Sulkee silmänsä ja kuuntelee | Severus/Lily, S, 2/2 raapaletta

[FractaAnima]

Title: Sulkee silmänsä ja kuuntelee
Author: FractaAnima
Genre: drama, angst
Rating: S
Pairing: Severus/Lily, James/Lily
Status: 2/2
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
FF100 sanalla 069. Ukkonen. 
Luonnonilmiöistä
Aakkoshaaste
Otsikoinnin iloja (Tekstilainausotsikko)
Vuosi raapalehtien VI
OTS20 #2 (draama)

A/N: Luonnonilmiöistä -haaste oli selkeästi tän illan puuttuva palanen. Se avasi raapalehanat. Se ja muutama myrskykuva.

Sulkee silmänsä ja kuuntelee

Ulkona sataa. Severus seisoo katoksen alla, liian lähellä reunaa, ja nostaa kauluksiaan. Vesi tunkeutuu hänen iholleen asti, mutta hän ei välitä. Hän katsoo järvelle ja näyttää synkemmältä kuin taivas.

Tyttö nauraa niin, että piha kajahtelee. Taikasauva nostelee vedestä pylväitä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tytön paita on läpimärkä ja liimautunut hänen selkäänsä. Toinen vesipylväs kohoaa korkeammalle kuin tytön ja sitten kolmas ohittaa molemmat. Severus tunnistaa hahmot kaukaakin. Lupin ja Piskuilan seisovat puun alla viitat päänsä yllä sateensuojana, seuraavat vierestä kuten yleensä. Potter seisoo lähimpänä tyttöä, häilyy hänen ympärillään, on vähällä koskettaa koko ajan, odottaa tilaisuuttaan. Ja sitten on Musta, joka ei Severuksen onneksi osaa väistyä ajoissa vaan on kahden kipinöivän katseen tiellä ja nostaa vesipylväänsä korkeimmalle. Salama tavoittelee pylvästä, mutta pamahtaa lopulta tähtitorniin.

Severus näkee kuinka Potter hätkähtää ja kumartuu Lilyn ylle kuin suojaksi. Lilyn kiljahdus kiirii Severuksen korviin selkeämmin kuin ukkonen. Musta nauraa Potterin reaktiolle.

Severus sulkee silmänsä ja kuuntelee.

*

"Oletko varma, että jaksat valvoa?" Minerva kysyy pidellen ohimoaan, ukkonen saa hänen päänsä lähes halkeamaan. Severus nyökkää ilmeettömästi. "Minä korvaan tämän sinulle."
"Miten vain", mies siristää silmiään kuin hymyn elkeenä ja jatkaa partiovuoroaan puolella vuorokaudella. Häntä ei väsytä laisinkaan, sillä ukkonen jylisee linnan laitamilla.

Yö liikkuu hitaasti, eikä aamu ole valjeta ollenkaan. Severus seisoo tutun katoksen alla ja katsoo järvelle. Hän on tyytymätön. Myrsky ei ole yltynyt äärimmilleen, mutta näyttää jo pakenevan. Se ei jätä Severukselle vaihtoehtoja.

Sade hakkaa miehen kasvoja tämän astuessa pois katteen suojista. Nurmi moiskahtelee askelten alla. Matka järvelle on pidempi, kuin hän on laskelmoinut. Ainakin kaksikymmentä askelta pidempi. Hän miettii, miten on joskus voinut kuulla niin kaukaa.

Kun Severus on tarpeeksi lähellä, hän nostaa sauvansa ilmaan ja kohottaa jo pienellä liikkeellä vesipatsaan korkealle ilmaan. Hän kiepauttaa sauvaansa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Vesipatsas kasvaa ja kohoaa paljon korkeammalle kuin nuorten loitsijoiden vuosia sitten.

Severus puree hammasta yhteen. Hän on jo vähällä luovuttaa, vähällä antaa periksi, kun yhtäkkiä hän tuntee ilman sähköistyvän. Severus päästää irti. Samassa salama halkoo vesipatsaan miljooniksi pisaroiksi. Aika pysähtyy, ilma värisee. Taivas kuulostaa hetken siltä kuin se repeäisi, kunnes tulee hiljaista. Myrskyn silmässä Severus saattaa kuulla Lilyn nauravan.

Hän sulkee silmänsä ja kuuntelee.

[Lunalotta]

Ooooo. Mystinen Severushan se siellä. Mutta missä Hermione, eikun?
Ukkonen ja Severus sopii jotenkin hämmästyttävän hyvin yhteen. Yhtä mystisiä, pelottavalla tavalla kiinnostavia ja sitten kuitenkin sellaisia, joita kumpaakin kavahtaa (koska itse pelkään ukkosta, ja Severus nyt on Severus). Molempien raapaleiden samanlainen lopetus on kyllä niin taitava. Itse vasta harjoittelen taitavissa raapalelopetuksissa, ja tässä on taas yksi sellainen esimerkki Vaikkei Lily tässä varsinaisesti ollut paljoa esillä, pystyi silti Severuksen kaipauksen ja katkeruuden tuntemaan luissa ja ytimissä asti!

[Odo]

Myrskyt ovat teemana aivan mahtavia, joten pitihän tähän samoin tein tarttua. Tykkään myös parituksesta ja sinusta, joten ilo oli lähteä muutenkin katsomaan, mitä täältä paljastuu.

Pidin tämän synkästä tunnelmasta ja siitä, miten kuunteleminen tuli tässä esille. Miten myrsky tuli tässä esille. Kaikin puolin hieno ficci ja hyvin olit saanut tämän toimimaan parissa raapaleessa.

Sanat on hieman vähissä, mutta halusin vain kertoa lukeneeni ja pitäneeni. Kiitos! <3

[Waulish]

Löysin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jossa oli taannoin hakusanana "silmä". Severus/Lily on mielenkiintoinen paritus kaikessa traagisuudessaan, katkeruudessaan ja usein yksipuolisuudessaankin, joten päätin kurkata, mitä täältä löytyy, ja onneksi kurkkasin!

Rakastan myrskyjä, sadetta ja ukkosta ja tuulta. Miljöö on siis aivan ihastuttava, ja sitä kuvaillaan tässä upeasti, niin elävästi että tuntuu kuin itsekin kuulisi ukkosen jylinän ja tuntisi kasvoille pirskovat sadepisarat. Pidän ihan erityisesti siitä, kuinka nurmi moiskahtelee, koska apua, miten mainio sana, niin kuvaava! Pidän kovasti myös tästä kuvauksesta:

Hän katsoo järvelle ja näyttää synkemmältä kuin taivas.

Tähän yksinkertaiseen toteamukseen tuntuu kiteytyvän kaikki oleellinen siitä, miltä Severus näyttää ja miltä hänestä tuntuu.

Severus vaikuttaa näissä raapaleissa niin omalta itseltään. Vaikuttaa niin hänen tapaiseltaan tarkkailla kelmien ja Lilyn hauskanpitoa etäältä. Toisesta raapaleesta taas välittyy miltei tuskallisen hyvin tämän parituksen katkeruus, kun Severus aikojen kuluttua menee itse taikomaan vesipatsaan kuin ollakseen edes hetken verran itsekin osa sitä, mitä hänellä ei koskaan ollut, ja kuin kuullakseen Lilyn naurun vielä kerran. Riipaisee sydäntä.

Vesipatsaiden nostattaminen ja niillä huvitteleminen on muuten mainio idea! En ainakaan muista, että kirjoissa olisi sellaista tehty, mutta voi toki olla, että muistini vain pettää. Kiva idea joka tapauksessa!

Kiitos paljon koskettavasta lukukokemuksesta! -Walle

[FractaAnima]

Lunalotta Kiitos paljon kommentistasi! Ukkonen ja Severus totta tosiaan kyllä muistuttavat toisiaan.
Odo Voi kiitos sinä hassu. <3
Waulish Mitä mitä! Minulta oli ensin mennyt ihan ohi, että tänne oli tullut uusi kommentti ja sitten kun vihdoin huomasin sen, niin olin puhelimella enkä viitsinyt sillä rustailla vastailuja. Ensinnäkin kiitos ihanasta yllätyskommentista! Ja toiseksi, ei, vesipatsaiden nostattaminen ei ole kirjoista, en juuri nyt muista mistä sen keksin. Jostain hämmentävästä päänsisäisestä maailmasta todennäköisesti. Kiitos vielä. <3

[Crys]

Oi Severus parka Tykkäsin tän tekstin tyylistä, myrskyä kuvattiin hienosti molemmissa raapaleissa ja raapaleet sointui yhteen hyvin, vaikka aikahyppy olikin iso. Lilyn naurua kuvattiin hienosti, melkein itsekin kuulen sen nyt korvissani

-Crys

[FractaAnima]

Crysted oo, kiitos kommentista. Oli iloinen yllätys. <3

[Hazyel]

Uu vau, tykkään että tällainen helmi oli nostettu etusivulle! Tykkäsin siitä miten tämä oli kivan haikea, muttei kuitenkaan sillä tavalla surullinen, vaikka ehkä vähän kuitenkin. Ehkä semmoinen, helpon surullinen luettava. Pidin siitä miten nivoit nämä kaksi raapaletta yhteen, vaikka ne onkin täysin eri ajassa tapahtuneet, mutta ukkosen kautta ne ikäänkuin kuuluivat yhteen.

Ekassa rapaalessa tykkään siitä, miten Severus kiinnittää huomiota Jamesin suhtautumiseen Lilyyn. Tykkään siitä, miten James häilyy Lilyn ympärillä, on vähällä koskettaa koko ajan, ja kumartuu Lilyn ylle kuin suojaksi. Jotenkin todella kauniisti esitetty nuo kohdat!

Ja tokassa raapaleessa tykkään siitä yksityiskohdasta, miten vesipatsas kohoaa paljon korkeammalle kuin nuorten vuosia aiemmin. Ja kun lopulta sitten salama osuu vesipatsaaseen ja Severus kuulee Lilyn naurun. Voi Severus rassukka! Aina niin yksin :<

Tämä oli ihana surustus tunnelmapätkä, kiitos taas kerran <3