Tämäkin hetki saa jäädä pimeään | K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10

[Sokerisiipi]

Hilla: Ei Kalevikaan ihan pystynyt hautaamaan tunteitaan. Tästähän tosiaan seurasi puolentoista vuoden ajan kännitekstareita- ja puheluita Heikille, joka lisäsi jälkimmäisen hämmennystä, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Mutta kyllä, Heikkiä tämä tapahtuma jäi kahertamaan ja tsädäm, Ukkonen tapahtui Kiitos kommentista!

Tuhisija: Joo, onhan tässä pitkä aika abikeväästä, mutta koska miehet ovat edelleen läheisesti tekemisissä (ovathan ne parhaita kavereita), oli vain ajan kysymys ennen kuin jotain taas tapahtuisi (ja tietysti kännissä, koska näillä on kaava! ) Kalevi käyttää niin paljon aikaa siihen "unohtamiseen" ja asioiden maton alle lakaisemiseen, kun taas Heikki on käsitellyt asian ja jatkanut eteenpäin, niin sen takia sitä ei kummittele nuo asiat samalla tavalla kuin Kalevia, joka sit sen takia hairahtuu helpommin ja vetää Heikin lopulta mukanaan. Hihii, jännite on kyllä edelleen siellä, valmiina herätettäväksi. Rakastan näiden välillä vallitsevaa tunnelmaa aina, kun ne on silleen, ettei ne tiedä, mitä tehdä, kun siinä on halua ja kaipuuta, mutta myös ongelmia. Noo, ei Heikki pysty Kalevia vastustamaan, kun se noin innokkaasti tulee sen naamalle ja alkoholi on heivannut estot metsään Tämä oli kyllä haastava raapalesarja, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihanaa, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!

Arte: Hihii, ihanaa, että jännitettä on ja riittää! Sen nämä kaksi kyllä taitavat. Jep, viisi vuotta on pitkä aika! Heikki on päässyt yli, mutta Kalevi ei, ja kun toinen lankeaa, toinen seuraa perässä... Ihanaa, että tykkäilet. Kiitos kommentista!!

Nuutti|: Awww. Ihanaa, että Heilevi on vienyt sydämesi! Haha, Heikin heitto on totisesti kultaa <3 Kiitos kommentista!

[Ricolette]

Olin tosi iloinen, kun tämä napsahti mulle Vaihdokkaissa, sillä oon toki lukenut kaikki näistä kahdesta kertovat stoorit, vaikka en ole (muistaakseni) kommentoinut. Se asia saadaan ainakin nyt korjattua.

Tästä parista yleisesti sen verran, että nämä sekä toimii että ei toimi mulle. Näillä on mainio jännite, mikä tulee just pitkästä ystävyydestä, nuoruuden sekoiluista ja erilaisuudesta. Heikki haluaa analysoida, keskustella, ja Kalevi, öö, no nimenomaan ei tahdo. Siinä mielessä näistä on tosi kiinnostavaa lukea. Toisaalta mulle tulee välillä (varsinkin tuolla pidemmällä näiden elämässä) mieleen, että mihinkä asti se jännite kantaa ja onko jossain kohtaa vain aika antaa periksi ja todeta, että pelkkä ystävyys kantaa paremmin. Ehkä se fiilis tulee siitä shaibamäärästä, minkä Heikki on saanut niellä (ja toisaalta myös Kalevi).

No mutta, sitten itse tähän tekstiin! Tässä toimi tosi kivasti lyhyt mitta ja vaihtuva kertoja. Näillä on niin selkeät ja omanlaisensa äänet. Riehakas, onnellinen humala tuli hyvin esiin. Se fiilis kun toinen on jotenkin samalla humala-asteella. Pimeässä eteisessä kompurointi antoi jo esimakua tulevasta ja itse suudelma sitten, ah, miten väistämätöntä ja sittenkin vähän surullista. Varsinkin tämä lause oli ihan huikea, niin kuvaava: Humala sai mut tuhlaamaan vuosia kuin ne olisivat sekunteja. Musta on aina niin kiehtovaa, kun yritetään lakaista joku menneisyydessä tapahtunut asia syrjään, vuodet vierii ja kaikesta tulee jo aika kevyttä ja helppoa, mutta sitten joku aika pieni asia saa kaiken nyrjähtämään taas paikoiltaan. Eli tässä ollaan kyllä Heilevin ytimessä!

Tästähän ne ongelmat sitten vasta alkavat. Oh boys. Mutta kiitos tästä tarinasta! Olet hämmentävän tuottelias kirjoittaja, ja tekseissäsi on just mulle sopivassa suhteessa kepeyttä ja angstia. Jään tuolla toisaalla seuraamaan, miten näiden kahden lopulta käy.

[Ripple]

Kiva lukea näitä minipätkiä, se on niin ripeää, vaikka toisaalta kaipaankin syvempää infoa  Mua niin inhottaa kun jää aukkoja joista en välttis saa koskaan tietää sen enempää Mitäs tässäkin mahtoi tapahtua näiden jälkeen? Ja mitä Heikin mietteet mahtoi olla. Pakkohan sen oli kata muistaa. Hmmhmm. No en tiiä saanko tietää kun luen seuraavan, mistä se sit jatkuukaan. Sit mua hämää kun en tiiä yhyään mitä nää touhuaa nykyään vaikka kaikilla on ollut uudet menot jo ties kuinka pitkään  Mitäs nää Helsingissä, mitä kukakin tekee tai opiskelee. No maltan mieleni, ehkä saan vielä tietää.

Jotenkin suloisen surullista noi Kalevin fiilikset. Viidenkin vuoden jälkeen Heikki vaikuttaa siihen noin. Kräts, aika sydäntä särkevää. Tykkään kun oot kirjoittanut näille näin pitkän tauon. Se jos joku saa vakuuttumaan mutkin siitä, että näillä on todellakin jotain erityistä välillään. Mielenkiinnolla jatkan luku-urakkaa

[Sokerisiipi]

Ricolette: Oo, en tiennytkään, että Heilevi on sulle tuttu paritus! Mut kiva, että tämä teksti osu just sulle Vaihdokkaissa ^^ Haha, tiedän kyllä, mitä tarkoitat näiden toimivuudella ja toimimattomuudella. Onhan näillä ihan hirveet määrät paskaa välillään, ja nämä kaksi ovat niin erilaisia, että usko meinaa välillä pettää itse kirjoittajallakin Mutta silti ne vain ajautuu toistensa luokse ja iholle, ja kaiken sen vaikeuden ja himon alla on hurja määrä rakkauttakin. Tämä tarina heistä on yksi omia suosikkeja, kivaa, että säkin tykkäsit ja tässä oltiin kyllä just Heilevin ytimessä. Olen ollut ehkä turhankin tuottelias, etenkin Leimahduksia -sarjan suhteen, mutta no, mitäs olen niin näiden hahmojen lumoissa Mahtavaa, että tykkäilit ja kiitos kommentista!!

Ripple: Tästä nimenomaisesta tarinasta syvempää infoa ei valitettavasti saa. Tämä on enemmänkin sellainen fiilistelykokonaisuus, joka keskittyy yhden illan tunnelmiin ja tunteisiin. Näillä on todellakin jotain aivan erityistä, niinpä. Kiitos kommentista!!

[Astronautti]

Tajusin itseasiassa vasta sen kämppisAUn lukemisen jälkeen, että tää Heikki/Kalevi taitaa olla vähän laajamittaisempi juttu kuin osasin, ja ajattelin koko hommaan tutustua sitten ajallaan. Eksyin nyt lukemaan tämän ja tykkäsin todella.

Vaikka nää raapaleet on kovin lyhyitä niin niissä on kuitenkin läsnä sellainen jatkuva menneisyyden aura joka tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Mä ainakin kiihdyin ihan miten intensiivinen olo tästä jäi. Ja oon nyt vakaasti tiellä siihen, että oikeasti tykästyn tähän paritukseen kyllä kuollakseni.

Sulla on uskomaton taito hyvin pienellä määrällä tekstiä luoda tunteita ja tilanteita niin aidoiks, että tätä oli todella ilo lukea. Oon ehkä vähän sitä mieltä et raapaleet on tekstilajina tällaisissa kohtauskuvauksissa aivan uskomattoman tehokkaita, jonka sä tietysti todistit tässä kirjoittaessasi. Paljon tunnetta! Tykkään.

Oon myös voimakkaiden loppukaneettien suuri fani ja tää kolahti kyllä:

”Mennään nukkumaan”, kuiskasin. ”Tätä ei tapahtunut.”

Päästin irti, kuten silloin. Niin mä aina tein.

Suuri kiitos tekstistä ja palaan muihin Heikki/Kalevi teksteihin sitten uusien kommenttien kanssa!

-Astronautti

[LillaMyy]

Terkkuja jostain kaukaisuuden Vaihdokkaista! Olin silloin huono ja yritän nyt hoitaa näitä rästejäni pois alta. :'D

En ainakaan tähän hätään muista, että olisin lukenut näistä sinun poikasistasi aiemmin, mutta olen kyllä ihan varmasti kuullut, joten tulee jännää sitten lukea niistä mahdollisesti ekaa kertaa.

Okei, olen selvästi täällä nyt alakynnessä, kun en joko ole lukenut tai ainakaan muista mtiään muuta Heilevi-tarinaa, koska tämä nostaa vaan viisimiljoonaa erilaista kysymystä ilmaan. Mitä tapahtui aikaisemmin, koska nämä kaksi ovat selvästi aiemminkin tehneet jotain ei-kaverillista? Mitä tapahtuu tämän jälkeen, koska jotenkin kummasti en usko, että tämä loppuu tähänkään? Ja sitten kaikista tärkeimpänä; miksi ihmeessä ei tätä ole enempää tässä!?! Suorastaan ilkeää kirjoittaa tällainen ja sitten jättää se tällä tavalla kesken! Haluan lisää!

Mitään kovin syväluotavaa en sitten osaakaan kirjoittaa tästä, mutta tykkäsin! Kiitoksia siis tästä lukukokemuksesta! ((: