Nimi: Yksi hiljainen aamu
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: fluffy, slash
Paritus: Sipi/Sulo
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla 'vaalea', Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 6/2017 (Uni), One True Something 20 #2 (slash), Otsikoinnin iloja (numero-otsikko)
A/N: Tämä plurahti ulos, kun luin kuuskidin Sateenvarjon alla -tekstin, S, tuossa hetki sitten ja tuli fiilis kirjoittaa jotain oikein höttöistä höttöä. Inspiraatiobiisinä toimi Lana Del Reyn ihana uusi Love -kappale, josta on myös sanoja tuossa alussa. Nauttikaahan!
Yksi hiljainen aamu
It doesn't matter if I'm not enough
For the future or the things to come
'Cause I'm young and in love (Ah, ah)
I'm young and in love (Ah, ah)
-- Lana Del Rey, "Love"
Sipi heräsi johonkin ulkoa kuuluneeseen rasahdukseen, puunkoloon pähkinöitä kerääviin Tikuun ja Takuun tai vastaavaan, eikä hetken aikaa Sulon ja seinän välissä maattuaan enää saanut unta. Niinpä hän ryömi hiljaa sängyn päädystä alas, kävi katsomassa keittiön ikkunasta talven vihoviimeisissä puuskatuulissa värähteleviä koivunoksia. Talonmies veti lippua salkoon jonkin juhlapäivän kunniaksi, Sipi ei muistanut minkä eikä jaksanut vilkaista kalenteristakaan. Viereisen kerrostalon takapihalla joku isä vei kahta tytärtään hiekkalaatikolle, joka oli sulanut jo edellisviikolla kinosten alta. Suu tuntui kuivalta, Sipi otti Ikeasta ostettuun vihreään lasiin vettä ja lipitti sitä nautiskellen hiljaisesta aamusta.
Makuuhuoneeseen palattuaan Sipi ei voinut olla katselematta Sulon miltei äänetöntä, kalpeaa unta huoneen nurkassa olevasta nojatuolista. Tilanteessa oli jotain oudon vangitsevaa - Sipi ei ollut koskaan uskonut kliseeseen siitä, kuinka rakastavaiset katselevat toistensa nukkumista hämmentyneen onnellisina, mutta kai se paikkansa piti. Sulon kasvojen iho ja etenkin silmäluomet näyttivät jotenkin niin läpikuultavan haurailta, sellaisilta että mikä tahansa pieni häiriö saattaisi murtaa hänet kymmeniksi paloiksi. Sipi mietiskeli aamuhaikeudessaan, mistä Sulo mahtoi nähdä unta. Siinä ihmismieli oli erikoinen, Sipi pohti, että se saattoi luoda mielikuvia aivan laidasta laitaan, arkisista kauppareissuista lohikäärmetaisteluihin ja avaruusseikkailuihin.
Sipi itse oli nähnyt unta eräästä eväsretkestä, josta oli kulunut jo melkein vuosi. Viime vappuna Sulo oli vienyt Sipin piknikille kaupungin korkeimmille kukkuloille, joita oli silloin koristanut useampikin juhlaseurue. Heillä oli ollut mukanaan tuoreita mansikoita, ihanan pehmeitä kermajuustovoileipiä ja tietysti kuohuviiniä. Sipi oli juonut sen verran nopeasti, että kuplat olivat nousseet yllättävällä tavalla päähän. Sulon tavallistakin huonommat vitsit olivat naurattaneet häntä aivan liikaa, aurinko oli paistanut lempeästi, ilma oli tuoksunut kukkivilta omenapuilta ja käsittämättömältä onnelta. Ja sitähän elämä oli heille nykyäänkin, ehkä vielä enemmän kuin aikoinaan, eikä Sipi tiennyt, mitä hän oli tehnyt ansaitakseen niin onnellisen rauhan.
Sipi sulki silmänsä hetkeksi nauttiakseen olostaan ja kuten arvata saattoi, hän nukahti siihen paikkaan. Myöhemmin Sulo herätti hänet pehmeällä suudelmalla, jossa oli yhä ripaus makeanimelää unihiekkaa, sen viimeisiä rippeitä. Sellaisella tavalla oli aivan täydellistä aloittaa päivä, olipa edessä kuinka tavallista arkea tahansa.