Kiitos paljon kommentista,
Lunalotta! Kiva tietää, että luet!
15. Rhiannon
Gaala alkaa pian, ja hän on jo juonut yhden lasin kuohuviiniä. Hän ei tunne pöydästään muita kuin Thomasin, joka on syventynyt väittelyyn tyylikkään noidan kanssa. Noita kuuluu väittävän, että hyvän luudan tunnistaa siitä, ettei varpuja tarvitse huoltaa viikoittain, ja Thomas tuijottaa naista suu auki, pudistelee päätään ja nyökyttelee sopivissa kohdissa. Ginny vilkuilee ympärilleen ja rummuttaa sormillaan pöytää.
Luna oli tullut aikaisemmin illalla kiepauttamaan hänen hiuksensa löysälle nutturalle niskaan, mutta jo nyt muutama itsepäinen suortuva oli valahtanut hänen kasvojensa ympärille. Hän oli ostanut Viistokujalta
Matami Ruususuun auringonnousunpunaa ja tuputellut sitä poskilleen kunnes näytti samalta kuin ärhäkän treenin jälkeen. Luna oli ollut kärsivällinen, puhdistanut hänen kasvonsa, pölläyttänyt vähän puuteria ja värjännyt ripset tummaksi ja jotenkin pidemmän näköisiksi kuin normaalisti.
Kiitos, eiköhän tämä riitä, hän oli henkäissyt kauhuissaan, kun tyttö oli lähestynyt häntä huulipunavalikoiman kanssa. Jalkoihin hän laittoi tennarit, sillä eihän kukaan edes näkisi hänen kenkiään pitkän puvun alta.
Juhlapaikan koristeet ovat omituinen sekoitus valoja, kynttilöitä, huispausjoukkueiden maskotteja ja julisteita. Pelaajat näyttävät lähes tunnistamattomilta iltapuvuissa ja juhlavissa kaavuissa. Kuohuviini pirskahtelee suoraan hänen päähänsä, asiat tuntuvat samaan aikaan pehmeämmiltä ja suuremmilta. Hän ei edes muista, milloin olisi viimeksi juonut alkoholia.
”Oho, kenen kanssa Gwenog Jones tuli?”
Hän kääntyy katsomaan ja näkee kokonaan mustaan pukeutuneen Gwenogin astuvan saliin vierellään etäisesti tutunnäköinen, pitkä ja kaunis nainen.
”Onko se - sehän on Alex Dubois”, nainen hänen vierellään henkäisee ystävättärelleen. Hänen vatsansa muljahtaa ikävästi. Gwenogin entinen tyttöystävä.
”Ovatko he – ovatko he palanneet yhteen?” hän kysyy huolettomaan sävyyn.
”Siltä näyttää”, nainen sanoo. ”He ovat ihastuttava pari.”
Hän mutisee jotakin epäselvää, mutta naiset eivät onneksi kuule, vaan keskittyvät ruotimaan uutta seurapiirijuorua. Kuohuviinin kuplat kutittavat Ginnyn kitalakea.
Ohjelma alkaa puheella, sitten jaetaan palkintoja. Ginny taputtaa kohteliaasti, kun Kenmaren kanahaukkojen pitäjä valitaan vuoden pitäjäksi, ja Laiturpuun loistokkaiden valmentaja saa vuoden lajikehittäjän palkinnon. Palkinnot tulevat ja menevät, välillä nimi on tuttu, välillä ei, häntä ei oikeastaan enää kiinnosta. Ihmiset huokailevat, taputtavat ja nauravat. Ginny huomaa, että toinenkin lasi kuohuviiniä on jo tyhjä.
”Ja lopuksi valitsemme vuoden urheilijan”, juontaja sanoo, pitää dramaattisen tauon ja avaa kirjekuoren. ”Hyvä naiset ja herrat, vuoden urheilijaksi on valittu maajoukkueen kapteeni, kaikkien rakastama konkaripelaaja GWENOG JONES!”
Juhlaväki hurraa. Ginny kääntyy katsomaan Gwenogia, joka hymyilee hämmentyneen näköisenä, nousee seisomaan (Alex Dubois suikkaa nopean suukon naisen poskelle ja hymyilee aurinkoisesti muulle seurueelle) ja kävelee lavalle antamaan kiitospuheensa.
”Anteeksi, minun täytyy käydä –
laittamassa meikkiä – öh,
kasvoilleni”, hän kuiskaa pöytäseurueelleen ja nousee ylös. Tuoli kolahtaa huomiotaherättävästi lattiaan.
Ilma salin ulkopuolella on raikasta. Ginny pysähtyy miettimään vaihtoehtoja. Ulko-ovella odottavat toimittajat kameroiden kanssa, eikä hän oikein voi lähteä kesken gaalan. He ovat korkean rakennuksen yläkerroksissa. Ehkä hän voisi löytää parvekkeen.
Portaiden päästä löytyy viehättävä kattoterassi. Hän kävelee kaiteelle ja jää katsomaan maisemaa. Lontoo hehkuu ja sykkii hiljalleen hänen allaan, kuohuviini humisee päässä ja kolea tuuli puhaltaa olkapäille. Juhlan virallinen osuus on ohi ja bändi alkaa soittaa, musiikki kantautui etäisenä ja kevyenä hänen korviinsa.
Minä olen ihastunut Gwenog Jonesiin.Vaikka hän hengittää niin syvään kuin vain pystyy, ilma tuntuu loppuvan kesken. Siitähän tässä on koko ajan ollut kyse, eikö olekin? Hän puristaa kaidetta. Miksi hänen tekee mieli itkeä ihan vähän?
”Lopeta”, hän sopertaa ja taputtelee kevyesti poskiaan. ”Lopeta nyt.” Hän ei halua, että Lunan laittama ripsiväri suttaantuu alaluomille, koska sitten kaikki arvaisivat, että hän oli itkenyt ja luulisivat sen johtuneen siitä, että häntä ei palkittu gaalassa. Ihan kuin hän välittäisi siitä tippaakaan.
Kattoterassin ovi aukeaa, ja hetken bändi kuuluu paljon selvemmin. Hän kääntyy katsomaan ja näkee Gwenogin.
”Ai”, hän sanoo vähän typertyneenä. ”Ai, moi.”
”Oho”, Gwenog sanoo aivan yhtä hämmentyneenä. ”Moi.”
Naisella oli toisessa kädessä viskilasi ja toisessa tupakka-aski. He tuijottivat toisiaan hetken sanomatta mitään. Sitten Gwenog hymyilee ja kävelee hänen viereensä, asettaa lasin leveälle kaiteelle ja kaivaa askista tupakan.
”Saako olla?”
”Ei kiitos”, Ginny sanoo, ja katsoo kun nainen sytyttää tupakan taikasauvansa kärjellä.
”Entä viskiä?” Gwenog kaivaa pullon esiin pienestä laukustaan.
”Ei kii –” Ginny aloittaa, mutta muuttaa sitten mielensä, ”- ei kun joo, voisin minä ottaa.”
Gwenog taikoo koristeellisen lasin, lorauttaa sinne tilkan ja ojentaa lasin hänelle.
”Kiitos.”
”Mitä sinä täällä teet?”
”Minä – tulin vain haukkaaman happea”, Ginny sanoo ja nostaa lasin huulilleen. Alkoholi maistuu vahvana, hän irvistää.
”Ymmärrän hyvin. Kamalaa pokkurointia ja huono happi.”
He ovat hiljaa. Gwenog näyttää kauniilta kumartuessaan kaiteen ylle ja puhaltaessaan Lontoon ylle kevyitä savupilviä.
”Ai niin, onneksi olkoon palkinnosta.”
”Kiitos.” Musiikin kajo tavoittaa heidät taas, nainen nyökkäilee hiljalleen kappaleen tahdissa. ”Tiedätkö – tämä on tosi hyvä biisi.”
”
Rhiannon”, Ginny tunnistaa yhtäkkiä.
”Joo. Fleetwood Mac” Gwenog tumppaa savukkeen. ”Älä kerro tästä kellekään. Saan polttaa yhden vuodessa, tämä se on juhlahetki.”
”Kuka sen säännön on keksinyt?” Ginny siemaisee taas viskiä ja värähtää. Gwenogin toinen suupieli nousee, ja se on niin sietämättömän
kuumaa, että hänen täytyy katsoa pois.
”Taidettiin tehdä joku sopimus Alexin kanssa aikanaan.”
Ginny nyökkää ja laittaa kädet puuskaan pitääkseen kylmän loitolla. Gwenogin äänessä on pehmeyttä, jota hän ei ole ennen kuullut, eikä hän osaa sanoa, johtuuko se humalasta vai siitä, että nainen puhuu tyttöystävästään.
”En ole nähnyt sitä pitkään aikaan. Se tuli Englantiin ja halusi välttämättä päästä tänne. Auttaa kuulemma sen uraa, jos toimittajat sattuu nappaamaan siitä kuvan. Ihan sama minulle.”
”Ai. Jaahas.”
”Miksi sinä hymyilet?” Gwenog kysyy, kääntää selän upealle maisemalla ja katsoo häntä silmiin.
”En tiedä”, hän valehtelee. Gwenog kallistaa päätään.
”Näytät tosi hyvältä.”
Ginny on aikeissa kiittää, mutta sanookin jostain kumman syystä: ”Minulla on tennarit jalassa.”
Hän nostaa vähän helmaa näyttääkseen kenkänsä. Gwenog naurahtaa. ”Hyvä. Oikea urheilija.”
Yötuuli heiluttaa terassin pallovaloja. Gwenog vilkaisee ylös, sitten selkänsä taakse kaupunkimaisemaa, sitten Ginnyä. ”Ei kannata katsoa suoraan alas. Tulee korkeanpaikankammo.”
”Mehän ollaan huispaajia."
”Mutta nyt meillä ei ole luutaa. Jos pudotaan, se on sitten menoa. Katso vaikka.”
Ginny kävelee kaiteen vierelle ja katsoo alas. Gwenog asettaa toisen kätensä hänen vyötärönsä ympärille ikään kuin varmistaakseen, ettei hän vain tipu. Hän nielaisee, sydän ottaa lisälyöntejä ja hän toivoo, ettei nainen huomaa.
”Kyllä se – kyllä se tosiaan on - aika kaukana –” hän sopertaa ja tuntee Gwenogin katsovan hänen kasvojaan.
Hän kääntyy hitaasti vasten naista. Gwenog asettaa toisen käden hänen olalleen, hänen päässään soi, jossain alhaalla yskii käynnistyvä auto, tuuli on kylmä, mutta Gwenogin ote lämmin ja varma, hän saattaa haistaa naisen tutun aurinkotuoksun, alkoholin ja häivähdyksen tupakkaa. Hän vilkaisee naisen huulia, sitten silmiä, sitten maahan.
”Ei sitten tiputa”, Gwenog sanoo, hymyilee ja on yhtäkkiä niin lähellä, että Ginnyn on pakko laittaa silmät kiinni.
Ovi rämähtää auki, musiikki tulvahtaa taas heidän korviinsa, päihtynyt ihmisjoukko tulee nauraen terassille. Gwenog vetäytyy nopeasti kauemmas, ei katsokaan häneen, nostaa kätensä tervehtiäkseen tuttuja. Ginny tärisee hieman, ottaa kiinni kaiteesta ja hengittää katkonaisesti.
Gwenog liittyy seurueeseen ja alkaa rupatella iloisesti. Ginny seuraa perässä, kättelee ihmisiä, kuuntelee hetken keskustelua. Gwenog kaivaa taas viskipullon esiin ja tarjoaa siitä kaikille.
”Kuulkaa, minun täytyy mennä”, Ginny sanoo ja hymyilee. ”Olen ollut täällä jo varmaan kymmenen minuuttia, kangistun kohta kuoliaaksi.”
Ihmiset hänen ympärillään voivottelevat ymmärtäväisesti ja toivovat, ettei hän vain nyt vilustuisi.
Rhiannon on loppunut, bändi on siirtynyt jatsiin.
