Ficin nimi - Kyllä minä kissan tunnistan
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - SparklingAngel
Ikäraja - K11
Genre - Fluffy ja vähän huonoa huumoria.
Paritus - Draco/Harry
Vastuuvapaus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa, minä vain lainaan, enkä saa rahaa tästä.
Haasteet -
One True Something 2 - One True Genre- Slash,
Oneshot10,
Kerää kaikki hahmot-haasteeseen kerään Draco Malfoyn, Otsikko on
Otsikko etsii tarinaa-haasteesta.
A/N - En oikein tiedä miksi. Varsinkaan tota loppua, ei siinä niin pitänyt käydä. Hups. Kuitenkin, kun sain otsikon haasteesta, en keksinyt mitään,
SparklingAngel sitten tokaisi, että kuulostaa Dracon sanomalta lauseelta, joten tällainen syntyi.
Sitten vielä,
Oikein hyvää syntymäpäivää haryu!
Kyllä minä kissan tunnistan
Draco vaihtoi painoa jalalta toiselle ärsyyntyneenä. Hän vihasi odottamista, hän oli se jota muut saivat odottaa, eikä toisin päin. Harry ei vain koskaan ollut sitä ymmärtänyt tai välittänyt. Lisäksi häntä hieman hermostutti. Kielletty metsä ei ollut mitään mieluisaa aluetta, vaikka koulu näkyikin edelleen puiden lomasta.
Hän puhalsi ilmat ulos keuhkoistaan kylmään syysilmaan nostaen pienen höyrypilven, joka hävisi nopeasti. Huurteiset lehdet rapisivat hänen kenkiensä alla, kun hän vaihtoi jälleen asentoaan. Syksy oli mieluisin vuoden aika Dracolle. Kesäisin oli liian kuuma ja talvisin liian kylmä. Syksyisin selvisi lämpimällä viitalla ja lapasilla miellyttävän lämpimänä. Vihreät lapaset, jotka hän oli saanut Pansylta toisena vuotena lämmittivät nytkin hänen käsiään.
Vihdoin hän kuuli askeleiden lähestyvän sovittua tapaamispaikkaa. Hän oli vuoden aikana kuullut nuo askeleet hiljaisilla linnankäytävillä ja öisillä kohtaamisilla metsässä niin usein, ettei hänellä ollut epäilystäkään kuka saapui vihdoin.
”Olet myöhässä”, Draco totesi kylmästi, jaksamatta edes kääntyä.
Kädet kiertyivät hänen lanteilleen ja lämmin vartalo painautui selkää vasten.
”Tiedän”, Harry vastasi toisen korvaan, eikä selittänyt myöhästymistään enempää. Se ärsytti Dracoa, hän oli joutunut odottamaan, eikä toinen edes pahoitellut.
Harry käänsi hänet ympäri ja hamusi huulillaan kaulan kaarteita.
”Älä viitsi mököttää, yleensä sinä olet myöhässä”, Harry sanoi pehmeästi, ääni hiukan tukahtuen kaulan ihoa vasten.
Draco tyytyi tuhahtamaan, mutta tiesi ettei itsekään tahtonut tuhlata heidän vähäisiä hetkiään suuttumalla pienistä asioista. Olihan Harry nyt täällä ja hänen huomionsa kiinnittyi yhä enemmän vartalolla vaeltaviin käsiin ja huuliin, jotka vihdoin kohtasivat hänen omansa.
Draco nosti omat kätensä toisen niskaan leikkiäkseen sotkuisilla hiuksilla. Harryn kädet vaelsivat jo hänen kaapunsa alla ja poika ujutti kielensä mukaan suudelmaan. Draco huokaisi. Hän ei ymmärtänyt miksi antoi Harryn aina johtaa näissä tilanteissa, miksi toinen sai aina aloitteellisen osan. Toisaalta hän piti siitä, vaikka tuskin koskaan sitä ääneen sanoisi. Harry kyllä oli huomannut.
Harry otti pari vakaata askelta eteenpäin pakottaen Dracon kävelemään taaksepäin kunnes tunsi puunrungon selkäänsä vasten. Harry painoi lantion lantiota vasten, kirvoittaen molempien huulilta huokauksen. Harry siirtyi jälleen Dracon kaulalle, jonka hengitys tiheni ja kuumotus kasaantui nivusiin. Harry rakasti hänen kaulaansa ja Draco oli huomannut sen yhdeksi herkimmistä kohdistaan, sen avulla hänet sai lähes anelemaan lisää.
”Harryy–”, sen enempää Draco ei ehtinyt pyytää.
Jokin suuri teräväkyntinen otus hyökkäsi hänen päällensä ja Draco työnsi Harryn pois tieltään yrittäessään saada hirviötä pois kimpustaan. Sen kynnet upposivat päänahkaan. Otus piti ihmeellistä sihinää ja murinaa, joka jo itsessään riitti pelottamaan kenet tahansa. Draco juoksi paniikissa ympäriinsä ja tunsi jonkin pyyhkivän niskaansa. Se otus oli valtava!
”Apua! Harry apua! Se
tappaa minut!” Draco lähes itki ja yritti saada poikaystävänsä apuun.
Harry vain seisoi vieressä ja –
helvetin pottapää– nauroi! Nauroi Dracon tuskalle ja paniikille. Dracon juostessa jälleen Harryn ohi, poika tarttui häntä olkapäistä ja pysäytti, nostaen vihdoin kamalan hirviön pois tämän päästä.
Draco kavahti reilusti taaksepäin, ennen kuin uskalsi katsoa oliko Harry selvinnyt, otus oli varmasti hyökännyt tämänkin kimppuun. Mutta ei, Harry hymyili ja piti sylissään oranssia hirviötä. Hymyili!
”Draco, tässä on Koukkujalka”, toinen sanoi iloisesti ja silitti hirviön päätä.
”Onko tuolla hirviöllä nimikin? Älä silitä sitä! Se raateli päänahkani lähes irti ja sotki hiukseni!” Draco huudahti. Harryn pitäisi silittää hänen päätään, eikä tuon otuksen. Hänen poikaystävänsä oli ensin myöhässä ja sitten vielä nauroi hänen tuskalleen.
”Draco se on kissa, eikä mikään hirviö”, Harry totesi tyynesti ja katsoi aivan liian huvittuneesti Dracoa.
Kissa?! Tuo hirviö ei ollut lähelläkään mitään suloista kehräävää kissaa.
”Hmph, kyllä minä sen tiesin”, Draco vastasi tuhahtaen ja istui kannon päälle ristien kätensä.
”Heei, olihan se pelottavaa”, Harry sanoi sovittelevasti ja päästi otuksen sylistään, hätistäen sen sitten kohti linnaa.
”Voin minä sinuakin silittää”, poika lisäsi kyykistyen Dracon viereen.
Hellästi toinen nosti kätensä vaaleisiin hiuksiin ja silitti varoen satuttamasta raadeltua päänahkaa. Draco tuhahti, vaikka leppyikin jo vähän. Harrylle oli vaikea olla vihainen, vaikka toinen olikin uskomaton ääliö välillä.
”Voin antaa sinulle kriisiapua. Olihan se traumaattista”, Harryn äänessä oli kiusoitteleva sävy.
Draco mulkaisi poikaa, terävä vastaus jo kielenkärjellään valmiina. Harry kuitenkin polvistui hänen eteensä ja avasi mustien housujen vetoketjun näppärästi. No jaa, Draco ajatteli, ainakin Harry olisi hiljaa, kun suu olisi varattu muuhun.
Pian hän ei muistanut enää, miksi hänen olisi pitänyt olla vihainen tuolle jumalaisesti suutaan käyttävälle pojalle.
*