Nimi: Tuhat kertaa aurinkoa kirkkaampi
Kirjoittaja: tirsu
Genre: Slice of life, fluff, femme & one-shot
Paritus: Karin/Serafiina
Ikäraja: S
Summary: Hipaistessani kiinteitä reisiäsi sormenpäilläni liikahdat hieman kauemmas.Varoitus: Mä ja sä-sanojen käyttö muuten kirjakielisessä tekstissä.
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun.
Haasteet: Femme10 #5 A/N: Tästä tuli tällainen lyhyen puoleinen one-shot, joka sijoittuu kesäiseen aikaan. Alkunsa tämä tarina sai erään ohjelman yhdestä repliikistä, joka vaan jotenkin oli mun mieleen - se vain piristi oloa.
Tuhat kertaa aurinkoa kirkkaampiSiinä sä seisot, lammen lähettyvillä katse suunnattuna taivaalla liihotteleviin perhosiin. Lämpöinen ilmavirtaus saa sun kirkkaan keltaisen kesämekkosi helmat liehumaan. Tumma ihosi hehkuu auringossa, vaikka kyllähän se musta tuntuu hehkuvan muutenkin.
Olkinen hellehattu, jossa on vaaleankeltainen nauha koristeena, peittää sun korpinmustat suortuvat kokonaan, niskavillat vilkkuvat hieman näkyville. Matalakantaisia sandaaleja roikutat kädessäsi, en voi olla ihmettelemättä miten uskallat olla paljain jaloin yleisellä paikalla. Itse ainakin pelkäisin sitä mihin astuisin, lasinsirpale jalkapohjassa ei kuulosta hauskalta lainkaan. Mutta sä olet aina ollut rohkea, toisinaan ehkä turhankin rohkea, vaan eipä sitä voi olla ihailematta.
Pilvettömällä taivaalla aurinko hehkuu kuumottavana. Lämpötila on reilusti yli kahdenkymmenen. Hiki valuu selkääni pitkin kohti mikroshortsieni vyötäröä. On tuskastuttavan kuuma, mutta sä näytät viileältä – kuin et kuumuudesta kärsisi.
Pyyhkäistessäni hikeä otsalta kehittyy idea mielessäni. Taputtelen shortsien taskut läpi etsien kännykkää, kunnes muistan että se oli jätettävä kotiin latautumaan – mikä tuuri. Jos sä nyt kääntyisit katsomaan, näkisit kasvoilleni kohonneen virneen, jota kuvailisit aivan varmasti pahaenteiseksi; kyllähän sä mut tunnet.
Astun pari askelta taaksepäin, otan vauhtia ja pyrähdän juoksuun. Suuntaan vasemmalle puolellesi vain koska vasen kätesi on vapaana. Tartun käteesi vauhdissa (iloitsen mielessäni, että onnistuin nappaamaan siitä kiinni), et ehdi edes harkitsemaan reagointia, kun vedän sut jo mukanasi pieneen loikkaan.
Suustasi pääsee yllättynyt kiljahdus hieman ennen suurta loiskahdusta. Vesi on kirkasta, pystyn erottamaan sut pinnan alla. Kesämekkosi helmat ovat nousseet ja piilottaneet kasvosi. Hellehattu on kadonnut päästäsi paljastaen lettikruunulle laitetut hiuksesi.
Suusta pääsee kuplia ja vesi ärsyttää silmiä. Keuhkot vaativat lisää happea, on aika nousta pintaan. Potkaisen itseni pinnalle, tuulenvire tuntuu mukavalta veden viilentämää ihoa vasten. Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan syvään.
Sä nouset pinnalle ja pyyhit pisaroita kasvoiltasi. Katsot mua kiukkuisesti ja heilautat käsillä vettä mua päin. Sun hellehattusi kelluu hiukan kauempana meistä.
>> Toi ei ollut yhtään hauskaa, Karin! En ollut yhtään valmistautunut ja… >>, sä meuhkaat.
>> Mutta se oli yllätys >>, puolustaudun nauraen.
Et vastaa mitään, nyrpistät vain nenääsi. Suloinen suusikin menee mutrulle.
Virnistän vain sulle. Henkäisen happea ja sukellan. Katselen hetken ympärilleni. Mekkosi helmat ovat edelleen ylhäällä paljastaen vaaleankeltaiset hipsterit, joissa on pieniä appelsiinin kuvia.
Lähden uimaan kohti sun solakoita jalkojasi. Hipaistessani kiinteitä reisiäsi sormenpäilläni liikahdat hieman kauemmas. Onnistun kuitenkin kietomaan käteni sun jalkojesi ympärille.
Hapen alkaessa loppua ponkaisen pintaan. Roiskautan vettä kasvoillesi, mikä saa sut kirkaisemaan. Hymyilen lammasmaisesti ja vien käteni niskallesi. Leikin hetkisen verran niskavilloillasi, kunnes työnnän sua vielä hitusen lähemmäs itseäni. Vangitsen sun huulesi omiani vasten. Maistut lammenvedeltä että kirsikalta.
Kun puraisen varoen sun alahuulta, työnnät mut kauemmas. Sun silmissäsi välähtää ja tiedän olevani pulassa. Kosto elää, tiedän sen.
En edes estä, kun tartut mua olkapäistä ja työnnät mut veden alle. Pääni vajottua veden alle irrotat heti otteesi, jotta mulla on mahdollisuus ponkaista halutessani pintaan heti. En kuitenkaan tee niin, sukellan viistosti ohitsesi ja nousen pintaan. Kädenmitan päässä on sun hellehattusi. Nappaan sen käsiini, laitan keikkumaan päälaelleni - rockabilly-kampaukseni on litistynyt täysin – ja lähden uimaan luoksesi.
Yrität napata hattusi, mutta huiskaisen kätesi pois. Kallistat päätäsi ja katsot mua vihertävät silmäsi viiruina. Hymyilen sulle viattomasti noustessani pystympään asentoon. Varpaat osuvat miltei pohjaan asti.
Siirrän hellehatun märille kutreillesi. Suukotan pikaisesti nenääsi. Hymy kapuaa sun huulillesi. Lempeys täyttää sun suuret bambin silmäsi.
>> Sä olet ihan mahdoton, Karin >>, sanot.
>> Mahdoton ja… >>, yritän.
Sä naurahdat. >> Ei mitään muuta, vain mahdoton. >>
>> Auts, tuo sattuu ja paljon, Serafiina! >> esitän loukkaantunutta.
Hymyilet leveästi, se valaisee koko maailman – tai no, mun maailmani ainakin, jos ei ihan koko maailmaa. Hymysi on tuhat kertaa aurinkoa kirkkaampi (ei näsäviisasteluja, tiedän että, jos hänen hymynsä olisi oikeasti kirkkaampi kuin aurinko, olisin sokaistunut aikoja sitten) ja se saa ihanat kylmän väreet kulkemaan aaltoina mun kehoani pitkin. Olo on mukavan euforinen.
Annan jalkojeni painua lammen pohjaan, uppoan niin aika lailla nenää myöten veteen, jotta voin ponnahtaa sua vasten. Huudahdat ällistyneenä, mutta kiedot kätesi ympärilleni. Horjahdat hiukan painostani, mutta odottamattomasti et kuitenkaan kaadu selällesi veteen.
Katsomme toisiamme nauraa hekottaen. Pudistat päätäsi. Siirrän hellehattuasi hieman, jotta pystyn painamaan otsamme vastakkain.
>> Sä olet todellakin ihan mahdoton >>, sanot jälleen hieroen nenääsi mun nenääni.
>> Ja? >> en aio luovuttaa.
>> Edelleenkin vain mahdoton >>, muuta et suostu sanomaan.
>> Niin mäkin sua >>, sanon.
Hymähdät hellästi ja päästät irti musta. Alat uida maata kohti. Hieman pettyneenä (äkillisen) uintireissun nopeaan päättymiseen seuraan perässäsi.
Kuivalle päästyäsi istahdat ruohikolle ja nojaat taaksepäin käsiesi varaan. Nostat kasvosi kohti aurinkoa. Suljet silmäsi, ripsesi ovat tummat ja tuuheat.
>> Seuraavalla kerralla mennään uimapuvut päällä >>, sanot kun istahdan viereesi.
>> Ehkäpä >>, en lupaa mitään, >> mutta vain jos sä sanot mitä muuta mä olen kuin mahdoton, muuten me mennään ensi kerrallakin vaatteet päällä - ja yllättäen! >>
>> Karin, sä olet aivan totaalisen mahdoton >>, lausahdat juhlallisesti, >> ja sun takiasi mun sandaalini ovat hukassa jossain tuolla lammessa, mene hakemaan ne. >>
Äännähdän pettyneesti. Käännät kasvosi mua kohti ja väläytät leveän hymyn. Huokaisen alistuneesti, nousen pystyyn. Hypähdän takaisin lampeen etsimään sandaaleitasi.
>> Sä olet ihana myös! >> huudat perääni. >> Rakastan sua! >>
En voi sille mitään, suuni kaartuu hölmöön siirappiseen hymyyn. Alan etsiä sun sandaaleitasi. Ne varmaan upposivat pohjaan, kun ei niitä pinnallakaan missään näy.
