Ficin nimi - Nevillen hääpäivä
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - S
Genre - Fluffy
Paritus - Neville/Hannah
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, minä vähän lainaan, enkä saa rahaa siitä.
A/N - Löysin kätköistäni aikaisemmin hylkäämäni oneshotin, kirjoitin loppuun, mutten vaihtanut muuta. Muutaman lauseen olisin voinut korjata toiseen muotoon, mutten korjannut, sillä tämä on yksi ensimmäisistä kirjoituksistani, joten menkööt tällä.
Kommentit olisi rakkaus!<3
Kerää kaikki hahmot-haasteeseen poimin tällä Nevillen.
Nevillen hääpäivä ”Hermostuttaako?” Harry kysyi, suoristaen hiukan miehen juhlakaavun hopeisia solkia.
”Hiukan. Pelkään unohtavani, mitä minun pitää sanoa”, Neville vastasi ja hieraisi hikisiä kämmeniään yhteen.
”Hyvin se menee kamu. Hannah kyllä auttaa tarvittaessa”, Ronin ääni oli rauhoittava taputtaessaan Nevillen selkää, saaden miehen hartioiden jännityksen rentoutumaan hiukan.
Miehet poistuivat Suuren salin takaisesta huoneesta satojen ihmisten eteen. Suuri sali oli koristeltu valkoisilla ruusuilla, silkkinauhoilla ja tuhansilla leijuvilla kynttilöillä. Tupapöytiä ei ollut, niiden tilalla oli riveittäin kauniita hentoja tuoleja vieraille, jotka olivat tulleet seremoniaan.
Suuren salin katto ja taivas, jota se kuvasti, tuntui tahtovan juhlia heidän kanssaan. Ilta-auringon viimeiset säteet maalasivat taivaan kultaiseksi, katosta heijastuessaan se loi hehkuvan vaikutelman valkoiseen koristeluun.
Sodasta oli alle kaksi vuotta, Neville ja Hannah olivat löytäneet toisensa kaksi kuukautta sodan jälkeen. Neville oli vieraillut Vuotavassa noidankattilassa, jossa Hannah oli silloin juuri aloittanut. Naisen kaadettua kermakaljat hänen syliinsä ja unohdettua antaa vaihtorahat, Neville oli jäänyt pikaisen piipahtamisen sijasta koko illaksi. He olivat jutelleet tunteja ja tunteja. Monta viikkoa Neville oli joka ilta istunut majatalon tiskillä, ennen kuin oli uskaltanut pyytää naista treffeille. Alle vuoden yhdessä olon jälkeen Neville oli kosinut, hän oli onnellisempi kuin koskaan.
Suuressa salissa kävi kohahdus, kun salin ovet aukenivat ja musiikki tuntui valuvan seinistä. Hannah oli häkellyttävän kaunis, hiukset valuivat kauniina kiharoina selkään ja kauniin yksinkertainen valkoinen mekko toi esiin morsiamen vartalonmuodot. Neville ei ymmärtänyt, miten hän koskaan oli onnistunut samaan noin kauniin naisen itselleen.
Hannahin astellessa käytävää pitkin ja vihdoin tullessa niin lähelle, että heidän katseensa kohtasivat, Neville rauhoittui. Niin se oli aina ollut, naisen läsnäolo ja olemus sai hänet rauhallisesti ja olon turvalliseksi.
Neville astui muutaman askeleen tulevaa vaimoaan ja tämän isää vastaan, suuteli Hannahin kättä ja kätteli herra Abbotia. Susan hymyili miehelle rohkaisevasti, kun he pysähtyivät ministeriön virkailijan eteen, jonka oli määrä sitoa heidät avioliittoon. Susan otti vastaan Hannahin morsiuskimpun ja vihdoin Neville sai morsiamensa molemmat kädet itselleen. Hennot lämpimät sormet kiertyivät hänen kämmeniensä ympärille ja mieheen levisi lämpöaalto.
Nainen, joka heidät vihki, puhui tasaisella äänellä ja Neville muisti kaiken mitä hänen piti sanoa ilman Hannahin apua. Lausuttuaan vihkivalansa, hän vilkaisi syrjäkarein kahteen bestmaniinsa. Ron nosti hiukan toista kättään peukalo pystyssä ja Harry virnisti. Neville hymyili ja Hannah silitti hiukan hänen kämmenselkäänsä silmät tuikkien.
”Voitte suudella morsianta”, virkailija vihdoin julisti.
Neville painoi rakastavan suudelman vaimonsa huulille ja hänen sydämensä täyttyi onnesta, sykkien voimakkaammin kuin koskaan.
Suudelman päätyttyä Neville katsahti vieraisiin päin, eturivissä hän näki mumminsa. Mummin silmät kiiltelivät kyynelistä ja tämä syöksähti pojanpoikansa luokse.
”Olen niin ylpeä sinusta. Näytät aivan isältäsi”, mummi nyyhkytti ja Neville katseli hymyillen mummiaan.
Kaikki oli hyvin.
