Mongolian vuohet | S, raapale

[Moray]

Nimi Mongolian vuohet
Ikäraja S

Aro on laakea ja hiekanharmaa. Tuuli sotkee Mongolian vuohien pitkää karvaa. Ne tasapainottelevat puuttomilla rinteillä. Hiekka pöllyää.
 
Elämä on kuolemaa. Ei tarvitse olla kamelipaimen ymmärtääkseen sen, mutta ehkä se auttaa. Ehkä Mongoliaan lapsena matkustamaan halunnut ystäväni oli oikeammasssa kuin tiesikään - hän halusi ratsastamaan puolivilleillä hevosilla ja hevoset unohdettuaan taisi unohtaa myös Mongolian. Minun mieleeni Mongolia on jäänyt kirkkaana ja selkeänä: Gobi, jurtat ja raaka tuuli.
 
Mutta Mongolia teollistuu nopeasti ja paimentolaisuus on uhattuna siinä missä muuallakin. Mongolia, joka on maa muiden joukossa, jossa on koulut ja ministerit. Eikä kolmen miljoonan mongolialaisen sekaan mahtuisikaan, ei vaikka aroa on tyhjillään yllin kyllin.

[Kiirsu]

Pakko sanoa, että en tiedä ymmärsinkö oikein tätä raapaletta, mutta pidin tästä silti! Aihe on tosi erikoinen ja jotenkin tämä tuntuu melkein mielipidekirjoitukselta. Tämä voisi olla vaikka pakina. Ja monesta Mongolian kaltaisesta maasta on ihmisillä käsitys, että siellä on vain lammaspaimenia, vaikka todellisuudessa paimentolaisuus on enää osa harvan elämää. Minusta on hauskaa, että tässä haaveillaan muutosta Mongoliaan, koska en ole koskaan kuullut kenenkään haaveilevan tästä. Jännää. Mutta kiva ja erilainen teksti, vaikken tiedäkään ymmärsinkö tätä

[Moray]

Kiirsu, mukavaa että pidit vaikka ei teksti ehkä ihan avautunutkaan. Kiitos paljon kommentista!

[Moray]

Kiitos kuuskidi! En oo ikinä ite lukenut Alkemistia tai muutakaan Paulo Coelhon tuotantoa, mutta minkä verran siitä tiedän, niin otan kohteliasuutena

[Larjus]

En tiedä, miten paljon tämä aukesi minullekaan (edes useamman lukukerran jälkeen), mutta hieno tää on joka tapauksessa. Minusta olisi kiva käydä Mongoliassa, ei tosin puolivilleillä hevosilla ratsastaakseni, vaan ihan muuten vain Keski-Aasia aroineen ja paimentolaistaustaisine kulttuureineen kiehtoo (lasken Mongolian Keski-Aasiaan vaikka se aikas Idässä onkin). Monilla tuntuu tosiaan olevan nykyäänkin se ajatus, että Mongoliassa on vain autioita aroja ja jokunen paimentolainen, vaikka on siellä paljon muutakin, kaupunkeja ja teollisuutta (vaikka on niitä paimentolaisiakin yhä runsaasti). Maailmassa on oikeastaan paljonkin paikkoja, joista monella on vain ne vanhentuneet/yksipuoliset/väärät käsitykset, jolloin ne jäävät helposti enemmän tai vähemmän unholaan, kun kiinnostusta niitä kohtaan ei ole :/

Jäin miettimään tuota "elämä on kuolemaa" kohtaa ja sen yhteyttä kaikkeen muuhun, mutta niinhän se on. Kun tulee uusia asioita, vanhojen on väistyttävä, tehtävä tilaa. Ei voi tulla uutta elämää ellei vanhaa kuole pois. Kun kaupungit kasvavat ja teollisuus lisääntyy, siinä on usein vanhat perinteet ja maat uhattuna.

Viimeinen lause jäi sekiin omalla tavallaan niin auki, selittämättä, mutta pidän siitä sellaisenaan. Voi miettiä ihan rauhassa oman päänsä sisällä, mitä kertoja sillä haluakaan kenties sanoa.

[Kaarne]

Oi, olipa ihanaa, että Larjus nosti tän, koska tämähän oli (kirjaimellisesti ) pieni helmi! ♥ Tässä oli upea tunnelma: oikein pystyi tuntemaan ja kuulemaan aron ja vuorten ja aavikon äänet ja haistamaan kameleiden lemun (vaikka en kyl oo sitä ikinä haistanut ). Sitten tuolla taustalla oli kuitenkin myös jotain syvempää ja tummempaa, ja se mukavasti toi tähän sellaista perspektiiviä, että raapale oli luettava kolmeen otteeseen.

Kiitos, olipa kyllä jotenkin hyvä!