Nimi: Luna, what hurts the most
Kirjoittaja: Indigo
Rating: S
Genre: songfic
Music: Cascada - What hurts the most
//rimps muokkasi ikärajan otsikkoonA/N: Kertoo Lunasta ja siitä miltä tuntuu menettää äitinsä.
Laulunsanat englanniksi ja suomeksi.
Luna makaa sängyllään, omassa huoneessaan. Tuijottaen valokuvaa yöpöydällänsä. Kuvassa on kaksi vaaleahiuksista hahmoa. Luna itse ja hänen äitinsä. Lunan äiti kuoli jo aikoja sitten, tuskin Luna muistaa sitä kamalaa tapahtumaa. Hämäriä muistikuvia. Paljon ihmisiä. Itkua. Hauta. Äidin hauta. Vaaleahiuksinen tyttö sulkee silmänsä surullisena, kaipauksen vallassa. Elämä ilman äitiä on pelottavaa. Ulkona sataa, ropina kuuluu pisaroiden osuessa kattoon.
I can take the rain on the roof of this empty house
That don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry every once in a while
Even though going on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I'm ok
But that's not what gets meLuna näki unta. Hän oli keskellä vehreää niittyä. Kukkia ja lehtiä. Oli kaunista. Tyttö oli tyytyväisen näköinen.
Luna! Ääni kutsui häntä. Hän kääntyi ja näki hahmon. Hahmolla oli pitkät vaaleat hiukset. Hän näytti lähes samalta kuin Luna.
Äiti? Hahmo nyökkäsi. Luna itki ilon kyyneleitä juostessaan äitinsä syleilyyn. Äkisti Lunan äiti irrottautui tyttärestään.
Ei äiti! Ei vielä! Mutta hän oli jo kadonnut.
What hurts the most
Was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to doLuna heräsi kylmänhikisenä. Uni oli ollut niin todellinen ja kaunis. Löytäessään tiensä aamiaiselle, Lunan isä ilmoitti, että heille saapuisi vieraita päivällä. Luna huokaisi. Muistoja. Kaikki vierailijat tunsivat koko Lovekivan perheen. Lunakin tunsi vierailijat. Mutta häntä ei kiinnostanut ketä oli tulossa. Luna palasi huoneeseensa ja istui sängylle. Kuva hänestä ja äidistä oli yöpöydällä. Luna itki. Ikävä äitiin oli suuri. Hän kuitenkin tuskaisen puki päällensä. Hänellä olisi ollut vielä niin paljon sanottavaa äidille.
It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I'm doin' it
It's hard to force that smile when I see our old friends and I'm alone
Still harder, getting up, getting dressed, dealing with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart
That I left unspokenVieraiden saapuessa Luna oli isänsä kanssa vastassa heitä. He saattoivat nämä olohuoneeseen, joka oli hieman pölyinen. Eräs vieras otti puheeksi Lunan äidin. Luna käänsi katseensa ulos.
Ei tässä eikä nyt. Joku huomasi tytön poissaolevuuden ja kysyi mikä hätänä. Tyttö käänsi päänsä ja hän itki. Hiljaisuus laskeutui.
I'm not afraid to cry every once in a while
Even though going on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I'm ok
But that's not what gets me
