Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Uskosta, toivosta ja siitä kolmannesta (S) Dean Winchester/Castiel, angst, ficlet  (Luettu 2433 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Nimi: Uskosta, toivosta ja siitä kolmannesta
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: Ämpärillinen angstia. Ficlet.
Ikäraja: S
Paritus: Dean Winchester/Castiel (”Destiel”)

Varoitukset: SPOILAA 12. kauden loppua ja 13. alkua! Alkaen A/N-sepustuksista!

Vastuunvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: En olis uskonut, että tässä sarjassa Castielin kuolema olisi enää mitenkään hetkauttanut suuntaan taikka toiseen. On ollut meinaan sen verran vakituinen juonikuvio, että shokkiarvo on minimissä – mutta meni silti ihon alle. Kyllä se Cas sieltä vielä tuodaan takaisin, mutta ehkä tää oli ensimmäistä kertaa oikein koskettavaa. Ja sillee.

Käänsin tämän tässä joutessani englanniksikin: About Faith, Hope and that Third One





Uskosta, toivosta ja siitä kolmannesta


Dean veti lakanan pois Castielin kasvoilta vain sekunneiksi, odottaen näkevänsä jotain kylmää ja vääristynyttä. Mutta hänen kasvonsa olivatkin rauhalliset, aivan virheettömät. Olisi ollut parempi, jos ne olisivat olleet rikki hakatut tai edes tuskasta vääntyneet, sillä sitä kuolema Deanille oli. Pelkkää väkivaltaa. Oikeastaan ikinä hän ei ollut nähnyt ruumista, joka vain oli. Hän heitti lakanan takaisin hänen kasvoilleen yhtä nopeasti kuin oli ottanutkin.

Sitten Dean sitoi Castielin jalat yhteen verhon riekaleella. Sen piti olla ihan vain rutiinia, jotain mitä metsästäjät tekivät kaikille kaatuneille, mikäli aika oli vain sen salliva. Dean sitoi solmun ja nielaisi.

”Ei voi olla”, hän sanoi. Castiel ei kuullut. Hän ei kuulisi enää koskaan mitään.

Dean antoi jalkojen olla ja veti lakanan uudestaan pois Castielin kasvoilta katsoakseen häntä vielä kerran. Todella viimeisen kerran ja kunnolla, ei se vilkaisu vaan voinut jäädä viimeiseksi. Dean katuisi, jos nyt ei katsoisi. Hymyn tapainen tyyneys Castielissa järkytti enemmän kuin mikään mustelma taikka haava.

Ei ollut enää kuin yksi asia tehtävänä. Se, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, ja jota ei olisi pitänyt jättää ruumiinvalvojaisiin. Deanin ilme oli vakava, kun hän kumartui Castielin ruumiin ääreen ja suuteli hänen suutaan.

”En tiedä minne sinä menet, Cas, mutta toivottavasti siellä sinuun ei enää satu”, sanoi Dean. Castiel ei vastannut. Hänen huulensa eivät erkaantuneet. Eivätkä hänen kulmakarvansa mutristuneet hämmentyneeseen ruttuun. Olisipa hän ollut pahan näköinen, niin hänet olisi helpompi polttaa. Ei jotain noin levollista saata tuhota.

”Tahdon uskoa, että näemme vielä. Aika kornia, vai mitä?” Dean naurahti kai, jos tuota nyt nauruksi viitsi sanoa. Aika hölmöä puhua kuolemanjälkeisestä elämästä, kun itse tietää, että ehkä olemattomuus on kaikkia muita kohtaloita parempi. Niin kuin, missä on se kuolemanjälkeinen paikka, jota näillä kokemuksilla uskalsi odottaa? Missä on Castiel, jos ei tässä maailmassa? Minkälaiseen koloon Dean edes voi toivoa pääsevänsä, kun Taivas on vitsi ja Helvetti yhdentekevä? Ehkä tyhjyys on olemista parempi.

Olisi pitänyt kiittää, kun oli kiittämisen aika. Olisi tullut rakastaa, kun rakkautta oli. Dean viimeisteli käärinliinat, koska ei sietänyt enää katsella Castielin mitään puhumattomia kasvoja.

”Jos… uh… jos rakastinkin”, Dean takelteli, koska se sana oli edelleen vaikea, vaikka Castiel olikin kuollut, ”Niin tein sen huonosti. Anna anteeksi ja näkemiin.”

Näkemiin, ei hyvästi. Vain täksi päiväksi, ei ikuisuudeksi, sillä jos Deanin oli pakko vielä uskoa johonkin suurempaan, niin jälleennäkemisiin.

”Me näemme vielä, minä tiedän sen. Ei ehkä täällä tai tuolla tai missään varsinaisesti. Siellä missä on hyvä olla”, Dean lupasi, ja lupasi sen enemmän itselleen, kuin tyhjälle, valkoiseen kääritylle ruumiille.

Jossakin on oltava vapaus, eikö niin? Ja siellä Castiel nyt oli. Ilman Dean Winchesteria.

Ilman kipua.


FIN





A/N: Semijatko-osa: Palaa kuin sauna kesällä (K-18)
« Viimeksi muokattu: 29.11.2017 21:27:32 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Stahp. Miksi teen tämän itselleni.
Katsoin juuri 13 kauden ekan jakson ja sain lopetettua itkemisen.
Tämä sai sen alkamaan uudestaan. Tiedän kyllä, että Cas tuodaan takaisin, mutta silti tämä oli kyllä niin kivuliasta. Sattuu. :'(
Ficci oli nätti, pieni, koruton ja hiljainen. Mielenkiintoista nähdä Dean kipuilemassa näin hiljaa, olet hienosti vanginnut tähän sen fiiliksen, mikä jaksosta tuli, kun Dean katsoi Casia ja kääri sen.
Kiintoisaa myös (en nyt keksi parempaa sanaa), miten lopussa Dean Winchester ja kipu rinnastettiin keskenään, ajatus voisi olla ihan suoraan Deanin omasta päästä lähtöisin.

~Violet

I am enough.
.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
Katsoin vihdoin kaikki 13. kauden jaksot ja uskallan alkaa lukea ficcejä!
Voih nätisti kirjoitettu, tosi luonnolliselta nuo sanavalinnat tuntuu Deanille. Mutta joo, itsehän en alkujärkytyksestä toivuttuani uskonut hetkeäkään, että Cas pysyisi kuolleena kovin pitkään, kun hän on sen verran suosittu hahmo. Jaksoja katsottuani tämä kyllä saattaisi olla ihan hyvin (no, suudelmaa lukuunottamatta, sitähän ne ei missään nimessä tekis kun se on liian homoa ::) :-\) mitä Deanin päässä oikeasti menikin tuossa vaiheessa.
Kiitoksia tästä :)

Never underestimate the power of fanfiction

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Violetu, hei, sehän se on se pääpointti että Castielin kaiken kärsimyksen alku ja juuri on Deanissa. Myös kaiken onnen ja ilon ja niin poin päin, mutta Castiel on niin paljon kärsinyt ja Deanin takia totta kai, siihen se aina palaa. Vaan aina se tulee takaisin, ihan niinku mikään ei riittäs xD

Crysted, no minä elän vielä hattaranpunaisessa Destiel-kuplassani ja uskottelen itselleni että totta kai se voi olla canonissa mahdollista, ihan varmasti voi xDDD Toisaalta, Dean on kuluneella kaudella tehnyt sellaisenkin ihmeen kuin pyytänyt ihan ehdoin pyytämättä ja oikeasti Samilta anteeksti tyhmäilyjään, asia mitä en olisi koskaan ennen uskonut tapahtuvankaan. Eli ihmeiden aika ei ole ohi, ja miten oli xD Onneks Cas tulee kohta takaisin, mä en kestä sydämensä särkenyttä Deania enää sekuntiakaan.

Kiitos kommenteista ja sillee. Toivottavasti pian olisi jo jotain iloisempaa kirjoitettavaa!Tulis vaikka Jackille joku sussu tai miekkönen shippailtavaksi niin päästäisiin taas söpöilyyn kiinn angstin sijaan.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
I did not sign for angst mutku tätä nyt mainostettiin tossa toisessa, nii pakkohan tää on ekaksi lukea.

Lainaus
Ei ollut enää kuin yksi asia tehtävänä. Se, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, ja jota ei olisi pitänyt jättää ruumiinvalvojaisiin. Deanin ilme oli vakava, kun hän kumartui Castielin ruumiin ääreen ja suuteli hänen suutaan.
NIIIIIN Dean! Pitikö jättää sinne se eka pusuttelu, häh??!! Kuolleelle on helppo tunnustaa rakkautensa, senkin pelkuri!

Oivoivoivoi tätä angstia :( Dean-parka, tottahan se ois halunnut mennä eka ettei tarvisi taas yhtä haudata polttaa roviolla. Musta oli muutenki jännä, että se päätyi polttamaan Casin, koska camoon, kuinka monesti ne on herännyt henkiin? Mut ehkä se oli Deanille helpompi ajatus kuin jäädä ikuiseksi ajaksi odottamaan, että milloinkas se palaa takaisin. Closure ja sellaista.



Kiitos tästä, nyt pornoon!
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain