Beethoven 2 l Rusetti ja kaulapanta l Beethoven/Missy l koiramainen romantiikka l S l tuplaraapale

[Secu]

Nimi: Rusetti ja kaulapanta
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Beethoven 2
Paritus: Beethoven/Missy
Genre: koiramainen romantiikka
Ikäraja: S
Haasteet: Kaiken maailman ficlettejä: viikko 15/2017 - blokinmurtaja: Beethoven 2 -elokuvan katsominen ja kappale The Day I Fall in Love
Multifandom lll: Beethoven 2
Otsikoinnin iloja: esineotsikko
Spurttiraapale IV: kierros 9, viikko 15/2017 (10.-16.4), tiistai
Väripaletti: roosa
Vastuuvapaus: Universal Pictures
A/N: Beethoven 2 on rakas elokuva lapsuudesta, joka jaksaa viihdyttää edelleen. Beethovenin ja Missyn rakkaustarina on kerrassaan sydäntälämmittävä kertomus vähän hömelöstä Beethovenista ja neitomaisesta Missystä ^^ Tässä on eräs tulkinta siitä, mitä Beethoven saattoi ajatella Missyn ensi kertaa kohdatessaan - ja rakastuessaan ensiläähätyksellä.

Lukuiloa! ^^





Kaunein kuulemani läähätys. Kiinnittivätkö ihmiset huomiota toistensa hengitykseen, hienosävyiseen rytmiin ja äänenpaksuuteen? Toisinaan olin kuullut yläkerrasta isän ja äidin yhteiset henkäykset, nimien sarjoja, kun nämä olivat pyrkineet tunnustamaan hiljaa, kuinka ihanalta toinen kuulostikaan. Lapset eivät vielä ymmärtäneet.

Sirolla tavalla roteva ja muodokas, vähän viipyilevästi tunnusteleva, aranoloinen, sellaiselta hän turkissani tuntui. Miten pehmeät suupielet hänellä roikkuivatkaan, kauniisti värisi kuonokin. Silmänreunat painoivat alaspäin, kuten minullakin. Väritys toi mieleeni hänen omistajansa asioinnin jäätelöiden parissa, kinuskia ja vaniljaa. En perustanut ihmisten meikäläisille antamista härpäkkeistä, mutta rusetti latteasti pyöreässä päässä ei vaikuttanut ylimääräiseltä, sikäli kuin minusta oli arvioimaan. Mahtoikohan hänen nimensä olla Rosa? Se olisi sopinut, nimi ja koristeen väri nimittäin.

Tummissa lurppasilmissäni hän oli ylhäinen prinsessa, ja minä kotitalosta puolihuolimattomana aamuiselle ihmettelykierrokselle lähtenyt rohjo. Olisi pitänyt ottaa hautaamani luu takapihalta mukaan, nyt minulla oli vain itseni. Ennen olin kyllä kelvannut karvoihini. Jostain syystä havaitsin tässä seistessäni olevani – ihmiset käyttivät kai sanaa alipukeutunut – niin, olin alikoirainen. Hölmöähän tämä, tällä lailla tungeksia toisen aamuun.

Yllätyksekseni hän tervehti, vastasin, jälleen, ja vielä. Tavallinen vain hänkin, rusetti ja samanvärinen kaulapanta hämäsivät, kuulemma. Paksu kaulapantani oli miehekäs, istuisi tyttömäisen rusetin ja pannan ystäväksi, enemmäksi.

Tässä oli neito, jonka kanssa mielellään jakaisi tassunjäljestään puolet, hännänheilutuksesta kaaria ja kuolasta toisen suupielellisen.

[zilah]

Voi taivas miten ihana! Jos tässä olisi se facen hymiö, jonka iirikset ovat sydämenmuotoiset, niin sellaisen lätkäisisin tähän heti! <3 Isot koirat ovat upeita ja minä rakastan Beethoven- elokuvia! Kakkonen on ehkä suosikkini juurikin Beethovenin ja Missyn rakkaustarinan vuoksi. Beethovenin tuntemukset on tässä kauniisti ja elämänmakuisesti kuvattu.


Kiitos tästä kauniista tekstistä!


zilah

[Secu]

zilah, voi sentään, sinun kommenttisi oli ihana ja kaunis! ^^ Mahtavaa, että löytyy muitakin Beethovenin faneja, vieläpä tuolle tietylle jatko-osalle

Lämmittää mieltä kuulla, että Beethovenin ajatukset istuivat koiralle ja saivat noin iloiseksi. Ilahduin valtavasti! Että oikein sydänsilmäinen hymiö, mitä tähän voi sanoa

Kiitos hirmuisen paljon kommentistasi! <3

[Mariaxoxo]

Oih, ite kans katoin Bethovenia aina lapsena ja tuntu suorastaan nostalgiselta lukea tätä... Aivan ihana kuvaus Bethovenin tunteista Missya kohtaan! Oot muutenkin saanut koirien välisestä suhteesta tosi luontevan, ihana ficci

[Secu]

Mariaxoxo, nostalgiselta tuota tuntui kirjoittaakin Mukavaa, että löytyy lisää Beethovenin katsojia.
Ihanaa, että ficci oli tunnelmaltaan ja kuvailultaan mieleen ^^
Kiitos kommentista!

[Larjus]

Mulla on aika hatarat muistikuvat noista Beehoven-leffoista omilta lapsuusvuosilta (ja sit oli kans se joku piirretty, jossa Beethovenin äänenä oli tyylii Tommi Korpela tai jotai ). Nyt kyl alko tehä mieli kattoo ne uudestaan, koska en mä muista juuri mitään.

Ja oih, tää on kyl niin söpö. Herttainen idea kirjoittaa romantiikkaa tällee koirien näkökulmasta :3 Sillee koiramaisin ajatuksin, mutta selvästi Beethoven tarkkaillut myös ihmisiä ja mitä nämä tekevät. Toki koira kiinnittää huomiota vähän eri juttuihin kuin ihmiset.

Tummissa lurppasilmissäni hän oli ylhäinen prinsessa, ja minä kotitalosta puolihuolimattomana aamuiselle ihmettelykierrokselle lähtenyt rohjo.

Awww ♥ Kyllähän sitä tuntee itsensä niin kovin vähäpätöiseksi oman ihastuksensa rinnalla. Totta kai ihastus on kaikin puolin niin upea ja täydellinen ja itse ei ole mitään. Jos edes olisi se luu mukana...!

Eihän tätä lukiessa voinut muuta ku hymyillä höpsösti, koska voi että, niin herttasta. Tossa alussa se hymy tosin muuttui hetkeksi virneeksi, kun mainittiin perheen isän ja äidin yhteiset henkäykset ja nimien toistelut, koska noh, mieleni meni sinne minne sen voi olettaakin menevän  🙈🙈 Mut sit se kyl liihotteli sieltä pois ja keskittyi söpöön koiraromanssiin. Osaa toi Beethoven olla aikamoinen romanttinen runosielu, vaikka koira onkin ♥

Kiitokset tästä pätkästä. Mukava löytää ficejä tällaisista vähän "erikoisemmista" fandomeista.

[Secu]

Larjus, kiitos kommentistasi, se ilahdutti kovasti!

Kiva kuulla, että koiraromantiikka viehätti ja ilahdutti Beethovenilla ja Missyllä tuntui olevan enemmän kemiaa keskenään kuin monella ihmisnäyttelijällä, heh, joten pitihän niistä kirjoittaa. Tuo elokuvan tapaamiskohtaus on itselle jotenkin ikoninen.

Kuvittelit aivan oikein virnistyksinesi Ajatuksena oli silloin, että Beethovenille jotenkin valkenee, mikä merkitys hengityksellä (tai läähätyksellä) on ja mitä sillä voi ilmaista tai mikä siinä ehkä viehättää ^^ Koirana ajattelin Beethovenin kiinnittävän toisen koiran hengitykseen erityisesti huomiota.

Kiitokset kommentistasi, tuli pörröinen olo! Mukavia katseluhetkiä jos päätät Beethovenit katsella ^^