Nimi: Viljaa ja lintuja
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Genre: draama
Paritus: Santeri/Vilja
Haasteet: Kaiken maailman ficlettejä, viikko 9/2017: Ympäristönvaihdos; Kasvata puu (linnut - ficlet); Väripaletti (turkoosi); Ficlet300 (159. Turkoosi)
A/N: Kävelin paikalliselle Citymarketille ja istuskelin siellä bussipysäkillä, kirjoitin tämän. Ehkä tälle tulee jatkoa. Emt. :> Ja juu, tämän Elia on mitä suurimmalla todennäköisyydellä sama Elia kuin Loisteputkivalotodellisuudessa, K-18. Nauttikaahan.
Santeri näkee Viljan ensimmäisen kerran kauhomassa kasviskormaa lautaselle yliopiston vegaaniravintolassa. Viljalla on turkoosit hiukset, kultainen nenäkoru, kolibrikuvioitu mekko ja pandeminen nauru. Santeria vastapäätä istuu Elia, joka huomaa kyllä, mihin hänen parhaan ystävänsä huomio kiinnittyy.
“Yks, kuka vittu toi on, ja kaks, saako sitä panna?”
Santeri työntää Elian suodattamattomat sanat ohitseen ja katsoo, kuinka Vilja pysähtyy katsomaan varpusten leikkiä koivussa ravintolan ikkunan ulkopuolella. Viljan huulet ovat samaa turkoosia kuin hänen hiuksensa; siniseksi maalatut huulet kaartuvat yhä uudestaan leveään hymyyn ja Santeri tietää, että tässä se nyt on, tässä kohtaa hän rakastuu palavasti toisella silmäyksellä, kun eihän ensisilmäyksellä voi.
Vilja ilmestyy luentosaliin valtio-opin perusteiden kurssin alkaessa. Santeri huomaa, että Viljan mekossa on taas kolibreja, vaikka se onkin eri mekko, merenvihreä tällä kertaa. Kun Vilja tulee istumaan Santerin eteen, Santerin sydän taitaa hypähtää kurkkuun ja takaisin. Vielä pahemmaksi tilanne menee, kun Vilja alkaa katsoa ympärilleen - samassa rivissä on hänen lisäkseen vain päädyssä pari tyttöä, joiden jakkupuvut tuovat Viljan kasvoille vinon hymyn. Santeri tuntee hymyn; se on muiden sääntöihin taipumattoman virne. Sitten Vilja kääntyy Santeriin, ojentaa kätensä pöytätason yli.
“Moi. Mä oon Vilja. Kukas sä oot? By the way, sun hiukset on kivasti.”
Santeri jäätyy yllättävään kehuun, Viljan luontevuuteen ja sinivihreisiin silmiin. Vieressä istuva Elia huomaa muutaman sekunnin kiusallisen hiljaisuuden, pomppaa pystyyn ja kättelee Viljaa.
“Moro. Mä oon Elia, tässä on Santeri, ja mä oon pahoillani, kun se on tollanen tollo. Se taitaa olla vähän ihastunut suhun, vaikka tää on tyyliin toinen kerta, kun se näkee sut.”
Santeri käännähtää katsomaan silmät suurina Eliaa, joka kohottaa kulmiaan Viljalle kapea virnistys kasvoillaan. Vilja naurahtaa heleästi ja vatkaa vielä pari kertaa Elian kättä. Sitten Vilja pyyhkäisee Santerin kättä, joka on jähmettynyt puolitiehen kättelyasentoon lähestyessään.
“Voit olla onnellinen, että sulla on noin suorasukaisia kavereita. Ehkä tästä tulee jotain, jos tutustutaan. Ei ensivaikutelmiin turhaan uskota.”
Vilja nuolaisee sinisiä huuliaan ja kääntyy takaisin salin etuosan suuntaan, kun professori Takamaa astelee salin ovesta sisään. Santeri jää tuijottamaan Viljan takaraivoa suu auki. Elia läpsäyttää Santeria pari kertaa selkään ystävällismielisesti, mutta Santerin maailmaan mahtuu sillä hetkellä vain Vilja, tuntemattoman maailman turkoosi kolibri.