Theo the Great
Author: Lallu
Henkinen tuki: W
Pairing: Theodore/Blaise
Rating: K-11
Genre: romance
Summary: Viimeistään se, että hän heitti hieman liian tuttavalliseksi ruvenneen Malfoyn seinille edellisen kerran, kun olimme juomassa, kertoi paljon hänen tunteistaan.
A/N: Päiväkirjahaasteeseen sekä FF100, jossa sanana toimii 061.Talvi.
26.12, joululoma
Ihmettelin aluksi, että miksi Blaise antoi minulle päiväkirjan joululahjaksi, mutta huomasinkin nopeasti, että se on käytännöllinen. En olekaan koskaan ennen huomannut asioita sillä tavalla, että voisinpas myöhemmin niitä kirjoitella ylös. No, nyt sitten kirjoitan. Vietän joulua koululla, koska isällä oli jotain asioita tehtävänään, eikä hän halunnut ottaa minua mukaansa. Oma ongelmansa, kun joutuu taas ongelmiin, kun ei ajatellut asioita loppuun asti.
Mutta siis asiaan, mistä minä alunperinkin aloin kirjoittamaan. Olimme tänään viettämässä vapaapäivää Blaisen ja parin muun luihuisen kanssa Tylyahossa, kun Rita Luodiko (juuri se blondi, hieman huomionhakuinen) päätti tupata seuraamme. Blaise katseli naista silmiään pyöritellen, muut katosivat paikalta ja minä olin pihalla. Nainenhan vaikutti oikein mukavalta. Ehkä hieman humalaiselta, mutta oikein mukavalta keskustelukumppanilta.
Nainen raahasi meidät molemmat kermakaljalle Blaisen vastusteluista huolimatta. Minä menin mukana, kun ei ollut mitään parempaakaan tekemistä. Luodiko oli kova juttelemaan ja haukkumaan sitä arpinaaman kuraveristä kaveria. Koitin kovasti kysellä syytä tähän, mutta sain vain epämääräistä murahtelua vastaukseksi. Ihme nainen.
Viidennen tuliviskin jälkeen Luodikon ilme muuttui ja hän tuli melkein syliini istumaan. Minä en oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta Blaise nähtävästi ymmärsi. Hän näytti maansa myyneeltä ja siltä, että olisi voinut tappaa naisen katseellaan. Naisen menoa se ei kuitenkaan näyttänyt hidastavan ja pian huomasinkin Luodikon kammenneen itsensä syliini. Minua alkoi hieman pelottaa koko tilanne. Hän kuiskaili mitä irstaimpia asioita minulle, puistattaa vieläkin ajatella koko asiaa.
Tilanne onneksi raukesi siihen, että Blaise tönäisi naisen lattialla ja raahasi minut pois, suorinta tietä takaisin Tylypahkaan. On se Zabini niin hyvä ystävä, kun vielä kaiken päälle varoitti minua koskaan enää koskemasta kyseiseen naiseen. Jotain hän taisi mumista koko naiskunnasta, mutta minä en kuullut, kun keskityin pysymään pystyssä polviin asti ulottuvassa lumihangessa.
Theodore
10.1, syntymäpäivä
Minulla oli maailman raivostuttavin päivä tänään. On minun syntymäpäiväni (jei, hyvää syntymäpäivää minulle!), eikä kukaan ole muistanut sitä. Olen vain koko Merlinin päivän joutunut katsomaan, kuinka Malfoy tekee sitä sun tätä hiuksilleen muiden ihaillessa vierestä. Pansy melkein kuolasi kengilleni yrittäessään päästä lähemmäs Malfoyta. Ärsyttävää.
Malfoy on kyllä kanssa yksi maanvaiva, aina tekemässä itseään tykö. Hän ei ole seitsemän vuoden aikana näköjään ymmärtänyt sitä, että minä en halua olla minkäänlaisissa jengeissä mukana, siihen luetaan mukaan hänen porukkansa.
Mutta takaisin siihen, ettei kukaan ole muistanut minua. Jopa Blaise, paras ystäväni, on unohtanut asian aivan tyystin. Tulinkin tänne makuusaliin ollakseni rauhassa kuolaavilta tytöiltä (ja ärsyttävästi höröttävältä Gregiltä) ja tässä sitä ollaan ja kirjoitet
Sama päivä, kello yö
Minulta jäi lause kesken päivällä. Siihen on kyllä ihan hyvä syy. He kaikki olivat sittenkin muistaneet! Minulle järjestettiin juhlat, joihin oli kutsuttu kaikki luihuiset ja minulla oli aivan älyttömän hauskaa. Minulla on oikeastaan vieläkin hauskaa, kirjoitan tämän nopeasti ja menen takaisin pelaamaan pullonpyöritystä. Minä olen onnekseni joutunut tunkemaan kieleni vain Blaisen ja Malfoyn kurkkuun. Pansy joutui nuoleskelemaan Vincentin kanssa, se vasta oli näky! Mutta nyt joku repii sukkaa pois jalastani, luulen sen tarkoittavan sitä, että minun täytyy mennä takaisin. Myöhemmin taas, kirjaseni.
Theo the drunken master
Seuraava päivä, kello aamu, kova krapula
Nyt vähän hävettää. Blaise tunnusti minulle eilen, tänään, no kuitenkin, tuossa kymmenen tuntia sitten, että on ollut jo jonkin aikaa ihastunut minuun. Minä en muuten enää ikinä juo tuliviskiä, en sitten koskaan. Minä hieman humalassa (okei, en pysynyt jaloillani kunnolla) suutelin häntä. Voi ei, voi ei. Hänhän on paras ystäväni!
Nää, tuo oli teennäistä jopa minun omasta mielestäni. Olinkin odottanut hänen tunnustustaan. Viimeistään se, että hän heitti hieman liian tuttavalliseksi ruvenneen Malfoyn seinille edellisen kerran, kun olimme juomassa, kertoi paljon hänen tunteistaan.
Minä olin ihan innoissani, kun sain raahattua hänet sänkyyn viereeni nukkumaan. Tuossa hän vieläkin tuhisee. Söpöä.
Theo the Great
15.2, melkein ystävänpäivä
Eilen oli ystävänpäivä ja olin ihan puulla päähän lyöty, kun sain monta korttia. Blaise katsoi minua murhaavasti, kun avasin kymmenettä korttiani. Ei ole minun syyni, että minusta pidetään. Ja se ei myöskään ole minun syyni, että Blaise on ehkä maailman mustasukkaisin poikaystävä. Yritin kovasti olla välittämättä korteista, mutta jotkut niistä saivat korvani helottamaan. Kuinka ihmeessä ihmiset oikein keksivät sellaisia asioita? Esimerkiksi ”Hei beibi, oot kuumempi ku hella kutosel!” oli outo. Mikä on hella kutosella? Ja parille naureskelin (teeskentelin yskiväni). ”Saanko laittaa liekehtivän pikarini salaisuuksiesi kammioon?” Kortit kyllä (aivan varmasti) lensivät kaaressa takkaan, kun tekstit kävivät liian härskeiksi.
Blaise sai vain yhden kortin, mutta se oli sitäkin hienompi. Ihan itse ilman taikaa olen viikon ajan sitä tehnyt suurella vaivalla. Siinä oli lahja samassa. Minä. Minäpä selitän, mitä tarkoitan. Kuulin vahingossa viikko sitten, kuinka pari kuudesluokkalaista tyttöä suunnitteli poikaystävilleen lahjoja. Lahjakortit, mutta heillä oli suuria ongelmia keksiä, mitä he siihen laittaisivat. Mutta minä keksin heti, mitä antaisin Blaiselle: minut viikoksi käyttöönsä ilman, että sanon vastaan yhtään mihinkään. Blaisen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi korttinsa hieman varautuneena. Hetken tirskahdeltuaan hän kysyi alkoiko lahjakortin voimassaoloaika heti. Toki alkoi. Vielä kuusi päivää niin saan olla hetken rauhassa. Okei, minä en itsekään usko siihen, että haluan minut jätettävän rauhaan.
Theo the sex slave
