Järvellä lyriikoita
Ikäraja: S
Genre: slice of life, kesätunnelmaa
Hahmot: siskokset Ella, 12 ja Anniina, 21 (+Anniinan 2v Ilena-tyttö)
Summary: Ella rakastaa veneretkiä ja ne ovat hänestä parhaita tapoja inspiroitua ja kirjoittaa uusia laululyriikoita, joka on Ellan harrastus ja mielenkiinnon kohde.
A/N: Kesäistä oneshottia Ellasta, joka esiintyy Tahtoisin vain kuulla äänesi-jatkiksessani. Ihanaa, kun on inspiraatio ja julkaisen toisen tekstin päivässä! (tai no yössä
) Tarinan lopussa oleva runon/lauluntapainen on omaa käsialaani!
Järvellä lyriikoita
Ella istuu kotinsa pihakeinussa kesäisen auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti kasvoja. Hänen isosiskonsa Anniinan 2-vuotias Ilena-tyttö juoksentelee iloisesti kikattaen nurmikolla. Ella katsoo tämän perään odotellessaan siskoa, sillä he ovat lähdössä yhdessä veneilemään kodin lähettyvillä sijaitsevalle järvelle. Ella rakastaa veneretkiä ja ne ovat hänestä parhaita tapoja inspiroitua ja kirjoittaa uusia laululyriikoita, joka on Ellan harrastus ja mielenkiinnon kohde.
Ilena kaatuu pyllähtäen nurmikolle ja Ella on jo valmis menemään lohduttamaan, mutta nähdessään tytön kikatuksesta vääntyneen virneen ei hänen tarvitse huolestua. Pian pikkutyttö jo onkin taas pystyssä ja juoksentelee ympyrää.
”Varohan ettei ala huimata”, hän sanoo ja saa Ilenan luokseen.
”Tahtoo syliin!” huutaa Ilena, ja Ella nostaa tämän kuuliaisesti syliinsä ja alkaa pompotella tätä. Ja tyttö tietysti nauraa.
”No niin, nyt voitaisiin lähteä”, kuuluu Anniinan ääni ja Ella laskee Ilenan maahan noustessaan pois pihakeinusta.
”Äiti tulee kohta takasin, olehan kiltisti sillä aikaa”, Anniina ohjeistaa Ilenaa. Pian Ellan ja Anniinan äiti saapuukin pihalle mukanaan pieni leikkivesipyssy, joka saa heti Ilenan huomion ja siskokset pääsevät lähtemään.
Veneen päästessä vesille rentoutuuElla nojaten vasten veneen perälaitaa. Järvellä on alkanut tuulla vienosti ja se heiluttaa ja sotkee hänen vaaleita pitkiä hiuksiaan. Osa hiuksista tulee melkein Ellan suuhun ja niitä täytyy välillä sipoa kädellä pois. Järven pinta aaltoilee hieman ja tuuli synnyttää siihen eri kokoisia ympyröitä. Ei kuulu muuta kuin veden vaimea liplatus venettä vasten, ja se saa Ellan entistäkin rentoutuneemmaksi. Hän sulkee silmänsä ja antaa ajatustensa virrata kauas pois tästä maailmasta, kun Anniina soutaa ja hän saa nauttia veneilystä kaikessa rauhassa täysin rinnoin.
Anniina pysäyttää veneen keskelle järveä ja silloin Ella avaa silmänsä. Ympärillä näkyy pitkälle vain pelkkää hopeaista vedenpintaa auringon värittäessä sitä omalla kirkkaudellaan. Kaukana siintää kotipiha, josta ei näy juuri mitään lukuun ottamatta pihan reunamilla olevan suuren koivun etäistä varjoa.
Ella ottaa kynän ja lyriikkavihkonsa esille ja ryhtyy kirjoittamaan tunnelman inspiroimana kesäistä laulua, jonka säkeet syntyvät kuin itsestään ja kynä sauhuaa.
”Sulle tuli inspiraatio”, Anniina sanoo ja Ella kuulee hymyn tämän äänessä. ”Meinasitko ruveta laulajaksi?”
”Ehkä, mutta tarvitsisin jonkun soittajan”, Ella pohtii ääneen.
”Ehkä sä sieltä yläasteelta löydät kavereita, jotka voi soittaa ja tehdä sävellykset sun kappaleisiin”, isosisko ehdottaa.
”Ei hullumpi idea”, Ella myöntää ja keskittyy sitten taas kirjoittamaan.
”Sähän voisit osallistua The Voice of Finlandiin.”
”Mun pitäs odottaa vielä neljä vuotta et oon kuustoista.”
”No mutta sitten ku täytät niin meet!” Anniina kannustaa.
”Mikset ite mee? Oot jo viis vuotta ollu kuustoista.”
”Tarkoitat kai, että oon ollut viis vuotta jo vanhempi ku kuustoista”, Anniina sanoo ja naurahtaa.
”Ei ku mä tarkotin just sitä et oot ikuisesti teini”, Ella heittää ja tytöt nauravat yhdessä.
Kun Ella on valmis, pistää hän tyytyväisenä lyriikkavihkonsa ja kynänsä pois ja vaihtaa Anniinan kanssa paikkaa. He ovat sopineet, että Ella soutaa takaisin päin mentäessä.
”Jaksatko varmasti soutaa?” Anniina huolehtii.
”Älä viiti, en mä nyt niin pieni oo ettenkö jaksais”, Ella tuhahtaa ja alkaa soutaa kotia kohti.
”Äitii!Äitii! Mä sain jäätelön!” Ilena kiljuu pikkulapsen innolla ja juoksee heitä vastaan, kun Ella ja Anniina saapuvat takaisin kotipihaan.
”Oho, sä ootki sellainen äitin pikkunen jäätelöhirmu”, Anniina sanoo ja saa Ilenan nauramaan.
”Pieniä on nii helppo naurattaa”, Ella tokaisee.
”Saitkos jotain kirjoitettua?” kysyy puolestaan äiti, kun Ella menee sisälle siskon ja Ilenan jäädessä vielä pihalle keinumaan.
”Joo, sain! Sanat vaan virtas mun päästä suoraan paperille ku oltiin keskellä järvee”, Ella selittää ja näyttää äidille kirjoittamansa sanat.
On kesä parasta aikaa,
on silloin luonnossa paljon taikaa.
Mä uin kuin kala, ja jätskiä syön,
unohdan silloin kaiken stressin ja työn.
Kesä hei älä koskaan lopu,
kestä vuoden, ei syksyyn oo hoppu.
Kesä hei älä koskaan lopu,
en mä talven kylmään koskaan totu.
Rennosti mä otan vaan
mökille kun mennä mä saan
loikoan keskellä laiturin,
bongasin mä taivaalta lokinkin!
Kesää mä rakastan ain,
sitä odotan mä aina läpi vuoden vain!
Kesä hei älä koskaan lopu,
kestä vuoden, ei syksyyn oo hoppu.
Kesä hei älä koskaan lopu,
en mä talven kylmään koskaan totu!
