nominal, kiva että tykkäät! Hah, enpäs ajatellutkaan, että mitenkäs nimitysjutut menevät sitten, kun lapsi on vanhempi! Voihan olla, että hän itse on niin tottunut nimityksiin, ettei osaa niitä niin ajatella. Tai sitten hän kutsuu vanhempiaan kotona omilla nimityksillään ja kavereille kaikki äidit ovat vaan äiti-nimityksellä. Minä itse ajattelin tuon tarha-kohtauksen niin, että Emmillä itsellään tuskin olisi ollut niin hätää, mutta hoitotyypit eivät vaan osanneet tässä varsin epätavallisessa tilanteessa kommunikoida lapsen kanssa ja päättivät sitten kysyä kotiväeltä apua, jolloin äippä tuli noutamaan. Ehkä yritin viestittää alkupuolen raapaleissa sitä, että asiat olisi voinut hoitaa vähän paremminkin Emmin kanssa! Mutta varsinkin suomalaiset tuppaa olemaan välillä niin vaikeita kaikkien vähänkin "hankalampien" aiheiden kanssa niin tässä nyt sitten jotenkin sitä käsittelin.
Mutta toivottavasti tykkäät vikasta raapaleesta!
A/N Tässä nyt sitten vika raapale!
#7”Kuules Emmi.”
Jatkan värittämistä.
”Emmi?”
”No mitä mami?” sanon, koska niin äiditkin aina sanovat. Päätän värittää hevosen oranssiksi.
”Muistatko kun harmittelit, ettei kellään muulla ole kolmea äitiä?”
”Joo.” Papukaijaan pitää laittaa montaa väriä.
”No mitäs tuumaisit jos jollain toisellakin olisi?”
Nostan katseeni ihmetellen. ”Ai kellä toisella?”
”Tule tähän”, mami taputtaa viereensä sohvalle. Kiipeän hänen kainaloonsa ja sitten äiti ja äippäkin tulevat viereen istumaan. Minulle tulee vähän hassu olo.
”Muistatko mitä puhuttiin siitä että mistä sinä olet tullut?”
”Joo, äitin masusta”, taputan äidin mahaa. Äiti naurahtaa.
Mamikin hymyilee ja laittaa kätensä vatsalleen. ”No nyt mamin vatsassa on kasvamassa sinulle sisko tai veli.”
”Onko!” innostun ja heitän käteni mamin vatsan päälle.
”Varovaisesti, Emmi, vauvaan voi koskea”, äiti ehtii varoittamaan, mutta mami vetää minut lähemmäs.
”Milloin se tulee? Onko se tyttö vai poika? Mikä sen nimeksi tulee?” kyselen innoissani.
”Se tulee noin viiden kuukauden päästä pääsiäisenä, silloin kun syödään suklaamunia. Ja vielä ei tiedetä että onko vauva tyttö vai poika. Minkä sinä haluaisit siskon tai veljen nimeksi?” mami kysyy.
Mietin hetken. ”Viivi tai Kasperi!”
Äiti ja äippä hihittävät.
”Voidaan miettiä sitä vielä”, äippä sanoo ja hymyilee iloisesti.
”Vauva voi tulla nukkumaan minun sänkyyn”, sanon itsevarmasti. ”Kyllä me mahdutaan.”
”Onpas kivasti sanottu!” mami kehuu ja rutistaa minua itseään vasten. ”Aluksi vauva varmaan nukkuu meidän huoneessa, koska sitä pitää ruokkia monta kertaa yössä, mutta voidaan sitten katsoa, missä hän nukkuu vähän isompana.”
”Onko kiva saada sisko tai veli?” äiti kysyy.
”On!” sanon. ”Minä kerron Karoliinalle heti huomenna, että meille tulee myös uusi vauva!”
Äidit nauravat.
