Topic: Valejoulupukki
Author: rimps
Rating: S
Genre: jouludraama
A/N: Vuoden 2009 joulukalenterin luukku numero 8, Fanfic100-haasteeseen sanalla 92. Joulu.
Valejoulupukki
Punainen samettimekko sotkeutui inhottavasti sääriin ja näytti hihansuu- ja kauluspitseineen rumalta vanhojen tätien yömekolta eikä pieni Nymphadora Tonks olisi lainkaan halunnut pukea sitä päälleen. Jos kerta kaikkiaan oli pakko pukeutua yöpukuun niin miksei hän olisi saanut vetää ylleen mukavaa luutakuvioista flanellipyjamaansa? Mutta äiti ei ollut kuunnellut tyttärensä vastalauseita, vaan puoliksi kiskonut ja puoliksi repinyt mekon vastahakoisen lapsensa päälle mutisten yhteen purtujen hampaidensa välistä kirouksia urbaanille joulurauhalegendalle.
Mekko ei kuitenkaan kauaa pysynyt päällä, vaan Nymphadora oli kiskonut sen yltään heti äidin kadottua keittiöön tekemään viime hetken valmisteluja ja tyttö oli kelteisillään juoksennellen porhaltanut suoraa päätä olohuoneeseen, missä etukäteen tulleet vieraat olivat syventyneet hyväntuuliseen keskusteluun. Häkeltymättä tyttö oli tiedustellut oliko kukaan nähnyt hänen pyjamaansa, kun nolostunut äiti oli sattunut paikalle ja retuuttanut hänet takaisin huoneeseensa pukeutumaan kunnolla. Vasta uhkailtuaan, että tuhmat tytöt, jotka eivät suostu pukemaan päälleen, eivät saa joululahjoja, oli Andromeda saanut nurisevan tyttärensä sullottua mekkoon juuri ajoissa viimeistenkin vieraiden saapuessa.
Pitkään ei Tonksien vilkas tytär ollut jaksanut mököttää, vaan saman tien kaikkien vieraiden tultua oli hän kiiruhtanut olohuoneeseen joulujuhlien keskipisteeksi esittelemään kaikille upeita piirustuksiaan ja uusimpia temppujaan, mitä hän oli ulkonäöllään oppinut tekemään. Mutta vaikka kaikki olivat päivitelleet kuinka taitava pikkutyttö Nymphadora oli, oli viimeisenkin harmin murusen lopullisesti poistanut vasta koko illan odotetuimman vieraan saapuminen.
”Joulupukki”, oli tyllerö kiljaissut ja syöksähtänyt takan ääreen vihreästä tulesta tupsahtaneen punanuttuisen miehen kaulaan kapsahtaen niin innokkaasti, että tämä oli melkein kaatunut lahjoja pullollaan olevine säkkeineen roihuavaksi tuleksi muuttuneisiin liekkeihin.
”Noh, noh, tyttöpieni, varrohan hieman”, oli pukki vastannut partansa takaa möreällä äänellä.
Pahoitellen kovasti oli tyttö tarttunut pukin käteen ja taluttanut tämän vanhaan kiikkustuoliin lepuuttamaan kolottavia jalkojaan ja kiikuttanut tälle omalla pienellä posliinitarjottimellaan tarjottavaksi pikkuleipiä ja lasillisen maitoa.
”Kiitos, kiitos”, pukki myhäili tyytyväisenä.
”Haluaisiko noin kiltti tyttö tulla pukin syliin istumaan ja esittämään lahjatoiveita?” hän kysyi piparin murusia valkoisessa parrassaan ja kirvoitti riemunkiljahduksen ja helmaan kompastelun Nymphadoran kiivetessä hänen syliinsä aloittaen jo kiivetessään luettelemaan valmiiksi pienessä päässään mietittyä listaansa.
”...ja sitten haluaisin vielä hevoskotkan, liemimestarin setin ja kaaaaaauhean kasan suklaasammakoita, jollei siitä ole liikaa vaivaa”, tyttö lopetti pitkän pitkän listansa.
Pitkään partansa takana nauruaan pidellyt pukki remahti nauramaan tytön hiljennyttyä katsoa tapittamaan häntä anovasti. Mutta pyytävä ilme vaihtui hämmennyksen kautta närkästykseen pukin hohotuksen ollessa möreän vanhan naurun sijaan nuoren miehen pulppuilevaa hekotusta. Väriä vaihtava tukka vihasta punaiseksi muuttuen Nymphadora upotti pienet sormensa pitkän valkoisen parran sisään ja nykäisi voimakkaasti alaspäin pettymyksen valahtaessa hänen kasvoilleen parran mukana. Itkuun purskahtaen tyttö huitaisi pukin asun sisältä paljastunutta nuorukaista irtoparralla silmään ja juoksi mekkoa päältään repien pois olohuoneesta mököttämään kurjaa joulua turvaan oman peiton alle luutakuvioinen vanha flanellipyjama yllään.
Myllättyjen peittojen seasta nuorukainen pienen serkkutyttönsä löysikin unesta tuhisevana luutien sekamelskana haalenneen punaiset hiukset takkuisena pilvenä pään ympärillä. Kevyesti hän silitti tytön olkapäätä herättäen tämän varovasti. Unisena itkusta punaisia silmiään hieroen Nymphadora vilkaisi vierastaan ja risti saman tien kätensä mököttävästi.
”Hei älä nyt. Ei se ole niin kamalaa. Minä vain tuurasin oikeaa pukkia, kun hänellä oli niin kiire kiertää tuolla ympäri maailmaa”, nuorukainen sanoi ojentaen kauniin punaiseen joulupaperiin kiedotun pehmeän paketin tytön syliin.
”Saat avata sen nyt, jos haluat.”
Hetken verran tyttö katseli paketista serkkuunsa hiusten vaihdellessa kiukkuisen punaisesta pehmeän ruskeaan, asettuen lopulta jonnekin niiden välimaastoon punertavan ruskeaksi hänen tarratessa pakettiin ja repiessä paperin riekaleiksi. Mökötyksen rippeiden vaihtuessa riemuun hän kapsahti nuorukaisen kaulaan moiskauttaen suukon tämän parrattomalle poskelle.
”Ei se ollut listassasi, mutta toivottavasti siitä on iloa”, nuorukainen vastasi olkiaan kohauttaen.
”Kiitos, Sirius, se on ihana!” tyttö riemuitsi leveästi hymyillen rutistaessaan sylissään tismalleen samanlaista, mutta nukkaantumattomampaa luutakuvioista flanellipyjamaa, kuin hänen rakas vanha yöpukunsa.
