Nimi: Haurastumisesta ja päättäväisyydestä
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Genre: drama
Hahmot/Paritus: Rowena/OC (Achatius)
Vastuunvapautus: En omista Harry Potterin maailmaa, enkä saa tästä rahaa.
Yhteenveto: Ei ollut oikein, että yksi ainoa henkilö oli kiivennyt hänen arvoasteikossaan niin korkealle, soluttautunut hänen ajatuksiinsa ja sydämeensä.
A/N: Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa 12+ virkettä -haasteeseen, toivottavasti jälki ei ole kamalaa. Lisäksi tämä menee haasteeseen Het10.
Epävarmuus haurastutti ihmisen sisältä, sen Rowena tiesi oikein hyvin. Voi, hän oli kohdannut elämässään haasteita jos jonkinlaisia, antanut iltapäivien venyä yhä pidemmälle töitä puurtaessaan. Silläkin hetkellä talvinen maisema jo sinersi yön edellä, mutta Rowenalla ei ollut aikomustakaan käydä lepäämään vielä aikoihin.
Hän raotti ikkunaa vielä enemmän kuullakseen paremmin tutut äänet – askeleet, vaimean rupattelun, vinssin kitinän ja ovien sekä luukkujen kolahdukset. Hän oli kotona, tai oikeastaan synnyinkodissaan, siellä missä äiti oli hyörinyt uunin edessä, isä kuvittanut kirjoja ja kaukomaiden kauppias esitellyt lentäviä mattoja sekä kahvi -nimistä kitkerää juomaa. Muistoja oli paljon, ja Rowenan katse pyrki jatkuvasti etsiytymään tuttuihin yksityiskohtiin. Seinällä erottui edelleen isän maalaama ruusuköynnös, tuolla pilkotti kolo, josta Rowena oli katsellut alakertaan.
Tämä ei oikeastaan ollut hänen kotinsa enää, ja se nakersi pientä osaa hänestä kuin toukka. Mutta hän himoitsi tietoa enemmän kuin tasaista elämää kaukana opetustyön huolista. Muisto sarastavasta aamusta, jolloin hän oli herännyt keskeltä unelmaansa, sai edelleen hänen sydämensä hypähtelemään riemukkaasti.
Silti hänen sisällään liikahteli muutakin – säpäleitä, joita aika ei lahottanut, vaan tuntui vain hiovan terävämmiksi. Yksi niistä oli äidin hauta, mutta muita oli vaikeampi tunnustaa. Kuten sitä ikävää, jonka aiheuttaja oli sillä hetkellä vain kivenheiton päässä. Rowena puristi kynnet tiukemmin käsivarsiinsa, välittämättä mahdollisesti syntyvistä naarmuista.
Ei ollut oikein, että yksi ainoa henkilö oli kiivennyt hänen arvoasteikossaan niin korkealle, soluttautunut hänen ajatuksiinsa ja sydämeensä. Tämän ruskeat silmät ja hymy, tämän kiinnostus ympäröivää maailmaa, sekä etenkin tähtiä kohtaan. Aina kun Rowena tähyili tuikkivia taivaankappaleita, hän muisti miehen, kuin tämän nimi loistaisi kaiverruksena syvänsinisessä kannessa (Achatius, Achatius, Achatius).
Rowenan oli pitänyt käydä tervehtimässä tätä, pitäisi edelleen, mikäli hän vain uskaltaisi. He olivat olleet ystäviä lapsesta saakka, miksi siis nyt Rowena sulkeutui kuin simpukka kuoreensa? Juuri Achatiuksen kanssa hän oli uskaltanut olla oma itsensä, mutta nyt hän tahtoi piiloutua lakanan alle, kuin maa lumen peittoon.
Viimein hänen onnistui tavoittaa häive tavanomaisesta päättäväisyydestään. Se sama päättäväisyys sai hänet etsimään absoluuttista ymmärrystä, tutkimaan maailmaa. Se oli hänen elämänsä kudelanka joka sitoi hänet paikalleen, lanka, jota Achatius oli auttanut vahvistamaan.
Ovella Rowena tunsi seisovansa uuden lautturin vierellä, sumuisen joen varrella. Käynnistyvä tapahtumien kierre näyttäisi hänelle jotain uutta, ehkä hänen sydämestään.
Ja se alkoi ilahtuneesta hymystä, jossa oli tuttua vanhaa, sekä pilkahdus jotain aivan uutta.
Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre
26. *jokeri*
