Ikäraja: sallittu
Genre: mistä minä tietäisin
Hahmot: Barty Kyyry nuorempi, Harry Potter, Draco Malfoy
Summary:
Viime päivinä hän nimittäin oli huomannut jotain erityisen hupaisaa. Potterin pojan ja erään Draco Malfoyn välillä jatkunut kinastelu rikkoi jo normaalin teinipoikien nahistelun rajoja. Molemmat tuntuivat suhtautuvan miltei polttavan pakkomielteisesti toisiinsa, mistä Barty kyllä osasi päätellä yhtä jos toista, ja pikkuhiljaa suunnitelma alkoi muodostua hänen mielessään.A/N: Mä kyselin eilen irkissä että mitäs mä spurttiraapaleisiin voisin rustata. Ehdotuksia sateli ties mistä suunnasta ja lopulta
Bluji heitti sellaisen idean kuin "kyyry jr:n epämääräiset yritykset parittaa draco ja harri". Koska mä olen mä, päädyin sitten siihen ja tulos on tässä. En tiedä mitähän hittoa enkä todellakaan tiedä miksi, mutta toisaalta en myöskään tiedä, miksi ei, joten here we go!
Kuinka teinipojat paritetaan
I:
300 sanaaOpettajan työ saattoi toisinaan olla uskomattoman pitkäveteistä. Ainakin jos sattui olemaan valeasussa työskentelevä kuolonsyöjä, jota ei lasten kaitseminen kiinnostanut tosiasiassa enempää kuin fletkumatojen elämänkaaren vierestä seuraaminen. Tokihan anteeksiantamattomien kirousten näyttäminen penskoille oli jokseenkin hupaisaa kun sai tarkkailla nappuloiden kauhistuneita reaktioita opettajanpöydän takaa, mutta suurimman osan ajasta Bartemius Kyyry nuorempi vietti tylsistyneenä. Esseiden arvosteleminen ei todellakaan ollut hänen älykkyystasonsa mukaista hommaa – ja mitä väliä sillä edes oli, kun pian Pimeän lordi nousisi valtaan ja koulussa vallitsisivat aivan uudet säännöt? Ketä enää silloin kiinnostaisi, osaako joku pikkukersa suojautua pimeyden voimilta, kun samaisten voimien opiskelu kuuluisi opetussuunnitelmaan?
Harry Potterin luotsaaminen kunnialla läpi kolmivelhoturnajaisten oli toki sopivan haastavaa, mutta koetuksia oli ihan liian harvoin. Pimeän lordi oli myös antanut luvan myös kurmoottaa hänet hylänneiden kuolonsyöjien jälkikasvua, mutta opettajan rooli oli pienessä ristiriidassa oppilaiden häiritsemisen kanssa. Ehkä Barty kuitenkin voisi hyödyntää noita tehtäviä tylsyydestä irti pääsemiseen. Jos hän toimisi vaivihkaa, niin kukaan ei arvaisi mitään.
Viime päivinä hän nimittäin oli huomannut jotain erityisen hupaisaa. Potterin pojan ja erään Draco Malfoyn välillä jatkunut kinastelu rikkoi jo normaalin teinipoikien nahistelun rajoja. Molemmat tuntuivat suhtautuvan miltei polttavan pakkomielteisesti toisiinsa, mistä Barty kyllä osasi päätellä yhtä jos toista, ja pikkuhiljaa suunnitelma alkoi muodostua hänen mielessään. Siispä eräänä maanantai-iltapäivänä hän kutsui Potterin huoneeseensa.
”Mitä nyt, professori?” Potter kysyi hieman huolestuneen oloisena. ”Olenko tehnyt jotain?”
”Ei, et ole. Olen vain pistänyt merkille, kuinka sinä ja Malfoy olette jatkuvasti toistenne kurkuissa kiinni. Haluatko kertoa, mistä siinä on kyse?”
Kuten Barty oli arvellutkin, Potterin poskille nousi kirkassävytteinen puna. Villisilmä Vauhkomielen vakavan naamion takana hän virnisti leveästi. Kymmenen pistettä, vai miten se meni.
”No... Ei mitään erityistä.”
”Vanha Villisilmä kyllä tietää, miten nuorukaisten sydämet toimivat. Usko tai älä, vanha Villisilmä on ollut nuori itsekin. Mutta älä pelkää, Potter, minä uskon, että Draco Malfoylla on samankaltaisia ajatuksia. Jos tahdot, voin antaa sinulle muutaman vinkin...”