Title: Rakkautta ja pedofiilia syytöksiä
Author: Witherwigs
Ikäraja: S // Kaapo lisäsi ikärajamerkinnän myös alkutietoihin
Genre: H/C, romance, (adventure?)
Pairing: Ginny & Severus
Summary: Tarina kertoo kahdesta rakastavaisesta joiden liittoa ei hyväksytä…
A/N: Pidän itse tästä tarinasta. Kuuntelin taustalla Movetronin Romeota ja Juliaa, joka on myös sisällytetty tarinaan hieman muokattuna. Rattoisaa lukuhetkeä!
Oli kevätilta ja Severus Kalkaros käveli suuren järven rannalla. Yhtäkkiä hän huomasi jonkun makaavan edempänä rannalla. Kalkaros juoksi tämän luo. Se oli Ginny Weasley joka makasi maassa tulenpunaiset hiukset hajallaan. Severus katsoi tyttöä haltioituneena, nosti syliinsä ja lähti linnaan.
Ginny heräsi pehmeästä vuoteesta ja yllätyi avatessaan silmänsä. Hän oli hämärässä huoneessa ja huomasi miehen joka istui kirjoituspöydän ääressä selin häneen. Tyttö nousi äänettä sängystä ja hiipi miehen luo. ”Tiesin että vielä joskus…” Hän kuiskasi miehen korvaan. Severus nosti päätään ja hymyili: ”Niin…” He upposivat suudelmaan. He olivat kuin Romeo Montague ja Julia Capulet; kukaan ei tulisi hyväksymään heidän liittoaan. ”Lähdetään pois.” Ginny kuiskasi. Severus nyökkäsi: ”Milloin?” ”Tiedät kun on aika.” Tyttö hymyili ja suuteli miestä. Meni monta viikkoa ilman että päällepäin näkyi mitään. Ginny vain tuppasi jostain syystä jäämään tavallista useammin Kalkaroksen tunneilla jälki-istuntoon. Hän kylläkin selvisi rangaistuksesta jokusella kiihkeällä suudelmalla aina illanpimeydessä.
Eräänä aamuna kun koko koulu oli suuressa salissa aamiaisella Ginny ilmestyi oviaukkoon. Samaan aikaan nousi professori Kalkaros ylös opettajien pöydässä. He juoksivat toistensa luo kokosalin katseiden alla ja upposivat mitä kiihkeimpään suudelmaan. ”Mennään!” Tyttö sanoi ja niin he juoksivat käsi kädessä ulos salista, ulos linnasta, pois, pois. Ginny katsahti miestä joka makasi hänen vierellään maassa. He olivat ilmiintyneet eräälle niittykummulle. Nouseva aurinko kultasi maiseman. Maattuaan siinä hetken selvitellen päätän he nousivat istumaan. Kohta kuin käskystä he nousivat ylös. ”Hippa!” Ginny huudahti. He juoksi pitkin niittyjä vapaina, kahleitta, rakastuneina.
Monen kiinnisaamisen, maahan kaatamisen ja suudelman jälkeen kun Severus ja Ginny kävelivät aurinkoisessa kukkien ja kauniiden vihreiden puidentäyttämässä metsässä käsikädessä. Keskellä tätä kaikkea oli valoisa aukea jolle he pysähtyivät. Severus otti Ginnyn kädet omiinsa ja katsoi tyttöä: ”Ginny minä rakast…” Yhtäkkiä heidän ympäriltään alkoi kuulua poksahtuksia ja heidän ympärilleen ilmestyi velhoja. ”Ottakaa mies kiinni!” Kornelius Toffee huusi. Kaksi velhoa ryntäsivät repimään Kalkaroksen irti Ginystä. Herra Weasley säntäsi tyttärensä luo. ”Ginny oletko kunnossa?” Tyttö riuhtoi itsensä irti. ”Olen, mutta mitä te täällä teette!” Hän huusi ”Haemme sinut pois tuon pedofiilin kynsistä.” Ginny juoksi Severuksen viereen. ”Ei hän ole mikään pedofiili!” ”Älä höpötä tyttö.” Taikaministeri puuttui puheeseen. ”Tule Ginny.” Arthur otti kiinni rimpuilevan tyttärensä kädestä ja veti tämän kauemmas. Kun he ilmiintyivät Ginny katsoi itkien kuinka maassa polvillaan hänen nimeään karjuva Severus katosi näkyvistä.
Siitä lähtien Tylypahkassa Ginny oli erityisen tarkassa valvonnassa. Hän ei päässyt taikajuomatunneille vaan häntä opetti yksityisesti sijainen. Hän ei myöskään saanut liikkua käytävillä ilman valvontaa tai syödä muiden kanssa suuressa salissa. Joka ilta hän istui yksin hänelle varatun pienen tornihuoneensa ikkunalla itkemässä. ”Severus, minä tiedän että sinä tulet. Ihan varmasti!”
Niityt Britannian kauneimmat kanssas nähdä sain
nyt mietin vain, rakkaimpain,
milloin nään ne uudelleen
milloin nään ne uudelleen
milloin nään ne uudelleen
milloin nään ne uudelleen
Vuoksi muiden en sua nähdä saa
sä vaikka kerroit sen
on uskoa se vaikeaa
Faijain tietää sai
Sua pedofiiliksi syytettiin
Sä Severus oot vain
Mut Ginervaksi kastettiin
Mietin vain,
miten kohdata voitaisiin
silmin suljetuin
kuun valossa suudeltaisiin
Sä oot mun Romeo
mä oon sun Julia
en suudella saisi sun huulia
sä oot mun Romeo
mä oon sun Julia
tää Weasleyn kai suvun on tuuria
(mut Ginnyksi kastettiin)
Kirjeen rakkauden
laitan mukaan Posityyhysen
milloin saat vain sen
lähdetäänhän kauas pois?
Severus joka käveli joka ilta pihalla Kielletynmetsän laidassa sattui eräänä tyynenä iltana kuulemaan Ginnyn laulun avoimesta ikkunasta. Hän käveli ikkunalle ja huusi tytön nimeä. Ginny huomasi Kalkaroksen. ”Severus! Sinä tulit!” Hän hihkaisi. ”Kuulin laulusi!” Mies vastasi. ”Tule alas niin lähdetään!” Hän jatkoi. Ginny laski surkeana päänsä: ”En voi. Ovi on lukittu!” ”No kai sinä voit käyttää sauvaasi!” Severus huusi. Ginny pillahti itkuun. ”Se ei vanhempieni pyynnöstä ole minulla silloin kun en ole tunneilla!” Tyttö hikkasi voimattomasti. ”Odota tulen kohta!” Severus huusi. Hän juoksi sisään linnaan ja mahdollisimman huomaamattomasti lähimmälle luutakomerolle. Se oli lukossa. Yksikään lukonavausloitsu jonka Kalkaros tiesi ei tehonnut. Lopulta hän päätyi kliseiseen ratkaisuun, otti vauhtia ja potkaisi puuoven saranoiltaan. Löydettyään mahdollisimman hyvän luudan hän suuntasi ulko-oville. Yhtäkkiä hän huomasi edessään opettajia, etummaisena Dumbledore. ”Minne matka Severus?” Rehtori kysyi. ”Pelastamaan vangitsemanne sielun.” Severus vastasi tilannetta tutkien. ”Ei tänään Severus.” McGarmiwa sanoi. Sehän nähdään. Kalkaros hymyili ja hyppäsi luudalleen. Hän lensi joukkion yli ovista ulos suoraan tornille jossa Ginny oli. ”Hyppää kyytiin hän huikkasi tytölle joka teki työtä käskettyä. ”Severus Kalkaros yrityksesi ei tule onnistumaan!” Dumbledore huusi ja loitsi luudan joka lähti hurjana lähes pystysuoraan syöksyyn mutta laskeutui pehmeästi.
”Ginny jätä hyvästit Tylypahkalle sillä lähdet tästä koulusta.” Arthur Weasley sanoi jäätävästi tyttärelleen. ”Vain siksikö että täällä on joku jota rakastan? Ennemmin minä kuolen.” Ginny totesi. ” Tyttö hyvä, sinä olet vähän yli kaksi kuukautta vaille 14-vuotias!” Herra Weasley huusi. ”Juliet oli kahta viikkoa vaille 14!” Tyttö raivosi epätoivoisesti. ”Se on jästinäytelmä Ginerva yritä nyt jo tajuta!” Herra Weasley alkoi jo menettää malttinsa. ”Ehkä, mutta se kertoo siitä että on yksi asia joka ei koskaan kuole, rakkaus. Ja tuon tarinan Juliet Capuletin kohtalo on myös minun kohtaloni.” puhuessaan Ginny siirtyi luokkahuoneessa päin ikkunoita. ”Hyvästi.” Hän lähetti Kalkarokselle lentosuukon ja katsahti huoneessa olevia opettajia ja isäänsä vielä kerran. Ja ennen kuin kukaan ehti estää lasinsirpaleet sinkoilivat kaikkialle. Ginny oli paiskautunut ikkunan läpi. ”Eeeiiii!!!!!” Kalkaros huusi ja juoksi ovesta ulos minkä pääsi. Hän juoksi halki autioiden käytävien ja portaikkojen matka tuntui tuskallisen pitkältä. Severus juoksi ulko-oville ja niistä ulos. Hän näki alimmilla portailla tumman hahmon. Severus juoksi Ginnyn luo ja käänsi tämän ympäri. Tyttö oli kaunis kuolleenakin. Kyyneleet kohosivat miehen silmiin kun hän suuteli hellästi työn kylmiä huulia. Severus nappasi terävän kiven alimmalta portaalta ja iski itseään ohimoon. Kohta hän lyyhistyi tytön viereen.
Kalkaros nousi istumaan. Hän oli ruusupuutarhassa. Ylös noustuaan hän huomasi tutun hahmon. Kalkaros poimi valkoisen ruusun ja käveli Ginnyn luo. Hän asetti ruusun tytön hiuksiin ”Rakkaus ei koskaan kuole…” Hän kuiskasi tytön korvaan ja he upposivat suudelmaan.
