Kartanon Rouva, S, Cho/Draco

[Dokumentti]

Ficin nimi - Kartanon Rouva
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - SparklingAngel
Ikäraja - S
Genre - Fluffy, perhefluffy
Paritus - Cho/Draco
Vastuuvapaus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa, minä vain lainaan, enkä saa rahaa tästä.
Haasteet - Kerää kaikki hahmot-haasteeseen kerään Cho Changin, paritus tuli Paritusgeneraattorihaasteesta.

A/N - Paritus oli mulle jotenkin tosi vaikea saada toimimaan, mutta kyllä sieltä jotain syntyi.

Kartanon Rouva

Cho asetti tarjottimen kartanon talvipuutarhan lasiselle pöydälle. Hän nosti valkoisen teepannun keskelle pöytää ja kupit vastakkaisien tuolien kohdalle. Sokerikon, sekä keksilautasen hän asetti molemmille puolille teepannua.

”Jinx!” Chon kutsua seurasi poksahdus ja nuori kotitonttu ilmestyi kumartaen hänen eteensä.

”Rouva Malfoy, mitä voin tehdä vuoksenne?” kotitonttu kysyi kumartaen syvään.

”Tuo Dianalle mehulasi ja pyydä hänet teelle.”

”Kyllä rouva, kiitos rouva”, Jinx kumarteli ja poistui paikalta poksahtaen.

Cho suoristi hieman mustaa mekkoaan palaten sisälle kartanoon. Takkahuoneen kautta hän pääsi kirjastoon, jossa oletti miehensä jälleen olevan.

Draco istui tavallisella paikallaan mustassa nahkaisessa nojatuolissa. Miehen silmiä kehystivät paksureunaiset silmälasit, joita tämä käytti aina lukiessaan.

”Draco?” Cho kutsui ja mies kohotti katseensa.

Draco sulki paksun opuksen sylissään ja nosti lasinsa viereiselle pöydälle.

”Hei, en kuullut tuloasi”, mies sanoi hymyillen hellästi.

”Osaan vielä liikkua pehmeästi”, Cho naurahti, miehen noustessa painamaan kevyen suudelman hänen huulilleen.

Draco hymähti ja silitti pienesti hänen vielä pyöristymätöntä vatsaansa.

”Milloin kerromme Dianalle?” mies kysyi ohjaten naisen pois kirjastosta.

”Pian.”

”Isi!” kuului pienen tytön innostunut huudahdus heidän saapuessaan talvipuutarhaan. ”Sinä et ole leikkinyt kanssani koko päivänä”, Diana moitti.

”Diana, sinä tiedät että isällä on töitä tehtävänä”, Cho naurahti äänessä oli vain rippunen moitetta silittäessään tytön vaaleita hiuksia.

”Mutta äiti! Isi keksii aina parhaat leikit”, tyttö käänsi ruskeat silmänsä vedoten äitiinsä.

”Voin tulla leikkimään teen jälkeen”, Draco lupasi hellästi istuutuen tyttärensä viereen.

Tyttö hihkaisi iloisena ja aloitti höpöttämisen päivästään isälleen. Draco kuunteli hymyillen, katse välillä karkaillen vaimoonsa.

Cho katseli isää ja tytärtä, eikä voinut tuntea muuta kuin lämpöä sisällään. Hän oli saanut niin paljon enemmän kuin hän oli voinut koskaan kuvitellakaan. Kohta hän saisi vielä enemmän, hän mietti koskettaessaan vatsaansa, jossa pieni elämänalku oli vasta aloittanut pienet sydämenlyönnit. Tutustuessaan Dracoon parantajaopistossa, hän ei olisi koskaan uskonut päätyvänsä tähän, mutta hän ei olisi voinut kuvitella mitään parempaa kuin hänen tämän hetkinen elämänsä.

Teen jälkeen Draco painoi suudelman Chon otsalle, ennen kuin Diana veti isänsä mukaansa keksien heille jo lukuisia leikkejä, joita täytyisi leikkiä. Hymyillen Cho keräsi teeastiat tarjottimelle ja kutsui Jinxin viemään astiat keittiöön.

Yläkerrasta kantautui isän ja tyttären nauru.

[Fiorella]

Poimin tämän kommenttikampanjasta ja onneksi sen löysin, koska se oli niin suloinen! <3

Siihen nähden, että paritus oli sinulle vaikean tuntuinen ja peräisin generaattorista, se oli minusta oikein soma ja uskottavan tuntuinen. Cho ja Draco eivät loppujen lopuksi ole mitenkään mahdoton pari; jo kirjan canonissa heillä on yhteinen huispaustausta ja Cho oli suosittu tyttö, jota sieti tavoitellakin. Jotenkin he tuntuvat veikeän vastakkaisilta, toinen aasialaisen tummatukkainen, toinen vaalea. Draco parantajakoulussa oli jotenkin jännän tuntuinen ajatus, mutta miksi ei? Ehkä kaiken sen tuhoamisen jälkeen hänestä tuntui, että voisi vaihteeksi parantaa jotakin.

Sitä jäin miettimään, miten Diana oli perinyt isänsä vaalean tukan, kun todennäköisemmin mustatukkainen geeni lienee hallitseva. Mutta onpahan sitäkin erityisempi vanhemmilleen. Ja kuka noita velhoväen juttuja tietää muutenkaan, menevätkö samalla tavalla kuin ihmisillä.

Tykkäsin pienistä kuvailevista yksityiskohdista, jotka herättelivät mielikuvituksen näkemään enemmän kuin ficci edes kuvaili; Dracon silmälasit, talvipuutarha, kotoisat arjen tunnelmat, joista sai hyvän käsityksen heidän elämästään kotikartanossa. Näinkin lyhyestä tekstistä pääsi hyvin tunnelmaan ja se ikään kuin avasi ikkunan, josta kurkistaessa näkyi paljon laajemmin kuin ikkunankarmien kehyksen sisältä kaukaa katsoen olisi olettanutkaan. Pidin tästä kovasti, kiitokset sen kirjoittamisesta. Jäi sellainen tunne, että olisi lukenut mieluusti tämän perheen elämästä enemmänkin.

[ruttotohtori]

Heissan vaihdokkaista! o/ Valikoiduit nyt ensimmäiseksi uhrikseni, hehe.

Jopas, tää paritus! Kun näin sen otsikossa, kelasin ekana että mitenkä en oo tästä ennen lukenutkaan? Rarea toki, mutta todella toimivaa! Jotenkin hahmot sopii taustojensa puolesta jo hyvin yhteen, kuten Fiorellakin mainitsi niin ovat molemmat huispaajia ja Cho oli suosittu, mutta niin oli kyllä Dracokin, ainakin omassa tuvassaan. Molemmat on kans korkealuokkaisemmista perheistä, tai jotenkin oon mieltänyt että Chokin olisi, kun sen äitihän työskenteli ministeriössä. Draco ja Cho on myös molemmat fiksuja, ainakin mun mielestä, ja en tiiä, jotenkin näen Chon aika rauhallisena ja ehkä vähän sisäänpäinkääntyneenä, ja sellaisena se sopii paljon paremmin samankaltaisen Dracon ku suuna päänä juoksevan Harryn kanssa. Parantajakoulu oli jännä valinta, jotenkin oon nähnyt että molemmat tekis enemmän jotain vähän sisäsiistimpää, semmosta toimistoduunia. Mun headcanonissa Cho menee töihin taikalakien osastolle tai johonkin, mut tää sopii hyvin myös, koska ennen kaikkea näen että Cho menetystensä takia haluaa tehdä jotain hyvää sodan runtelemassa maailmassa ja parantaminenhan on just sitä. Ja näen että Draco ajattelee samoin, kun se on saanut kokea kuinka kamala pimeä puoli sit oikeesti onkaan. Ja tää saa näiden parittamisen tuntumaan oikein superloogiselta, oon aina kelannut et niiden tavoitteet on aika lailla samansuuntaiset - en sit vaan oo ikinä kelannut että hei, mitä jos. Onneksi sulle paritusgeneraattori antoi tämmöisen helmen sit!

Tää oli oikein miellyttävä teksti. Yleensä rarepareissa kaipaan enemmän pohjustusta, mut tässä ei haitannut koska no, edellisestä kappaleesta huomannee et mulla on tarpeeks pohjaa päässäni, haha. :--D Söpö pappa-Draco oli aika herttane, hyvin erilainen ku kirjojen Draco, mut sodanjälkeinen Draco on kyl semmonen hahmo et miljööstä ja headcanoneista riippuen se voi olla vähän mitä vaan. Tämmöstä rauhallista perhe-elämää viettävän parantaja-Dracon voin hyvinki kuvitella kuuntelemaan iloisena tyttärensä turinoita ja löhöilemään nojatuolissa, oon varma että Draco ois nimenomaan tämmönen lämpimämpi vanhempi, kun se varmasti ymmärsi mitkä virheet sen omat vanhemmat oli tehneet (ja oon varma myös että Lucius ja Narcissa tiedosti virheensä myös ja painotti Dracolle että älä tee niin ku me). Cho oli kans oikein uskottava, jotenkin oon aina kelaillut Chon sellaseks joka unelmoi tosirakkaudesta ja perheestä, ja siitä tuli tässä just sellanen olo et hän oikein elää unelmaansa.

Teksti ittessään oli sujuvaa, ja kuten Fiorella, mäkin pääsin tunnelmaan oikein hyvin. Vaikka tää oli pelkkä kohtaus, tästä tuli sellainen olo että tää on selkeästi osa isompaa tarinaa. Ihana kyllä vaihteeks lukea jotain näin onnellista kun yleensä luen lähinnä angstia! Ja Dracon lukulasit ai että, ihana lisä! Kiitos kovasti että linkitit tän vaihdokkaisiin, tästä tuli todella hyvä mieli! Oli ilo lukea tää, kiitoskiitoskiitos <3

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Tämä fikki kiinnitti huomioni listauksessasi harmonisen nimen ja mielenkiintoisen parituksen ansiosta. Parituksesta en olisi ikinä arvannut, että se on peräisin paritusgeneraattorista, koska kuten muut ovatkin jo aiemmin kommentoineet, Cho ja Draco sopivat ainakin näin ajatuksen tasolla yhteen oikeinkin hyvin! Molemmilla on takanaan huispaustausta ja kouluaikojen suosio. Dracon voin hyvin kuvitella asuvan kartanossa ja Chon puolestaan elävän unelmaansa kartanon rouvana. Ehkäpä taustalla on myös jonkinlaista vastakohdista viehättymistä, kun Draco on piirteiltään vaalea ja Cho tumma. Molemmat voisin kuitenkin kuvitella samantyyppisiksi ihmisiksi, ehkä hiukan varautuneiksi ja omanarvontuntoisiksi ja estetiikkaa arvostaviksi. Oikein uskottava paritus siis!

Teehetki oli oikein leppoisaa luettavaa. Ei mitään suurta tai mullistavaa (paitsi ehkä Chon vatsassa versova elämänalku), vaan rauhallista perhearkea tuttuine rutiineineen. Rutiinit tuovat sellaista mukavaa turvallisuudentuntua, kun tee katetaan tavalliseen tapaan ja Draco löytyy sieltä mistä yleensäkin ja Diana kaipaa isäänsä leikkiseuraksi. Pieni perhe vaikuttaa oikein onnelliselta ja tasapainoiselta, sellaiselta että perheenlisäyskin tulee varmaan oikein otolliseen aikaan. Näille hahmoille on mukava ajatella tällainen seesteinen tulevaisuus kaikkien kurjien koettelemusten jälkeen.

Kiitoksia tästä hyvän mielen luettavasta! -Walle

[Vendela]

Oli pakko tulla lukemaan tämä, sillä nimi ja paritus herättivät kiinnostukseni

Suloisen pehmeä hetki. Minulla kesti hetken hahmottaa Cho tarinaan, mutta kyllä se onnistui vaikka Harry yritti kovasti potkia mukaan Joskus olisi niin paljon helpompaa jos voisi heittää hetkeksi H/D-lasit kokonaan pois!

Mutta sitten sananen tästä. En tosin tiedä miksi minulle tuli sellainen olo, että ikään kuin Cho olisi toivonut elämäänsä kuitenkin jotain toisenlaista ratkaisua kuin elämää Dracon kanssa. Aivan kun Draco olisi ollut vain hätävara, kun ketään muutakaan ei ollut saatavilla. Ehkä se johtui omassa päässäni siitä, että en näe Chota sellaisena Kartanon Rouvana kuten olit hänet tässä kuvannut, aivan kun hän leikkisi jotain sellaista mikä ei ole hänelle tyypillistä. Toiset ovat tuossa edellä kommentoineet, että onhan Dracolla ja Cholla yhteistä huispauksen ym osalta, mutta silti en näe heitä kovin uskottavana parina, [toki se, että tämä on paritusgeneraattorin arpoma pari täytyy ottaa huomioon ] vaan näen jotenkin niin, että jompikumpi tahtoo hyötyä toiselta. Toisaalta onhan Cho aika laskelmoiva ollut jo kirjoissakin, joten siinä mielessä hän ehkä kuitenkin istuu tarinaan.

Mitä Dracoon tulee, niin hänet on helppo kuvitella lukemaan suureen nojatuoliin ja opiskelemaan parantajaksi. Isänä Draco on luultavasti juuri tuollainen lempeä ja rakastava hahmo. Joten tämän tarinan ehdottomaksi ihanuudeksi nousi tuo isän ja tyttären nauru

Kiitos tästä iltapalasta,
Vendela

[Lyra]

Kommenttiarpajaisten myötä päädyin tämän tekstin pariin. Olen tätä joskus aikaisemmin silmäillyt, mutta nyt luin ihan ajatuksen kanssa ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti. Tässä oli ihanaa uniikkiutta, mitä rare-parituksesta syntyi. Harvemmin jos koskaan tulee luettua tekstiä tällaisella parituksella, mutta toisaalta en näe mitään syytä miksei tämä toimisi. Cho on puhdasverinen, ja kuten aikaisemmissa kommenteissa on mainittu, fiksu ja pelaa huispausta, joten hän ja Draco sopivat yhteen niin paperilla kuin oikeastikin. Ja aivan ihana idea, että he ovat tutustuneet parantajaopistossa. Se jotekin sopii ihanasti molemmille ja sitten ah, parantaja Draco!

Tämä oli oikein suloista luettavaa. Ihanaa perhefluffya, ja soljuvaa teehetkeilyä. Cho luonteensa puolesta sopii varmasti loistavasti Kartanon rouvaksi ja on siinä varmasti parempi kuin entinen rouva Malfoy. Oli aivan ihanaa lukea Chosta ja Dracosta yhdessä, joku sanoi edellä että oli mukavaa, ettei ollut mitään suuria mullistuksia ja siitä minäkin pidin. Ilo nykyisestä elämästä, aviomiehestä ja lapsesta sekä yhdestä tulevasta pienokaisesta oikein hohkui läpi tekstistä.

Tämä oli oikein nautittava pätkä ja lukisin kyllä mielelläni myös lisää näiden kahden tutustumisesta, koska siinä on varmasti ollut konflikteja jos muita. Mutta kiitos tästä lukukokemuksesta, nautin oikein paljon!