Nimi: Raivo (pimeys mielessä)
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, slash
Paritus: Tomi/Iiro
Varoitukset: itsetuhoisuus
Haasteet: Kaiken maailman ficlettejä V vk 8, Otsikoinnin iloja (esine- / motiiviotsikko) ja Yhtyeen tuotanto II Samuli Putron
Kehon Voimaa -biisillä
A/N: Aaa, on ollut mielessä ikuisuus, että pitää kirjoittaa Iirosta Kehon Voimaa -biisiin, koska se on
niin Iiro, ettei ole tosikaan, ja nyt viimein, kiitos yöllisen inspiraation ja silkan päättäväisyyden, sain sen tehtyä. Jee!
Raivo (pimeys mielessä)
Peloton ja vahva ihminen
halua ei vahingoittaa
Minä olen usein heikompi
heikompi kuin tahtoisin
Tunnen kuinka varjot nousevat
(Samuli Putro – Kehon Voimaa)
Iiro huuhtelee verisiä rystysiään. Häneen ei satu, mutta kehosta tuntuu katoavan kaikki se voima, joka saa nyrkin heilahtamaan. Iiro valuu vessan lattialle. Vapisevat kädet sotkeutuvat blondattuun tukkaan. Iiro tuntee olonsa huijatuksi. Hän ei ole juonut eikä aineissa. Sen ei pitäisi tapahtua, kun hän on selvin päin, mutta nyt sekin sääntö oli romutettu. Iiro painaa sormenpäänsä nenäänsä vasten ja hengittää syvään. Hänellä ei ole kotona mitään, millä unohtaa. Liina, Juha ja Tomi ovat ratsanneet Iiron asunnon aivan liian monta kertaa viime aikoina.
Kun hän lyö, hän lyö lujaa. Se tuntuu pimeytenä mielessä. Hänestä tulee kuuro ja mykkä. Järki kuolee raa’an voiman edessä. Se ei ole koskaan tasaväkistä. Iiroon harvemmin sattuu, sillä hän tulee niin raskaasti päälle. Ei hän anna mitään mahdollisuuksia. Se tekee kaikesta paljon pahempaa. Iiro näkee heti, kuinka paljon ehtii satuttaa. Ei haavoista vaan niiden silmistä. Ne silmät tulevat uniin, joista hänen on vaikea herätä.
Tällä kertaa hän tajusi juosta jo ensimmäisen lyönnin jälkeen. Iiro päätyi purkamaan tyytymätöntä raivoaan seinään. Siitä haavat ja veri, joka oli onneksi vain hänen omaansa. Iiro ei tiedä, mitä tehdä itsensä kanssa. Hän ei hallitse sitä, mitä se ikinä onkaan. Se ei ilmoita tulostaan. Äkkiä se vain on koko maailma eikä sitä pysäytä mikään. Ehkä Iiro on vain liian heikko. Ehkä hän ei halua muuttua tarpeeksi lujasti. Ehkä raivo ja sen voima on ainoa, mitä hänellä on.
Vessan oveen koputetaan. Iiro hätkähtää. Hän ei ole tajunnut, että joku on hänen luonaan, vaikka useammalla on avain. Hänen oman turvallisuutensa vuoksi, vaikka omaa turvallisuuttaan heidän pitäisi ajatella aivan ensimmäiseksi.
Ovi avautuu. Se on unisen näköinen Tomi.
”Väistä”, Tomi käskee, ja Iiro konttaa toiselle seinälle, jotta Tomi pääsee kuselle. Tomi vilkaisee häneen ja näkee veriset kädet. ”Ootko sä juonu?”
Iiro pudistaa päätään.
”Jassoo”, Tomi toteaa. ”Parasta, että sidot ne. Muuten lakanat ovat taas ihan veressä.”
Iiro nyökkää, vaikka ajatukset eivät kulje eikä hän oikeasti ymmärrä yhtään mitään.
”Voi helvetti sun kanssa. Ootko sä jossain psykoosissa vai mikä sulla on?” Tomi taivastalee ja tyrkkää häntä jalkaterällään.
”Painu vittuun”, Iiro murahtaa.
”Oot kyl yks avuton paska”, Tomi toteaa ja kaivaa kaapeista sideharsoa ja desinfiointiainetta. ”Kädet tänne perkele.”
Iiro ojentaa käsiään kuin käsirautoihin. On silkka ihme, ettei hän ole istunut kuin yhden tuomion pahoinpitelystä. Hän ei hievahdakaan, kun Tomi puhdistaa haavat ja sitoo rystyset hiukan liian tiukasti. Tomi saa hänet ylös ja sänkyyn.
”Keksitään aamulla jotain”, Tomi sanoo. ”Löytyy varmaan jokin nettikurssi tai etitään sulle joku noitatohtori, kun et niihin oikeisiin luota. Liina takuulla tuntee tarpeeksi hämärää porukkaa.”
”Jospa ostetaan vaan ase ja lopetetaan mut. Silleenhän vaarallisille eläimille tehdään”, Iiro vastaa.
”Lopeta. Sulla on vaan ongelma ja ongelmat voidaan ratkaista”, Tomi sanoo. ”Se on ihan susta itsestä kiinni, että haluatko sitä.”
”Oon epäonnistunut niin monta kertaa. Miksi tää kerta olis sen parempi?” Iiro kuiskaa.
”Sun täytyy onnistua vaan kerran, muista se”, Tomi sanoo. ”Sä pääsit irti viinastakin. Mikset siis tästä?”
Iiro kääntyy ja kietoo kätensä Tomin ympäri, koska se vielä uskoo häneen. Jotenkin Tomin sanat auttavat, vaikka mikään muu ei. Ehkä raivo ei olekaan ainoa, mitä Iirolla on.
