Pakenen (meripihkasilmiisi) | Sallittu | Remus/Draco | Raapale x 6

[Sienis]

author: Sienis 
rating: S
genre: drama
disclaimer: I do not own the characters or places of amazing J.K. Rowling. All recognizable belongs to her.
A/N: Huaaaaaa meitsi julkaisee jotakin! Inspiraatio lähti Kiirsun haasteesta, laitan sen sitten tuonne tekstin jälkeen. Tämä lähti kyllä ihan omille raiteilleen siitä, mitä ajattelin ensin kirjoittavani, mutta taidan kyllä tykätä tästä näin enemmän. Spesiaalimaininta Neiti Syksylle, joka rohkaisi kun töksähtelin tämän kanssa
haasteet: FF100: Draco Malfoy, 003.  Loppu

Pakenen (meripihkasilmiisi)

 
1. Hämärä (150 sanaa)

Hämärällä kujalla kaikuu kiireiset askeleet. Platinapäinen mies tietää, että häntä seurataan, vaikka ketään ei taakse vilkaistessa näykään. Jopa sää tuntuu painostavan häntä usvallaan. Hän pysähtyy ja nojaa seinää vasten. Pinnallinen hengitys kuristaa kurkussa. Mies koittaa tasata hengitystään ja keksiä keinoa karistaa jahtaajansa, mutta kummastakaan ei tunnu tulevan mitään. 

Miehen tulosuunnasta kuuluu kalahdus, kuin metallia olisi pudonnut maahan. Platinapäälle tulee kiire jatkaa kulkuaan, mahdollisimman kauas äänestä ja erityisesti sen aiheuttajasta. Hän tihentää askeliaan. Mies vilkuilee olkansa yli ja voisi vannoa, että kuulee askeleita takaansa. Ketään ei kuitenkaan näy missään vieläkään. 

Hän kuulee takaansa mutistut sanat ja kääntyy katsomaan juuri parahiksi, että väistää punaisena rätisevän kirouksen. Mies kiepauttaa tulosuuntaan oman kirouksensa, muttei edes toivo osuvansa sankassa sumussa. Vastauksena hän saa kolme lisää ja erottaa usvasta mustiin kaapuihin pukeutuneet hahmot. Mies kiroaa ja lähtee juoksemaan. Hän vilkaisee taakseen, mutta siinä samassa törmää johonkin. Platinapää ei kerkeä reagoimaan, kun hänet jo vetäistään neulansilmän lävitse.
 
-*-

2. Vehreä (100 sanaa)

"Mitä helvettiä?" Mies huudahtaa siinä samassa kun tuntee tukevan maan jalkojensa alla ja pyristelee irti ilmiinnyttäjästään. Hän kompuroi hieman taaksepäin ennen kuin löytää tasapainon ja kohdista sitten sauvansa ja katseensa toiseen. Tämä näyttää voipuneelta, rähjäiseltä ja oudon tutulta. Kuin unesta. 

"Pistä se sauva pois, en minä aio vahingoittaa sinua", vanhempi mies huokaisee ja kävelee sitten platinablondin ohitse. Häkeltyneenä nuorempi laskee kätensä, muttei noudata kehotusta täysin. Hän vilkuilee ympärilleen ja huomaa olevansa vehreässä puutarhassa. Takana on pieni hiekanvärinen mökki, jonka ovella toinen mies seisoo selkeästi odottaen nuoremman seuraavan perässä sisälle. Yhä hämmentyneenä platinamies kävelee puutarhan läpi ja toisen ohitse sisälle keittiöön.

-*-
 
3. Janoinen (150 sanaa)

"Istu, ole hyvä", mies kehottaa ja astelee tiskialtaan luokse. Vieressä on teekannu, jonka mies täyttää ja laittaa sitten taiotun tulen päälle lämpenemään. 

"En ennen kuin kerrot, kuka sinä olet ja mitä oikein tapahtuu", nuorempi tivaa ja heristää taas sauvaansa. Toinen huokaisee, kiepauttaa sauvaansa ja siinä samassa platinapään sauva lennähtää ilman halki toisen ojennettuun käteen. Nuorempi aukaisee suunsa protestoidakseen, muttei kerkeä toisen puhuessa.

"Luulisi, että muistaisit minut paremmin, Draco. Ottaen huomioon, kuinka innokas olit järjestämään minulle potkuja koulusta muutama vuosi sitten", vanhempi hymähtää kannun alkaessa viheltää. Dracon sisällä pyörii tunteiden myrsky ja tuhat kysymystä, mutta hän tyytyy istumaan pöydän ääreen. Hänen eteensä lasketaan valkea kuppi täynnä höyryävää makean tuoksuista teetä ja servetin päällä rivi suklaata.

"Lupin", nuorempi toteaa varmimmaksi vakuudeksi ja Remus nyökkää.

"Nyt juo, olet varmasti janoinen sen kaiken pakoilun jälkeen. Ja syö suklaa, se kohentaa oloasi." Vaitonaisena nuorempi tarttuu kuppiin ja ryhtyy nakertamaan suklaata. Kysymysten aika ei ole vielä. 

-*-

4. Kauan (100 sanaa)
 
"Miksi pelastit minut?" Draco avaa lopulta suunsa juotuaan kolme kupillista teetä ja syötyään ainakin levyllisen suklaata. Hän pyörittelee kuppia käsissään eikä kehtaa nostaa katsettaan vanhempaan mieheen joka nojailee yhä keittiön tasoa vasten.

"Vaikutit tarvitsevan apua ja ajattelin auttaa."

"Mutta miksi juuri minut, kuolonsyöjän pojan. Viimeksi kun kuulin Harmaaselältä, olit täysin valon puolella", nuorempi tivaa ja kohottaa katseensa toisen meripihkan värisiin silmiin. Niiden lämpö ja lempeys saa Dracon nielaisemaan. Eikä kauankaan, kun hänen on laskettava katseensa takaisin kuppiin. 

"Minä taas kuulin, ettet ole enää niin pimeän puolella. Eivätkä kuolonsyöjät jahtaa omiaan." Remus ojentaa Dracolle sauvan takaisin ja viittaa seuraamaan syvemmälle taloon.

-*-

5. Kolista (150 sanaa)
 
Remus avaa käytävällä kolmannen oven Dracolle jääden itse oven suuhun seisomaan.

"Voit nukkua täällä ainakin tämän yön." Nuorempi katselee pienessä, selkeästi vieraille tarkoitetussa, huoneessa ympärilleen ja nyökkää sitten. 

"Missä vaimosi on? Kuulin äidiltä ja tädiltä sinun naineen sen friikin muodonmuuttajan." Vanhemman heti synkistynyt ilme saa Dracon katumaan sanojaan. Toisen meripihka silmien eteen on noussut yhtä sanka sumu, kuin Dracon edessä oli aiemmin kujalla.  "Anteeksi, ei minun..."

"Ei se mitään, et voinutkaan tietää. Nymfadora kuoli sodassa", vanhempi sanoo ja vaikka sanat ovat vähättelevät, jokin silti toisen äänessä kertoo toisin. Platinapää aukaisee suunsa sanoakseen jotain, mutta sulkee sen kuitenkin. Ei ole mitään mitä hän voisi sanoa. Remus ravistaa koiramaisesti päätään ja hymyilee sitten väsyneesti.
 
"WC ja suihku on tuossa käytävän toisella puolella. Menen itse jo nukkumaan, hyvää yötä", Remus sanoo ja vetää sitten oven kiinni.
Uupumuksestaan huolimatta Draco valvoo pitkälle yöhön kuunnellen toisen kolistelua keittiössä, muttei siltikään keksi sanoja korjatakseen typerää lipsautustaan.
 
-*-

6. Loppu (200 sanaa)

Aamun sarastaessa Draco herää säpsähtäen käsi tavoitellen sauvaa. Kun mieli vihdoin muistaa tapahtuneet, hän lysähtää takaisin sängylle. Peitto on mytättynä vasten seinää ja tyynykin vaeltanut jalkopäähän. Nuori mies huokaisee. Jälleen painajaisia. Paita on liimautunut ihoon eikö hiuksetkaan sen ilmavammin ole. 

Platinapää hiipii ovelle ja raottaa sitä varovasti. Siitä huolimatta ovi nirahtaa ja mies irvistää sille. Keittiöstä ei kuulu mitään. Draco livahtaa käytävän yli kylpyhuoneeseen sulkien oven perässään tällä kertaa äänettömästi. Vaaleassa huoneessa on kaikki tarpeellinen tiivistettynä pieneen tilaan. Pesualtaan reunalle on siististi viikattuna puhdas vaatekerta ja lappu: Draco, löysin nämä kappien perukoilta. Kutista niitä tarvittaessa.

Nuoren miehen poistuessa kylpyhuoneesta hänen perässään pölähtää höyrypilvi käytävään. Draco epäröi vierashuoneen ovella hetken, mutta päättää sitten mennä keittiöön. Hän hätkähtää, kun Remus istuukin pöydän ääressä kahvikupin kanssa tuijotellen ikkunasta ulos. Vanhempi on uppoutunut ajatuksiinsa eikä huomaa nuoren saapumista heti. Dracon valtaa outo pakokauhu, mutta siten Remus kääntää katseensa, hymyilee ja meripihkan lämpö saa ahdistuksen kaikkoamaan.

"Hellan vieressä on leipää jos haluat syödä. Ja keitin hetki sitten kahvia, sen pitäisi olla vielä tarpeeksi kuumaa."

"Kiitos, mutta minun pitäisi varmaan jo mennä", Draco sanoo ja ottaa askeleen ovea kohti.

"Tuskin sinulla noin kova kiire on päästä takaisin jahdattavaksi. Jää seurakseni täksi aamuksi."

Lopulta Draco jää useammaksikin.

a/n2: Kiirsun haaste: Remus/Draco. Kauheen hauska skenaario on, että Draco pakenee kuolonsyöjiltä ja törmää Remukseen. Sillä ei ole muuta paikkaa minne mennä, niin se lyöttäytyy Remuksen matkaan. Sanoja: Kolista, vehreä, kauan, janoinen, hämärä. FF100 sana 3. Loppu.                                                                                              

[Neiti Syksy]

Oi kuinka tykkäsin!

Remus/Dracoon en ole törmännyt mutta onpa huisin mielenkiintoinen. Tykkäsin tästä sinun raapalekohtauksistasi (kuten taisin jo aiemmin kommentoida), koska se toi tähän sellaista hitauden tuntua. En tiedä, osaanko selittää ollenkaan niin kuin haluaisin mutta noh. Otsikko on ihana! Draco pakenee kaikkea ja kaikkia ja sitten katsoo Remuksen silmiin ja sulaa lätäköksi. No ei nyt varmaan ihan näinkään muttamutta. Se pako tuli selkeästi, vaikka paljon jäikin kysymysten peittoon. Miksi Remus halusi pelastaa juuri Dracon?

Oli suruisaa, että Draco puhui Tonksista siten, kuten puhui. :< Mutta onneksi tajusi erheensä. Tämä oli nättiä nättiä. Lempikohtani:

Dracon valtaa outo pakokauhu, mutta siten Remus kääntää katseensa, hymyilee ja meripihkan lämpö saa ahdistuksen kaikkoamaan.

Voi että. <3 Olen onnellinen näiden puolesta!

Mutta kiitos tästä yöaamupalasta (vai aamuyöpalasta), vaikka en osannut nyt mitään muuta järkevää oikein sanoakaan tai analysoida.. :<

- Syksy

[Lunalotta]

Oi, Remus. <3 Tätä paritusta en itsekään ole ennen lukenut, mutta eipä se tässäkään niin vahva ollutkaan. Vaikka rakentui näiden miesten välille tietysti sellainen tietynlainen side raapaleiden edetessä, ja viimeinen sinetöi kaiken: Draco jäikin useammaksi päiväksi. Ja tykkäsin, miten Remuksen meripihkasilmät (<3) olivat se, joka vaikutti Dracon tunteisiin. Remuksen silmät tosiaan on aika <3__<3
Kiitos näistä, ja anteeksi kun en osaa kommentoida mitään järkevää.

[Kiirsu]

Iiiih en ajatellut, että oikeasti edes tarttuisit tähän paritukseen, koska tämä ei ehkä sieltä yleisimmästä päästä ole! Mutta oon mielettömän iloinen, että oikeesti kirjoitit tästä, koska oon tykästynyt tähän pariin tosi paljon ja tää oli ihana ficci ja hiii kiitos!!

Tää oli tosi ihana ja kaikkea sitä mitä toivoin! Hahmot oli niin aitoja ja tapahtumat uskottavia. Pidin siitä, että Remukse vei Dracon mukanaan sen kummemmin kyselemättä, koska Draco tuskin olisi vapaaehtoisesti lähtenyt mukaan, jos olisi tajunnut, kuka Remus on. Sopii hyvin Remuksen luonnolle olla väkisin pelastamassa elämän kaltoin kohtelemia yksilöitä :'D Molemmat olivat myös ihanan reppania tässä. Pidän hahmoista sodan jälkeen, koska ne tuntuvat olevan väsyneitä vanhoihin kaunoihin ja tahtovat vain elää rauhassa ja tulla toimeen muiden kanssa. Ja Remus on varmasti yksinäinen Tonksin kuoleman jälkeen. Pidin kovasti siitä, kuinka Tonks tuotiin tässä tekstissä esiin ja kuinka Draco tuntui olevan aidosti pahoillaan sanoistaan ja pahoillaan Remuksen puolesta. Remus vielä on oma ymmärtäväinen itsensä ja voi tämä on koko teksti niin synkkä mutta toiveikas.

Tykkäsin tästä raapalemuodosta, koska se tekee aikahyppäyksistä selkeitä ja jokainen raapalee jakautuu ikään kuin omaksi kohtauksekseen. Ne luo tähän myös kivaa rikkonaista tunnelmaa, mikä sopii hyvin tämä ficin sisältöön. Tykkään tästä vähän sekavasta fiiliksestä ja siitä, että paljon jätetään sanomatta. Aluksi sai jonkun aikaa hakea tapahtumien paikkaa ja aikaa. Tykkäsin siitä, että tietoa ripoteltiin tekstiin pikkuhiljaa ja koko ajan kuva tilanteesta selkeni pala palalta.

Lisäksi pidän valtavasti tästä kuvailutyylistä!! Tässä ei kauheasti suoraan kerrota hahmojen ajatuksista tai tunteita, vaan niitä tuodaan esiin eleiden ja tekojen kautta. Varsinkin tällä parilla se toimi tosi hyvin, koska muuten olisi voinut mennä liian imeläksi :'D Paljon kerrotaan jo teekuppien pyörittelyllä ja hiljaisuuksilla. Tässä jää paljon tulkinnanvaraa sille, mitä Draco ja Remus ajattelevat toisistaan ja oli hauskaa saada itse kehitellä romanssia niiden välille.

Lopulta Draco jää useammaksikin.

Tämä on ihan törkeän upea lopetus!! Kiva että tulevaisuus jäi avoimeksi. Ehkä Draco jää ihan asumaankin Remuksen luo :3 Ainakin niin minä tahdon ajatella.

Ihanan ihana ficci, joka oli kaikkea mitä toivoin!! Oon niin fiiliksissä, että kirjoitit tämän! En tiedä miksi oon niin kiintynyt tähän pariin, koska ei näistä kukaan muukaan kirjoita ja oon ehkä lukenut näistä kaksi ficciä, mutta jotenkin nämä kolahti heti! Ja tämä teksti oli ihan täydellinen ja nämä hahmot ja kaikki iiih tykkäsin niin paljon!! Kiitos vielä <3

[Arte]

Tällä on tosi kiva nimi ja sopii tekstille hyvin, ja parituskin oli kiinnostava! Siksi olin ehkä pettynyt, että tässä ei itse paritusta ollut oikeastaan ollenkaan. Tuli fiilis, että ilman tuota vikaa lausetta tässä olisi voinut ihan hyvin olla vain kyse Remuksen ystävällisyydestä ja halusta auttaa, ja jotenkin en saanut nyt kiinni siitä, miksi Draco nyt olisi äkkiseltään päättänyt vain jäädä. Tai siis, toki hänellä ei ehkä ollut muuta paikkaa mihin mennä, koska kaikki tutut olivat toisella puolella sotaa, mutta ehkä olisin vain itse tykännyt sellaisesta vähän hienovaraisemmasta lopusta, jossa Draco olisi vaikka vain myöntynyt jäämään aamiaiselle ja teksti olisi vain loppunut siihen. Etenkin tuohon Remuksen reaktioon Tonksin kuolemasta verrattuna tekstin loppukaneetti tuntui jotenkin niin... nopealta, vaikkei tässä mitään nopeasta varsinaisesti sanotakaan. Oma mielikuva vain jäi sellaiseksi.

Jäin myös miettimään, että miksi olet valinnut tähän raapalemuotoisen kerrontatavan, kun teksti on kuitenkin luettavissa yhdeksi kokonaisuudeksi. En itse innostu siitä, että raapaleita kirjoitetaan tälleen putkeen, koska minusta ne ovat aina itsenäisiä paloja, jotka voivat sitten toki liittyä toisiinsa vaikkapa just raapalesarjassa. Haluaisin niihin aina itsessäänkin jonkun pointin, mutta tässä en kyllä keksinyt sitä punaista lankaa. Vilkaisin tässä Kiirsun kommentin ja hän taas koki asian aivan eri tavalla, mikä oli varsin valaisevaa! En kuitenkaan itse koe noita aikahyppäyksiä niin suuriksi, että osaisin jotenkin asennoitua näihin raapaleina.

Remus syöttämässä suklaata oli söpöä! Tykkäsin myös valo-pimeä-keskustelusta - kaiken pitää olla aina niin mustavalkoista ja sitten se ei olekaan! Tavallaan. Myöskin Draco pakenemassa kuolonsyöjiltä oli kiva idea, mutta jäin kyllä ihmettelemään, että miksi hän näitä pakeni. No, kaikkea ei aina saa selville.

Se on kyllä hassua, miten Remukselle aina laitetaan meripihkanväriset silmät. Ja että Dracon hiukset ovat platinablondit, vaikka kirjoissa tämän hiuksia taidetaan kuvailla enemmänkin likaisen keltaisiksi. Hassua, miten jotkut asiat muotoutuvat niin fanoniksi.

Mut niin! Tämä ei ehkä ollut ihan mun juttu, mutta edelleen, nimi on tosi hyvä ja kiinnostava näkemys näiden kahden suhteen alkutaipaleelle!

[Waulish]

Kaiken maailman kommentteja -haasteessa on tämänviikkoisena haasteena kommentoida tekstiä, jossa omat lempi- ja inhokkihahmot kohtaavat, ja sen siivittämänä päädyin tämän tekstin pariin. Remus on aina kuulunut suosikkeihini, ja Draco taas on hahmo, josta en ole koskaan liiemmin välittänyt. Tosin täytyy myöntää, että tällainen aikuiseksi kasvanut ja virheistään oppinut Draco vetoaa minuun ihan eri tavalla!

Tykästyin kovasti tämän tarinan asetelmaan ja siihen, miten Dracon ja Remuksen tiet risteävät. Se tuntuu uskottavalta ja sopivan hienovaraiselta. Lopetus tarjoaa kaikessa avoimuudessakin sen pienen siemenen, josta kasvaa jotain, mitä alkutietojen paritusmerkintä lupailee, ja se riittää juuri sellaisena. Lukija voi itse kuvitella tai päätellä, mikä saa Dracon jäämään ja mikä taas Remuksen majoittamaan tämän. Itse ajattelen, että molemmat ovat ehkä vähän hukassa ja eksyksissä ja yksinäisiä, Draco erkaannuttuaan pimeän puolesta ja Remus menetettyään Tonksin. Ehkä he siksi ajautuvat toisiaan kohti tämän yllättävän kohtaamisen seurauksena.

Arten tavoin minäkään en aivan ymmärtänyt tekstin jakamista raapaleiksi, sillä tämä teksti tuntuu yhdeltä kokonaisuudelta, jossa raapaleet jatkavat usein aivan suoraan siitä, mihin edellinen jää. Jos raapaleet olisivat selvemmin yksittäisiä kohtauksia, joista jokaisessa on aina jokin punainen lanka, raapaleformaatti toimisi minulle paremmin. Ei se tässäkään tapauksessa kuitenkaan häirinnyt, sillä luin tekstin yhtenä kokonaisuutena juuttumatta miettimään jaottelua.

Minun täytyy myöntää olevani vähän allerginen Remuksen meripihkasilmille, koska niitä on kaikkialla, mutta otsikossa ne toimivat minusta ihanasti! Draco on sellainen pakenija, ja selvästi Remuksen silmissä heijastuu se turvapaikka, jonka Draco Remuksesta löytää.

Kiitos paljon, tykkäsin! -Walle

[Parris]

Waulishin tavoin olen täällä Kaiken maailman kommentteja -haasteen tuomana. Remus on yksi suosikeistani siinä missä Draco taas yksi... vähemmän pitämistäni hahmoista, niin tässä heidän yhdistelmänsä tuntuikin vähän oudolta. Mutta silti oikein toimivalta! Lähtökohtaisesti tuo Kiirsun antama haaste asettelee Remuksen ja Dracon dynamiikan mielenkiintoisesti, kun Draco ikään kuin pakotetaan luottamaan Remuksen tarjoamaan apuun. Toisaalta tämä teksti ottaa tuon promptin sillä tavalla jännästi käsittelyyn, että se tuo Dracon Remuksen omalle mukavuusalueelle - tulkinta kun olisi voinut olla esimerkiksi sellainenkin, että Remus olisi auttanut Dracoa taistelemaan takaa-ajajiaan vastaan tuolla pimeällä sivukujalla.

Tässä tulkinnassaan teksti oli kuitenkin mukavan vivahteikas. Teksti perusteli Remuksen toimintaa ja Dracon epäluuloisuutta, alusti mahdollisia jatko-osia (joihin tämä olisi muuten täydellinen, koska tässä oli ihanalla tavalla avoimeksi jätetty lopetus!) ja soljui tasaisesti eteenpäin. Tästä Waulish ja Arte ovatkin edellä maininneet: tämä tuntui enemmän yhdeltä raapaleiksi jakaantuneelta kokonaisuudelta enemmän kuin kuudelta samaan tarinaan kuuluvalta raapaleelta; tavallaan teksti ei siis päässyt "hengittämään" tarpeeksi, jotta raapaleet olisivat erottuneet raapaleina. Näen raapalemallin jokseenkin kuin televisiosarjan kohtauksina, jotka katkeavat ja jatkuvat vähän eri kuvakulmasta - tässä kohtausten jatkuvuus oli vähän liian yhtenäistä siihen, mutta isompana kokonaisuutena tämä oli kuitenkin tosi kiva!

Kielellisesti tässä oli paljon muhun vetoavia yksityiskohtia: neulansilmän lävitse vetäminen (täydellinen kuvaus kaikkoontumisesta!), hiekanvärinen mökki, kolme kupillista teetä ja ainakin levyllinen suklaata (hehe, onneksi Remuksella on catchphrasensa mukaisesti varmaan kokonainen varastollinen suklaata, tai on ainakin minun mielikuvissani :p) sekä käytävään pölähtävä höyrypilvi. Ekaa raapaletta lukuunottamatta tämä sijoittui ihanan arkiseen miljööseen, ja sitä nämä yksityiskohdat elävöittivät mukavalla tavalla.

Kiitokset, tämä oli kiva teksti! <3