Nimi: Alt er love
Kirjoittaja: Huurre
Ikäraja: S
Fandom: Skam
Genre: Romantiikka, fluffy
Paritus: Isak/Even eli Evak
Vastuunvapaus: En omista Skamia, en hahmoja, enkä mitään muutakaan tästä muuta kuin omat sanani ja juonen. En myöskään tee tällä rahaa.
Haasteet: Otsikoinnin iloja (erikielinen otsikko), Ficlet300, Fluffy10 #2,
A/N: Katsoin eilen Skamin kolmannen kauden viimein loppuun ja pientä höttöä sen ansiosta luvassa!
Alt er love
Even makasi sängyssään – tai tarkemmin sanottuna Isakin sängyssä – väsyneenä. Hän halusi vain olla hetken rauhassa, mutta Isak oli käskenyt kämppiksiään katsomaan hänen peräänsä. Even kietoutui tiukemmin täkin sisään, kun ulko-ovi kävi ja hetken kuluttua huoneen ovi avautui. Even ei kääntänyt katsettaan seinästä, koska tiesi kyllä tulijan olevan Isak.
”Miten menee?” Isak kysyi riisuessaan hupparinsa. Even käänsi katseensa Isakiin osaamatta vastata mitään. Isak oli niin huolehtivainen ja ajatteleva, että Even olisi voinut vaikka itkeä silkasta liikutuksesta. Isak ei painostanut edes sanattomasti, antoi vain olla rauhassa ja elää sen mukaan, miten Even jaksoi.
”Käyn keittämässä glögiä. Tuun kohta takaisin”, Isak kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen häiriintymättä siitä, ettei saanut vastausta. Even nyökkäsi sanattomana ja hämmentyneenä. Jälleen osoitus siitä, että Isak todella välitti, vaikka Even oli hullu, sairas ja Isak oli paljon aikaisemmin sanonut, ettei halua psyykkisesti sairaita elämäänsä.
Isak tuli kahden höyryävän kupin kanssa takaisin. Hän laski kummatkin yöpöydälle ja istuutui sängylle selkä seinää vasten. Even pohti, miten hänen kuuluisi asettua, jotta se ei olisi liian vaikeaa ja pystyisi silti juomaan. Vastaus tuli Isakilta, kun hän taputti jalkojensa välissä olevaa tilaa ja kehotti tulemaan siihen. Even hyväksyi pyynnön ja hieman hankalasti kömpi siihen, nojaamaan selkänsä Isakin rintaa vasten.
”Juo, se tekee hyvää ja lisäksi maistuu hyvältä”, Isak pyysi ojentaen toisen kupeista Evenille. Poika otti itselleen toisen kupin ja hörppäsi glögiä. Isak kiersi kätensä Evenin ympärille ja veti tiukemmin itseään vasten. Even joi glögiään hiljaisena ja nautti pienistä kosketuksista, kun Isakin nenä seurasi niskan ja posken linjaa ja huulet painoivat pieniä suudelmia iholle.
Even laski kuppinsa yöpöydälle toisen seuraksi ja kääntyi hieman sivuttain. Hän painoi huulensa Isakin omille, tunnusteli hellästi mustaherukkaista joulun makua vieraalta kieleltä ja hivutti kätensä Isakin niskaan. Suudelma oli hellä, suorastaan laiska, kun Isak antoi Evenin edetä omalla tahdilla, eikä painostanut mitenkään.
Aikaa kului ehkä sekunteja, ehkä minuutteja, olisi voinut kulua vaikka tuntejakin, kunnes Even vetäytyi irti. Isak hymyili leveästi, kun kiersi kätensä vielä tiukemmin Evenin ympärille ja painoi huulensa poskelle.
”Mitä me nyt?” Even kysyi, kun halaus muuttui miltei tukalaksi.
”Shh, eletään minuutti kerrallaan. Mitä sä haluaisit tehdä seuraava minuutin?” Isak kuiskasi ja höllensi hieman otettaan.
”Pussailu tuntui kivalta”, Even vastasi yhtä hiljaa yhtäkkisen ujoudenpuuskan saattelemana. Posket kuumottaen hän kiehnäsi hieman Isakissa vaihtaen vielä parempaan asentoon ennen kuin painoi huulensa uudelleen pojan huulille. Isak silitti Evenin selkää vastatessaan suudelmaan hieman paremmin kuin hetkeä aikaisemmin. Edelleen Isak antoi kuitenkin Evenin johtaa, määrätä nopeuden, suunnan ja kaiken muun. Isak antoi Evenille mahdollisuuden myös perääntyä, jos vanhempi poika niin tahtoi.
Kun suuteleminen venyi, vei yhä enemmän ja enemmän aikaa, ei kumpikaan pojista huomannut glögin jäähtyvän kahteen kuppiin. Edes Isakin kännykän tärinä ei häirinnyt heitä, koska mikään soitto ei voinut olla tärkeämpää kuin Even Isakin sylissä.
(ja puhelun päätyessä vastaajaan Jonas kirosi Magnukselle Eveniä, joka vei Isakin huomion pois kaikesta muusta)
