Arte, voi kiitos kommentista, kylläpä ne vain jaksaa ilahduttaa!
Ihanaa, että luvut ovat helppolukuisia, niitä on jotenkin kevyt kirjoittaakin. Ehkäpä se johtuu lyhyestä mitasta? Joka tapauksessa, ihanaa kun luet!
5.
Gwenog vie paljon tilaa.
Se ei johdu vain pituudesta. Ilma tuntuu supistuvan naisen ympärillä, muodostavan jonkinlaisen suojakentän, jota ei voi lävistää ilman lupaa. Katse vain, painonvaihto jalalta toiselle, nainen hallitsee koko tilaa pelkällä olemassaolollaan.
Kun Gwenog sanoo
en kommentoi, toimittaja hätkähtää ja näyttää pikkulapselta, joka on jäänyt kiinni pahanteosta.
Ginny istuu jakkaralla ja odottaa. Gwenog vaihtaa tottuneesti asentoa kameran edessä, ei räpyttele kun salama välähtää, ei tarvitse ohjeita kuvaajalta. Hänellä on päällä hopeinen kuvausasu, omituinen, röyhkeä, ihmeellinen. Hopea nuolaisee vyötärön kaaren ja saa kaulan ihon hehkumaan. Istuu täydellisesti. Ginny epäilee näyttävänsä typerältä naisen rinnalla.
Toimittajalla on visio: yhteiskuvat, yksilökuvat, haastattelut kuvauksen lomassa. Gwenog nostaa käden lantiolleen ja vastailee kysymyksiin harkiten, onnistuu pitämään haastattelun tiukasti huispauksessa.
”No niin, Ginny, voisinko pyytää sinua myös kameran eteen?”
Gwenog tekee tilaa, ja Ginny kiipeää korokkeelle taustaa vasten, joka esittää alati muuttuvaa taivasta.
”No niin!” toimittaja hymyilee rohkaisevasti, kuvaaja tekee säädöksiä kameraan. ”Miltä sinusta tuntuu nyt, kun itse Gwenog Jones on tullut takaisin Britannian sarjaan? Tunnetko olosi uhatuksi?”
”Minä, tuota”, Ginny nielaisee, tuntee toimittajan, kuvausryhmän ja Gwenogin odottavat katseet, tuntee punan hiipivän niskaa pitkin kohti hiusrajaa.
Mikä helvetti häntä vaivaa. Hänen mieleensä vilahtaa kesäpäivä yli vuosikymmenen takaa. Kaksoset, Bill ja Charlie olivat menossa pelaamaan, ja hän ja Ron mankuivat päästä mukaan. Veljet ottivat vain Ronin.
Toisen kerran, kultaseni, sitten kun olet vanhempi, äiti lohdutti, silitti hänen hiuksiaan. Sillä aikaa kun pojat olivat poissa, hän täytti kaikkien sängyt puhpallurapulverilla. Veljet eivät kutinaltaan nukkuneet silmäystäkään, hän kävi vuorotellen jokaisessa huoneessa julistamassa, että hänestä tulee vielä parempi kuin heistä kaikista yhteensä.
”Ilahduin kovasti kun Gwenog palasi”, hän sanoo, ääni on taas vakaa. ”Hän on tietenkin loistava pelaaja, eikä pieni haaste ole lainkaan pahitteeksi.”
”Pieni haaste – kuulitkos tuon, Gwenog?” toimittaja naurahtaa ja tekee merkinnän muistivihkoonsa. Gwenog hymähtää.
Toimittaja kyselee heiltä vuorotellen kysymyksiä alkaneesta kaudesta ja joukkueista. Kun Ginnyltä kysytään, onko totta että lyöjä Will Coombs seurustelee erään seurapiirisyöjättären kanssa, Gwenog ähkäisee, vilkaisee kelloa hallin seinällä.
”Loppu häämöttää jo", toimittaja tyynnyttelee. "Vielä muutama kysymys. Mitkä ovat teidän mottonne tulevalle kaudelle?”
Gwenog pyöräyttää silmiään. Toimittaja kääntyy katsomaan Ginnyä, rukoilee katseellaan edes häntä vastaamaan.
”
Excelsior”, hän sanoo sen kummemmin ajattelematta. Se on lukenut hänen seinällään koko teinivuosien ajan.
”Mielenkiintoista”, toimittaja innostuu. ”Sehän taitaa olla myös Gwenogin käyttämä motto? Onko se sattumaa?”
Helvetti. Tietenkin. Sehän on kaiverrettu naisen luutaankin. Ginny miettii nopeasti vaihtoehdot, päättää olla rehellinen.
”Ei”, hän sanoo hitaasti. ”Gwenog oli pitkään minun – idolini.”
”Niinkö? Hyvänen aika, tämäpä sattui.” Toimittajan käsi kiitää muistiviholla, salamat piirtävät ilmaan viivoja ja välähdyksiä. ”Tästä tulee aivan ihana kulma juttuun, Ginny-kulta. Onpa hyvä että tuli puheeksi.”
Gwenog tuijottaa häntä. Kamera tallentaa tutkivat silmät, kiinnostuksesta kallistuneen pään.
”Minä olen – otettu”, Gwenog sanoo.
”Se oli silloin kun olin nuori”, hän sanoo. Tämä on ensimmäinen kerta kun he puhuvat suoraan toisilleen, vaikka haastattelua on jatkunut jo yli tunnin.
”Silloin kun olit nuori?” Gwenog sanoo huvittuneena, kulmakarva nousee. ”Mitä sinä nyt olet, kaksikymmentä?”
”Sain loistavan idean!” toimittaja kiljaisee ja läpsäyttää kämmenellä otsaansa. ”Michael, piirrä meille pöytä. Tytöt, tehdään haastatteluun leikkimielinen sanailuosio – vastustajan
roustaus, niinkuin nuoriso sanoisi. Voin luvata teille, että fanit tulevat rakastamaan sitä”
Michaeliksi kutsuttu mies leijuttaa pöydän heidän väliinsä. Gwenog näyttää ensikertaa hämmentyneeltä.
”No niin – nojatkaa pöytään, olkaa hyvä – juuri noin, ihanaa! Sitten perinteinen kädenvääntöasento, kiitos. Ei tarvitse oikeasti vääntää, kunhan saamme kuvan.”
Ginny tuijottaa epäuskoisena toimittajaa, joka nyökyttelee rohkaisevasti ja näyttää siltä, että hyppäisi kohta ulos purppuraisesta kaavustaan. Ei ole vaihtoehtoja, hän yrittää nykäistä pukunsa hihaa hieman ylöspäin, musta nahka ei juuri nousta, laskee kyynärpäänsä pöydälle, avaa odottavasti kämmenensä. Nostaa silmät Gwenogiin.
”Tämä on typerää.”
”Vähän seikkailuhenkeä nyt, Gwenog-kulta." Ginny ei voi olla ihailematta toimittajan rohkeutta kutsua Gwenog Jonesia
kullaksi.Gwenog katsoo hänen kättään hetken ja asettuu sitten peilikuvaksi toiselle puolelle pöytää, sulkee hänen kämmenensä kätensä sisään. He ovat hätkähdyttävän lähellä toisiaan, hän saattaa haistaa naisen vieraan tuoksun, sekoituksen tuulta ja sadetta, Gwenogin tumma iho luo syvän kontrastin hänen pisamaiseen ihoonsa.
”Ihanaa, leidit, juuri näin!” toimittaja kimittää ja pomppii puolelta toiselle. ”No niin, eläytykää sitten vähän tunnelmaan – mitä terveisiä haluaisitte lähettää vastustajalle? Mitä haluaisitte sanoa kenties koko liigan kovimmalle kilpailijalle? Kuvitelkaa, että olette pelissä, näette toisenne kentällä – mitä ajatuksia teissä herää?”
He tuijottavat toisiaan. Kämmen on lämmin kämmentä vasten.
”Älkää nyt miettikö liikaa, kaikki varmasti ymmärtävät tämän olevan huumoria. Gwenog?”
Gwenog pudistaa päätään aavistuksen verran. Ginnyn sydän lyö jossakin peukalontyvessä, Gwenogin tasaisen puristuksen alla.
”Ginny, miltä tuntuu haastaa oma idoli?” toimittaja yllyttää. ”Aiotko laittaa suurelle Gwenog Jonesille luun kurkkuun? Aiotko näyttää, että nuoruuden into pesee vanhuuden ja kokemuksen?”
Lihas Gwenogin kasvoissa värähtää toimittajan sanoessa sanan
vanha.
”Gwenog – miten vastataan nuorelle kukkoilijalle? Huippulupaukselle, joka on kasvanut sinun kuvasi huoneensa seinällä?”
Gwenogin käsi puristuu tiukemmin hänen kämmenensä ympärille, ja Ginny tuntee painetta, joutuu vääntämään jo hieman vastaan.
”Jotkut ovat puhuneet, että sinun urasi on jo laskusuunnassa. Luuletko, että Ginny Weasley perii liigan maalikuningattaren tittelin? Onko sinun aikasi ohi?”
Gwenog painaa hänen kättään lujempaa. Ginny jännittää hauiksen, puristaa käsivarren lihaksia pystyäkseen pitämään kätensä pystyssä.
Toimittaja jatkaa: ”Gwenog, miten sinä –”
”Minä en ole huolissani”, Gwenog sanoo päälle. ”Uusia pelaajia tulee ja menee. Pari kautta liigassa ei kerro vielä mitään.”
Sulkakynänrapina täyttää ilman. Ginnyn käsi tärisee hieman.
”Koko huispausmaailma ja ennen kaikkea lehdistö on kuitenkin hyvin innoissaan Ginnyn uran alusta, mistä arvelisit sen –”
”Olettaisin, että kuuluisan ex-aviomiehen siivellä pääsee vaikka minne, liigaan ja lehtiin.” Äänensävy on huoleton. Ginny tuntee puhtaan ärsytyksen syttyvän rinnassa.
Se tuntuu hyvältä. ”Ja kauniin ex-tyttöystävän hylkäämänä on helppo palata häntä koipien välissä kotiin, eikö vain?” sanat tippuvat hänen huuliltaan samassa huolettomassa vireessä, maistuvat makealta.
Gwenog tuijottaa häntä. Toimittaja katsoo heitä jännittyneenä, innostuneena.
Hän lupasi tulla paremmaksi kuin kaikki hänen veljensä yhteensä, ja se oli helppoa. Hän lupasi tulevansa paremmaksi kuin koko Rohkelikon tupajoukkue, ja se oli helppoa. Hän lupasi itselleen tehdä unohtumattoman liigadebyytin, sekin oli helppoa. Sitten Harry lähti eikä sade lakannut viikkoihin, kuukausiin, eikä hän enää tehnyt lupauksia, eikä mikään ei ollut enää helppoa, hän keskittyi vain pitämään päänsä pinnalla ja hengittämään.
Hänestä tuntuu kuin hän olisi vasta herännyt.
Minusta tulee vielä parempi kuin Gwenog Jones koskaan, hän lupaa itselleen.
Gwenog kurtistaa kulmia aivan kuin arvaisi hänen ajatuksensa, hikipisara vierähtää ohimolle. Kummankin kädet tärisevät. Ginny vääntää koko voimallaan.
”Muistan kyllä, minkälaista oli aloittaa”, Gwenog kuiskaa matalalla äänellä vain hänelle. Toimittaja yrittää tulla lähemmäksi kuullakseen. ”Silloin kuvitteli itsestään helposti vähän liikoja. Kiitä onneasi, että palasin. Jonkun täytyy pitää huoli siitä, ettet lennä liian lähelle aurinkoa.”
”Totutteletko jo nyt siihen, miltä hopea tuntuu kaulassa?” Ginny sanoo ja nyökkää Gwenogin asua kohti. Nainen irvistää, kerää voimansa ja paiskaa hänen kätensä helposti pöytää vasten.
”Älä ole korni.”
Toimittaja on vaiennut, eikä kuvaajakaan räpsi enää kuvia.
”Eiköhän tämä ole tässä”, Gwenog sanoo, on lievästi hengästynyt, mutta yhtä kaikki järkkymätön. Toimittaja kiittää, mutta nainen on jo lähtenyt pois kameran edestä, kävelee ripeästi kohti ovia, ulos hallista, kahvankalahdus vain ja hän on poissa.
”No niin”, toimittaja sanoo hämmentyneenä, räpyttelee. ”Te urheilijat olette niin - kiihkeitä - kilpailuhenkisiä, unohdan sen aina, teen yleensä vähän toisenlaisia... no, ei tässä mitään, saihan tästä jo... No niin, saitko tarvittavat kuvat? Hyvä. Kiitos sinullekin, Ginny. Olisitko halunnut sanoa vielä jotakin?”
”Mitä?” Ginny sanoo, tuijottaa ovea, josta Gwenog oli hetki sitten hävinnyt. ”En. Ei kun joo.”
Toimittaja ja kuvaaja katsovat häntä odottavasti.¨
”Minun, tuota, haluan vain sanoa, että
suonissani virtaa taivaansininen veri.”
Kaikki ovat hetken aika hiljaa.
”Tuota noin, kiitos vain, Ginny.”
”Kiitos teille”, hän mutisee, hieroo kivistävää hauistaan vasemmalla kädellä.
