Nimi: Kermakaljaa sun suupielessä
Kirjoittaja: sademestari
Ikäraja: K-11
Genre: Fluffy
Paritus: Seamus/Dean
Disclaimer: En omista, kaikki tunnistettavissaoleva menee J. K. Rowlingille
Haasteet: Spurttiraapale IV, Vuosi raapalehtien VI, Kasvata Puu -haaste
A/N: Jotenkin päädyn aina vain kirjoittamaan fluffyä näistä kahdesta, mutta minkäs minä itselleni mahdan?
Kermakaljaa sun suupielessä
300 sanaa
Oli torstain ja perjantain välinen yö lähes tyhjässä Rohkelikon viidennen vuosikurssin poikien makuusalissa. Vain Dean ja Seamus olivat siellä, istuen lattialla ympärillään tyhjiä kermakaljapulloja. He eivät tienneet missä Harry, Ron tai Neville oli, eivätkä he enää edes välittäneet.
Oli ollut Seamusin idea tuhota heidän yhteinen kermakaljavarastonsa. Dean oli suostunut siihen vaikka tiesi, että seuraavana päivänä koulunpenkissä istuminen tulisi olemaan tuskaa. Lukuvuosi oli kuitenkin lähes ohi, joten ei hän ollut oikeasti huolissaan.
"Sulla on kermaa tossa", Dean mutisi taputtaen omaa suupieltään merkiksi.
"Missä?" Seamus sammalsi ja haroi kasvojaan.
"Tässä", Dean sanoi ja naputti suupieltään ponnekkaammin.
"Lähtikö?" Seamus kysyi.
"Ei, anna kun minä."
Dean ojensi kätensä ja pyyhkäisi kerman pois ystävänsä suupielestä. Tarkemmin ajattelematta hän vei sormensa suuhunsa ja nuolaisi kerman siitä pois. Vasta sitten hän huomasi Seamusin katseen liimautuneen häneen.
"Mitä?" Dean kysyi ja tunsi värisevänsä. Hän toivoi ettei Seamus olisi katsonut häntä niin intensiivisesti.
"Sullakin on jotain tossa", Seamus mutisi hipaisten huuliaan sormillaan.
"Täh? Ei kyllä ole", Dean protestoi, mutta sillä aikaa Seamus oli kuronut heidän välisen etäisyyden umpeen ja oli polvillaan vain muutaman sentin päässä hänestä.
"Onpas."
Ja sitten Seamusin huulet olivat siinä, vasten Deanin omia. Yllättynyt henkäisy karkasi Deanilta, mikä sai Seamusin perääntymään.
"Sori, ei olis pitänyt", poika mutisi ymmärtäen Deanin reaktion väärin.
"Senkin idiootti", Dean huokaisi ja nappasi Seamusia niskasta kiinni, vetäen heidän huulet takaisin toisiaan vasten.
Seamusin huulet olivat tahmeat kaikesta juodusta kermakaljasta, mutta se ei Deania haitannut. Hän veti Seamusia vieläkin lähemmäs
itseään ja Seamusin kädet eksyivät hänen kyljilleen. Kumpikaan ei olisi halunnut lopettaa, mutta lopulta Deanilta loppui happi.
"Vau", hän hengähti.
"Mmh", Seamus myötäili. "Vihdoinkin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta suudella sua."
"Olisit vaan suudellu aiemmin."
"Sinäkin olisit voinu sanoa jotain aiemmin", Seamus tuhahti.
"Niin olisin", Dean myönsi, "mutta tärkeintä on, että ollaan tässä nyt, eikös?"
"Joo", Seamus sanoi ja painoi huulensa takaisin Deanin huulille.