly nojasi paksuihin tyynyihin kasvoillaan väsynyt, mutta onnellinen hymy.
”Onneksi olkoon, herr Weasley. Perheenne lukumäärä kasvoi jälleen yhdellä, terveellä lapsella.”
”Kiitos paljon”, Arthur ei kiinnittänyt pahemmin enää huomiota parantajattareen astellessaan kohti sänkyä. Sänky niiasi hänen painonsa alla, kun hän istui vaimonsa viereen ja painoi hellän suudelman tämän poskelle ennen kuin katsoi uutta pienokaista. Kaikki oli niin pientä ja haurasta vielä.
”Ajattelin Danielia. Tai Richardia nimeksi. Mitäs sanot?”
”Ei ne taida tällä kertaa sopia?” Molly naurahti.
“Miten niin? Täydellisen sopivia englantilaisia nimiä.”
“Mutta vähän vääriä.”
“Kuinka niin? Naapurillakin oli setä, jonka nimi oli Daniel. Varsin hyvä velho.”
“Mutta Arthur”, Molly huokaisi hymyn kareillessa huulilla: “Hän on tyttö.”
“Danielko? Ei, olen aika varma, ett--”
“Ei, kun hän”, Molly ojensi kapaloitua lasta kohti Arthuria.
Arthur tuijotti pientä nyyttiä sylissään. Pienokainen oli hiljaa silmät kiinni, huulet mutristuneina ja täydellisen valmiina kohtaamaan maailman. Lämmin läikähdys Arthurin sydämestä levisi hänen silmiinsä ja kyyneleet alkoivat valua ennen kuin hän ehti kunnolla pysäyttää niitä. Sivusta seurannut hoitaja otti lempeän varmasti tytön Arthurin sylistä ja alkoi suorittaa tälle vielä perustutkimuksia. Arthur pyyhki kämmenselällään kyyneliä pois poskiltaan ja kumartui vaimonsa puoleen. Mollyn silmissä säkenöi samoja timantteja kuin joita hänelläkin tällä hetkellä ja Arthur tiesi. Tiesi, ettei koskaan voisi rakastaa ketään muuta tällä tavalla kuin tätä naista, joka jaksoi häntä vaikeina aikoina, tuki ja huolehti, nauroi hänen kanssaan ja antoi Arthurin hoivata, kun tarve sitä vaati. Nainen, joka oli jakanut hänen kanssaan niin paljon, niin monta hetkeä, eikä Arthur ollut koskaan ennen ollut ollut yhtä varma kuin nyt siitä, että hän halusi jakaa koko tulevaisuutensa juuri tämän naisen kanssa, joka oli halunnut juuri hänet. Nainen, joka oli lahjoittanut hänelle niin monta rakkautta ja lasta, niin monta iltaa ulkoverannalla vain jutellen, niin monta ylpeydenaihetta.
”Mitä sinä vetistelet siinä?” Mollyn sanat olivat tarkoitettu hupsutteleviksi, mutta niiden takaa kuulsi onnellisuus ja nauru ja Arthur vain hymyili. Hän hapuili toisella kädellään vaimonsa käden omaansa, sipaisi toisella poskea ja kumartui sitten suutelemaan tätä pitkään ja rakastavasti. Mollyn nauru kutitteli huulilla, mutta he syventyivät siihen niin kuin kaksi ihmistä, jotka ovat tottuneet toistensa rakkauteen, suutelevat.
”Arthur, rouva Mollister on täällä edelleen. Hupsu, siirry nyt.”
”Krhm, niin. Rouva Mollister, olemme erittäin otettuja avustanne.”
“Kiitoksia teille herra ja rouva Weasley. Tyttärenne on oikein oivassa kunnossa, hänestä kasvaa varmasti vahva nainen. Minun apuani täällä ei enää tarvita, mutta tulemme tekemään kotitarkastuksia vielä tällä viikolla. Toivoisin, että pysyisitte toipilaana vielä tämän päivän, rouva Weasley, jotta tervehtyminen on varmaa. Onnea uudesta lapsesta vielä kerran, teitte hyvää työtä, rouva Weasley.”
”Kiitos, rouva Mollister. Kiitos”, Molly hymyili, kun nainen keräsi tavaroitaan ja lähti kohti alakertaa.
”Tytär”, Arthur mumisi hämillään: ”En ollut edes ajatellut. Mutta tietysti niin. Voi Molly, tämähän on kerrassaan hienoa.”
“Niin, niin.”
Arthur nousi sängyltä ja kumartui kaappaamaan vastasyntyneen tyttären syliinsä. Molly katseli heitä lempein silmin sängyltä, kun Arthur kaivoi tyttärensä pienet sormet esiin kapalosta ja piti niistä kiinni.
”Isä tässä hei. Muista, että rakastan sinua aina. Ja että et saa kiusata liikaa äitiä. Muuten et saa maailman parasta omenapiirakkaa, ja sitä kohtaloahan me emme halua, emmehän.”
Hän kohtasi Mollyn katseen ja tiesi olevansa iäti kiitollinen tälle naiselle, jolla oli tarttuva nauru, tomera tahto ja rakkaus, joka loisti silmistä valaisten Arthurin koko maailman.
Kiss - Forever
I gotta tell you what I'm feelin' inside,
I could lie to myself, but it's true
There's no denying when I look in your eyes,
Girl I'm out of my head over you
And I lived so long believin' all love is blind
But everything about you is tellin' me this time
It's forever, this time I know and there's no doubt in my mind
Forever, until my life is through, girl I'll be lovin' you forever
I hear the echo of a promise I made
When you're strong you can stand on your own
But those words grow distant as I look at your face
No, I don't want to go it alone
I never thought I'd lay my heart on the line
But everything about you is tellin' me this time
It's forever, this time I know and there's no doubt in my mind
Forever, until my life is through, girl I'll be lovin' you forever - yeah!
Oooh
I see my future when I look in your eyes
It took your love to make my heart come alive
'Cause I lived my life believin' all love is blind
But everything about you is tellin' me this time
It's forever, this time I know and there's no doubt in my mind
Forever, until my life is through, girl I'll be lovin' you forever