Kirjoittaja Aihe: Berserk: Tulenliekkien irvokas tanssi, k-11, Serpico & Farnese, oneshot  (Luettu 1090 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Tulenliekkien irvokas tanssi
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Berserk
Ikäraja: k-11
Mukana: Serpico & Farnese
Genre: Draama, pieni angst

Summary: Kysymys koettelee hänen lojaaliuttaan, ja sitä Farnese ehkä tavoitteleekin. Haluaa testata jälleen kerran.

A/N: Tämän ficin miljöö on muutamine repliikkeineen yksi yhteen tämän vuoden animen toisesta jaksosta. Osallistuu Fobiahaasteeseen aiheella pyrofobia (tuli).


***



Pehmeästi putoileva lumisade ei osoita laantumisen merkkejä muutaman tunninkaan jälkeen. Pureva yötuuli tuntuu luissa ytimiä myöten ja saa hänet värähtämään. Se ei jää Farneselta huomaamatta, ja tämä luo häneen vuosien varrella erittäin tutuksi tulleen katseen, joka on puoliksi moittiva ja puoliksi kysyvä. Ikään kuin hän ei olisi tietoinen pirteästi ritisevän nuotion tarjoamasta lämmöstä.

”Mikset tulisi vähän lähemmäs?”

Pelkkä ajatuskin saa hänen kurkkunsa tuntumaan ahtaammalta kuin tavallisesti.

”Ei kiitos”, hän vastaa kätensä kepeällä heilautuksella ja kääntyy selin valtiattareensa. ”Minunhan on tarkoitus olla tähystäjä.”

Kylmyys saa hengityksen höyryämään, mutta hämärän horisontin silmäily rauhoittaa enemmän kuin tulenliekkien leikkisä tanssi. Hänelle se näyttäytyy irvokkaana ilakointina, joka saavuttaa huipennuksensa nuolemalla vaatteet kasaksi tuhkaa, ihon tuskaisille rakkuloille ja hiukset käryäviksi haituviksi.

Nuotiota katsoessaan hänen nenänsä täyttää palavan lihan haju, joka kääntää vatsan ympäri. Liekkien rätinässä hän on kuulevinaan kirkumista, mutta ääneti käskee sen vaieta. Hän ei halua kuunnella muuta kuin talvituulen ujellusta.

”Serpico?”

Hän kääntyy kuullessaan nimensä. Farnese näyttää mietteliäältä katsoessaan nuotioon kuin olisi uskonut sen sanovan jotain takaisin.

”Jos käskisin sinun tulla tänne, kieltäytyisitkö?”

Tulen ääreen, siitä kai on kyse. Kysymys koettelee hänen lojaaliuttaan, ja sitä Farnese ehkä tavoitteleekin. Haluaa testata jälleen kerran.

Hänen kasvonsa säilyttävät kohteliaan välinpitämättömyytensä. ”Jos se olisi käskynne?”

”Niin.”

”En kieltäytyisi.”

Se on täyttä totta.

Farnese kallistaa vienosti päätään. ”Entä jos pyytäisin?”

Se kysymys taas on järjenvastainen, sillä Farnese ei koskaan pyydä mitään. Ei ainakaan häneltä.

”Minä...” Serpico haluaisi kääntää katseensa pois, mutta näkymätön jännite estää sen.

”No?”

Herrattaren kärsimättömyys saa hänet rauhattomaksi. Ehkä esitettyyn kysymykseen on vain yksi oikea vastaus, yksi hyvin yksinkertainen, jonka tämä haluaa kuulla hänen sanomanaan. Hänen mielensä huutaa kuitenkin tyystin päinvastaista, eikä suora rehellisyys luultavasti ole sitä, mitä Farnese kaipaa.

Pyynnöllä ja käskyllä on silti olemassa keskinäinen eroavaisuutensa.

”Siinä tapauksessa en”, hän puristaa esiin ja painaa päänsä silmäillen ohueksi kinokseksi laskeutuvaa lunta. Hänen ei ollut tarkoitus kuulostaa niin hävyttömältä.

”Vai niin.”

Äänen laskelmoiva sävy muistuttaa häntä lukuisista aiemmista kerroista, joina valtiatar on saanut jotain päähänsä ja hän päätynyt ideaan osalliseksi. Lapsena se oli tarkoittanut tavallisesti jotain sellaista, josta olisi mielellään kieltäytynyt, mikäli olisi osannut varautua ajoissa. Usein hän ei ollut osannut. Farnese oli aina ollut oikuissaan ainutlaatuinen.

Arvaamattomuudessaan Farnesen mieltä on miltei mahdotonta lukea, mutta nyt Serpico toivoisi sitä taitoa enemmän kuin milloinkaan.

Hiljaisuus heidän välillään on kuurouttava. Silmien tuike pysähtyy hitaasti vuoroin nuotiotuleen, vuoroin häneen, eikä hän saata katsoa. Hän laskee vaihtoehtojaan kasvojensa tyynen naamion takana sydän pamppaillen niin kiivaasti, että se voisi muljauttaa tiensä ongelmitta kurkkuun.

”Serpico”, häntä kutsutaan jälleen, tällä kertaa aavistuksen painokkaammin.

”Niin?”

Neidon kasvoilla käy viekas hymy. ”Ota se sitten käskynä.”

”Lady Farnese...”

”Tule tänne, nyt.”

Lähemmäs tulta, lähemmäs liekkien raivoa. Raskas askel kerrallaan hän tottelee ja istuu kovalle maankamaralle nuotion ääreen. Sen lämpö säteilee kasvoille ja saa tuntemaan itsensä kovin voimattomaksi.

”Tuli on niin turmeltumatonta. Eikö sinustakin?” valtiatar virkkoo hänen vierellään. ”Viime kädessä sillä on voima puhdistaa synneistään kenet tahansa...”

Serpico vavahtaa Farnesen työntäessä kätensä liekkien syleiltäväksi. Ilmaan kohoava tuskankirkaisu jähmettää hänet aloilleen, estää hengittämästä. Hän näkee käden valkean ihon korventuvan silmiensä edessä. Liekeistä nouseva haju tuo oksennuksen hänen suuhunsa.

”Auta minua, Serpico!” Farnese rääkäisee kyyneleiden virratessa kivusta vääntyneille kasvoille. ”Se sattuu! Auta minua, KUULITKO!”


Hän räpäyttää silmiään kerran, sitten toisen.

Farnese pyyhkäisee haarniskansa hartioilta sille putoillutta lunta ja nousee ylös. Hieman kauempaakin katsottuna tämän päättäväisyys tekee vaikutuksen.

”On aika jatkaa matkaa.”

Serpicon sydän lyö kevyemmin, eikä hän voi estää kevyttä huokausta pakenemasta talvi-ilmaan. Se kuulostaa ennen kaikkea myöntyvältä, sellaiselta kuin pitääkin, mutta hän yllättää siitä selittämättömän helpotuksen, joka on vähällä jäädä havaitsematta häneltä itseltäänkin.



« Viimeksi muokattu: 13.04.2017 11:04:11 kirjoittanut Ayudara »
"I read you loud and clear, Lizard."

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
En tunne fandomia, mutta olen lukenut sinulta kivoja tekstejä ja tulifobian käsittely kiinnosti.

Minusta tämä oli mahdollista ymmärtää ilman fandom-tuntemustakin, vaikka voi olla, että jotain jäi ymmärtämättä tai ymmärsin jotain väärin. No, se ei ainakaan minua vaivannut!

Tulifobian käsittely oli tässä kiintoisaa. On hirveän kylmä, lunta sataa, mutta Serpico ei uskalla mennä lähemmäs tulta. Hän on kohdannut tulta aikaisemmin ja saanut siitä traumoja (lihan palanut käry kuulostaa kyllä tästä vinkkelistä kuvattuna varsin karmivalta, tulee mieleen että ihmisiä on palanut), ja nyt nämä kohtaamiset sitten vaikuttavati arkielämään paljonkin.

Tykkäsin tuosta kursivoidusta kohtauksesta paljon, koska tulkitsin sen niin, että nyt Serpico siinä pienessä hetkessä ehtii jo kuvitella sen kauhean skenaarion, jota hän pelkää. Sitten paljastuukin todellisuus, joka on paljon helpompi ja turvallisempi kuin se, mitä mieli kammoaa. Itse olen kans tuollainen, että saatan kuvitella, miten eri hetket kehittyvät, ja ainahan siinä käy niin, etteivät ne omat kuvitelmat koskaan vastaa todellisuutta.

Jäi selainen fiilis, että Farnese ehkä tajusi, ettei Serpico pidä tulesta, ja päättää sitten jatkaa heidän matkaansa, jotta Serpicon ei tarvitse kyyristellä kylmässä vaan tämä saa liikkeessä lämpöä itseensä. Kiva pätkä tämä oli. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Kiitoksia kommentista, Arte! <3

Sanoisin joo, ettei fandomin tuntemattomuus pahemmin haittaa tätä lukiessa. Ehkä syvyyttä tuo enemmän, jos tietää hahmoista ja miljööstä jotain etukäteen, mutta itse pyrofobian käsittely oli kuitenkin pääasia. Serpicolla ei canonissa ole varsinaista fobiaa, mutta inho on, mikä juontaa juurensa juurikin siitä, että ihmisroviot ovat tulleet tutuiksi muutaman viime vuoden aikana. Farnese puolestaan on kiehtova sen suhteen, että hänen kohdallaan voisi puhua oikeastaan pyrofiliasta.

Kursivoitu kohtaus oli juuri sellainen kuviteltu tilanne, joka mahdollisesti kävisi. Myönnän itsekin harrastavani tuota ajoittain. :D Serpico ei ole vainoharhaisuuteen taipuva, mutta tietynlainen varaus Farnesen aivoituksia ajatellen ei ole koskaan pahitteeksi. Toki jos tilanne liittyy tuleen, niskakarvat ovat pystyssä kahta tiiviimmin.

Miten mukava ajatus tuo, että liikkeessä saa taas lämpöä, eikä tarvitse hytistä paikoillaan enää. ^^ Sen Farnese ainakin tietää, ettei Serpico pidä tulesta. Ehkä tämä mietteissään jäi vain tuumimaan tilannetta vähän pidempään mitään sen ihmeellisempää tarkoittamatta, ja Serpico ehti vain jo varautua pahimpaan.

- Ayu

"I read you loud and clear, Lizard."