Kuinka teinipojat paritetaan (S, raapalesarja, 7/7)

[ruttotohtori]

Ikäraja: sallittu
Genre: mistä minä tietäisin
Hahmot: Barty Kyyry nuorempi, Harry Potter, Draco Malfoy
Summary: Viime päivinä hän nimittäin oli huomannut jotain erityisen hupaisaa. Potterin pojan ja erään Draco Malfoyn välillä jatkunut kinastelu rikkoi jo normaalin teinipoikien nahistelun rajoja. Molemmat tuntuivat suhtautuvan miltei polttavan pakkomielteisesti toisiinsa, mistä Barty kyllä osasi päätellä yhtä jos toista, ja pikkuhiljaa suunnitelma alkoi muodostua hänen mielessään.
A/N: Mä kyselin eilen irkissä että mitäs mä spurttiraapaleisiin voisin rustata. Ehdotuksia sateli ties mistä suunnasta ja lopulta Bluji heitti sellaisen idean kuin "kyyry jr:n epämääräiset yritykset parittaa draco ja harri". Koska mä olen mä, päädyin sitten siihen ja tulos on tässä. En tiedä mitähän hittoa enkä todellakaan tiedä miksi, mutta toisaalta en myöskään tiedä, miksi ei, joten here we go!

Kuinka teinipojat paritetaan

I:
300 sanaa

Opettajan työ saattoi toisinaan olla uskomattoman pitkäveteistä. Ainakin jos sattui olemaan valeasussa työskentelevä kuolonsyöjä, jota ei lasten kaitseminen kiinnostanut tosiasiassa enempää kuin fletkumatojen elämänkaaren vierestä seuraaminen. Tokihan anteeksiantamattomien kirousten näyttäminen penskoille oli jokseenkin hupaisaa kun sai tarkkailla nappuloiden kauhistuneita reaktioita opettajanpöydän takaa, mutta suurimman osan ajasta Bartemius Kyyry nuorempi vietti tylsistyneenä. Esseiden arvosteleminen ei todellakaan ollut hänen älykkyystasonsa mukaista hommaa – ja mitä väliä sillä edes oli, kun pian Pimeän lordi nousisi valtaan ja koulussa vallitsisivat aivan uudet säännöt? Ketä enää silloin kiinnostaisi, osaako joku pikkukersa suojautua pimeyden voimilta, kun samaisten voimien opiskelu kuuluisi opetussuunnitelmaan?

Harry Potterin luotsaaminen kunnialla läpi kolmivelhoturnajaisten oli toki sopivan haastavaa, mutta koetuksia oli ihan liian harvoin. Pimeän lordi oli myös antanut luvan myös kurmoottaa hänet hylänneiden kuolonsyöjien jälkikasvua, mutta opettajan rooli oli pienessä ristiriidassa oppilaiden häiritsemisen kanssa. Ehkä Barty kuitenkin voisi hyödyntää noita tehtäviä tylsyydestä irti pääsemiseen. Jos hän toimisi vaivihkaa, niin kukaan ei arvaisi mitään.

Viime päivinä hän nimittäin oli huomannut jotain erityisen hupaisaa. Potterin pojan ja erään Draco Malfoyn välillä jatkunut kinastelu rikkoi jo normaalin teinipoikien nahistelun rajoja. Molemmat tuntuivat suhtautuvan miltei polttavan pakkomielteisesti toisiinsa, mistä Barty kyllä osasi päätellä yhtä jos toista, ja pikkuhiljaa suunnitelma alkoi muodostua hänen mielessään. Siispä eräänä maanantai-iltapäivänä hän kutsui Potterin huoneeseensa.

”Mitä nyt, professori?” Potter kysyi hieman huolestuneen oloisena. ”Olenko tehnyt jotain?”
”Ei, et ole. Olen vain pistänyt merkille, kuinka sinä ja Malfoy olette jatkuvasti toistenne kurkuissa kiinni. Haluatko kertoa, mistä siinä on kyse?”

Kuten Barty oli arvellutkin, Potterin poskille nousi kirkassävytteinen puna. Villisilmä Vauhkomielen vakavan naamion takana hän virnisti leveästi. Kymmenen pistettä, vai miten se meni.

”No... Ei mitään erityistä.”
”Vanha Villisilmä kyllä tietää, miten nuorukaisten sydämet toimivat. Usko tai älä, vanha Villisilmä on ollut nuori itsekin. Mutta älä pelkää, Potter, minä uskon, että Draco Malfoylla on samankaltaisia ajatuksia. Jos tahdot, voin antaa sinulle muutaman vinkin...”

[Neiti Syksy]

Oumai olen odottanut tätä!

Hups, tajusin siis eilen väärin. Luulin, että puhuit Kyyry vanhemmasta ja siksi olinkin, että kuinka. Mutta tämähän kuulostaa vallan hyvältä! Voi Harry ja punaiset posket. <3 Oijoi, en malta odottaa, mitä tästä oikein tulee ja kuinka hyöfdunnät sanalistaa tai jätät hyödyntämättä!

See you tomorrow eiku. Nannaa!

- Syksy

[Dokumentti]

Ooh, tää vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta idealta!
En nyt osaa kommentoida muuta kuin, että naureskelin monessa kohdassa ja voi Harry ja sen punastelu!

Jään odottamaan jatkoa!

[ruttotohtori]

Syksy, oikein odottanut, hurjaa! *0* Ja mitähän mitähän, todellakaan en Kyyry vanhemmasta kirjoita kun minä häntä niin kovin vihaan! Korkeintaan kirjoitan ficcejä missä hän kuolee tai jotain. Mutta hyvä jos uppoaa näinkin, sanalistaa en taida hyödyntää koska ne sanat on vähän liian hyviä tällaiseen perseilyyn. Huomiseen taas ja kiitos kommentista ihana! <3

Dokumentti, haha, ihana kuulla jos tää oli hauska! Melkein itsekin laitoin huumoriosastolle mut en mä sit kuitenkaan kehdannut. Kiitos sullekin kommasta höpö! <3

*

II:
300 sanaa

Suunnitelma eteni täydellisesti. Tai niin Barty olisi halunnut ajatella, mutta Potterin pojan käsiin ei näemmä voinut uskoa edes tämän oman ihmissuhteen edistämistä. Heidän keskustelustaan oli kulunut kaksi viikkoa, ja edelleenkin Potter vain katseli Malfoyta kaukaa.

Lucius Malfoy oli yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka eivät olleet pistäneet rikkaa ristiin johtajansa puolesta. Jos Malfoyn poika päätyisi yhteen Potterin kanssa, hänen sydämensä särkyisi siinä vaiheessa kun oli Potterin aika kuolla. Siinä olisi sitten pala purtavaksi vanhalle kunnon Luciukselle, kun oma poika olisi murheen murtama – kenties päätyisi jopa tappamaan itsensä! Niin, mainiota, mutta ainoa suunnitelman tiellä oli Potter.

Lähipäivinä Barty oli monta kertaa meinannut ratketa korvaamaan monijuomaliemensä tuliviskillä ihan vain koska häntä ärsytti niin paljon. Useampi pimeän paljastin oli mennyt rikki hänen tuijotellessaan pihamaalla kulkevaa Potteria. Hän oli mielestään todella selkeällä suomen kielellä sanonut että muista ajoitus. Se on kaiken a ja o. Kun näet Malfoyn yksin, toimi. Ja voi kuinka usein Draco Malfoy käyskentelikään pihalla yksikseen aivan kuin toivoen että Potter tulisi hänelle puhumaan – vaikka tietenkin siihen vaikutti myös se seikka, että Barty oli ottanut tavakseen antaa Malfoyn parhaille kavereille jälki-istuntoa suunnilleen jokaisen pitämänsä oppitunnin päätteeksi. Olosuhteet Potterin ja Malfoyn pariutumiselle olivat mitä parhaat, mutta ei. Potter tuntui kiertävän Malfoyn koko ajan vain kauempaa.

”Mitä sinä meinaat, Potter?” Barty ei voinut olla kysymättä enää kolmen viikon jälkeen.
”K-kuinka niin, professori?” Harry kysyi hieman säikähtäneen oloisena.
”Tuolla Malfoy seisoo, ihan yksin! Vai oletko menettänyt silmäsi? Alituinen valppaus, poika! Siinä missä sinun täytyy tarkkailla mahdollisia uhkia, pidä silmäsi auki myös mahdollisuuksille!”
”O-okei, professori, mutta... miksi sinua kiinnostaa tämä niin paljon?”
”Noh, totta kai vanha Villisilmä välittää rehtorimme suosikkioppilaan hyvinvoinnista. Nyt menet puhumaan sille, niin kuin olisi jo!”

Eikä Harry voinut muuta kuin antaa periksi, kun valeopettaja tyrkkäsi häntä miltei kivuliaasti hartiaan. Ehkä professori oli oikeassa, hän pohti. Ehkä hän oli viivytellyt jo liian kauan.

[Dokumentti]

Voi, Kyyry jr. Kuinka kiinnostunut voikaan olla teinipoikien suhteesta. Tosin, kuka ei olisi kiinnostunut Dracon ja Harryn suhteesta. 

Ja Harry, joka ei saa tehtyä aloitetta! Haha, voi toista. Älä pelkää Harry!

Joo, en saanut nyt mitään järkevää sanottua. Mutta, hyvä osa, lisää lisää!

[ruttotohtori]

Dokumentti, ootpas ihana kun oot taas täällä! Joo, Barty on vähän hönö fanipoika, mut niin, kai Drarryssa on jotain taikaa sitten. Toivotaan nyt ettei Harry vaan pilaa kaikkea! Kiitos hei. <3

*

III:
300 sanaa

Potterin ja Malfoyn seuraaminen oli kuin hölmöä rakkausromaania olisi lukenut. Alun kangertelujen jälkeen oli vihdoin koittanut se hetki, kun tunteet oli tuotu julki, mutta se oli vasta ensimmäinen askel kohti uusia konflikteja. Yhä useammin Potterin saattoi nähdä kulkemassa itsekseen ilman parhaiden ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin seuraa, millä oli varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että Potterin silmänympärykset punoittivat tätä nykyä jatkuvasti. Ikinä Barty ei nähnyt Potterin itkevän julkisesti, mutta se ei ollut ihme. Potter oli aina ollut ylpeä poika, joka mieluummin piilotti pahan olonsa kaikilta ja kaikelta. Ei se muuten Bartya olisi häirinnyt – ikään kuin häntä oikeasti olisi Potterin hyvinvointi kiinnostanut! – mutta hän pelkäsi, että kaikki tuo draama saattoi vaikuttaa negatiivisesti Potterin ja Malfoyn suhteeseen. Siksipä hän jälleen kerran otti Potterin luokseen puhutteluun oppitunnin jälkeen.

”Onko kaikki kunnossa, poika?”
”Häh? On”, Potter vastasi melkein puolustelevasti. Hmph, teinipojat ja näiden typerä kukkoilu. Ei sillä, oli Barty itsekin ollut joskus samankaltainen, mutta jumaliste eikö nämä voi ikinä sanoa mitään suoraan?
”Et näytä siltä.”
”Kaikki on hyvin, professori.”
”Olet ollut viime aikoina paljon yksin.”
”Pidätkö minua silmällä, vai?”
”Dumbledoren käskystä, poika.”
”Tämä tuskin liittyy mitenkään kolmivelhoturnajaisiin tai niihin vaaroihin mistä te aina puhutte...”
”Yksin olet haavoittuvimmillasi. Totta kai tahdon pitää huolen, että sinua suojellaan.”
”En minä tarvitse suojelua.”
Että tämä yksilö osasikin olla rasittava. ”Nyt kuuntelet, Potter! Et tiedä, millaisessa vaarassa oletkaan. Ystäviesi tuki ja turva ovat suurimmat valttisi. Kerro minulle, mitä on tapahtunut.”
”No, jos välttämättä tahdot tietää, Ron ja Hermione vihaavat minua.”
”Eivät varmasti vihaa.”
”No ainakin Dracoa he vihaavat. Ja sitä että pidän hänestä.”
”Et kai sinä taliaivo kertonut heille?! Oletko menettänyt järkesi?!”

Hups. Tuota ei olisi pitänyt sanoa. Potter katsoi opettajaansa hämillään alta kulmien, eikä Barty voinut muuta kuin lähettää pojan tiehensä. Mitä tässä nyt enää saattoi tehdä? Ei kai hän voinut Malfoyta ruveta lähestymään... vai?

[Isfet]

Edellinen kommenttini katosi juuri taivaan tuuliin, joten tämä on vähän lyhyt.

En ole lukenut tästä näkökulmasta fikkiä ennen, ja otteesi tähän on kiinnostava. On lähes koomista, miten Barty yrittää luoda Drarrya niin vakavasti, tietysti täysin Herransa suunnitelman edistämiseksi.

Että tämä yksilö osasikin olla rasittava.

Myötätunnot Bartyn puolella. Jään odottelemaan huomista, tsemppiä haasteen loppuun viemiseen!

[Dokumentti]

Ahhhahha:D

Voi Kyyry jr. parkaa!

Rakastan tätä ficciä! En oikeastaan pidä huumori ficceistä, mutta tänä ei ole sellainen vaikka onkin hauska ja koominen.
Ymmärrätkö yhtään mitä tarkoitan?

Ei sillä, oli Barty itsekin ollut joskus samankaltainen, mutta jumaliste eikö nämä voi ikinä sanoa mitään suoraan

Haha. Ei, ei ainakaan Harry!

”No, jos välttämättä tahdot tietää, Ron ja Hermione vihaavat minua.”
”Eivät varmasti vihaa.”
”No ainakin Dracoa he vihaavat. Ja sitä että pidän hänestä.”
”Et kai sinä taliaivo kertonut heille?! Oletko menettänyt järkesi?!”

Draama Harry!<3
Ja Kyyry taas hermostuu teinien ongelmista, parasta!

Täytyy sanoa, että mulla on ollut ihan piiip päivä ja oon kuunnellut koko päivän haukkuja ja tää sai mut iloisella tuulelle ja nauramaan. Kiitos tästä siis!<3

Ps. Ei Harry pilaa mitään, toivottavasti.

[Odo]

Lueskelin tämän bussimatkalla ja tämä on kyllä ihan loistava. Idea on nerokas ja sulla juuri oikea tyyli toteuttaakin se.

Tämä on tähän asti ollut todella hauska ja mukaansatempaava ja taattua laatua! Jään ehdottomasti seurailemaan, mitä jatko tuo tullessaan ja harmittelen jo nyt, jos tämä jääpi vain seitsemään osaan. Tätä hupia lukisi mieluusti vielä pidemmällekin.

[Neiti Syksy]

"trorrorololoo haista perse tää oli kiva"
No ei vaiskaan, mutta tykkään tästä edelleen kovasti! Olen nöyrästi pahoillani, etten kommentoinut kakkososaa, mutta sinä sanoit että huomiseen. :< Joten huomispäivänä ollaan!

Minusta on nykyään tullut ihan hassu kun kommentoin, enkä osaa oikeastaan sanoakaan mitään sellaista, mikä ei olisi kauhean hassua. Barty on jännä tyyppi kyllä! Tuollein puuttuu toisten rakkauselämiin, hyi olkoon. No ei, tämä on kyllä hauska seurattava. Tuntuu kuin Bartylla ei muuta olisikaan kuin aikaa, kerta katselee ikkunasta aina Harryn mielenliikkeitä. Ronin ja Hermionen reagoiminen ei tullut puun takaa mutta en malta odottaa seuraavia käänteitä - mahtaako Draco millä tavalla malttaa kuunnella. Lisäksi: mitä sellaista Barty voisi sanoa Dracolle, mikä parantaisi heidän välit?

Mielenkiinnolla jään siis odottelemaan tänne, jos sinua helpottaa niin voin kaivaa jostain pompomitkin!

- Syksy

[ruttotohtori]

Isfet, mmjoo Barty nyt ei ole ficatuimpia hahmoja muutenkaan mikä on sääli kun se on niin kivaisa. Totta kai, totta kai, Voldemortin vuoksi kaikki! Kiitos kommentista hei! <3

Dokumentti, tajuun mitä ajat takaa! Muhun itteenikin huumorificit uppoo yleensä huonosti jos ne tarkotuksella yrittää olla mahdollisimman hauskoja, enemmän tykkään tahattomasta komiikasta. Ikävä kuulla et sun päivä on ollut noin kamala, mut voi vitsit miten ilahduin sanoistasi! Ihanaa jos onnistuin piristämään! Ja muista hei että oot tärkeä ja ihana, haukkujat on aina, aina väärässä. Sä olet arvokas ja tärkeä ihminen. Kiitos kommentista, koita jaksella! <3

Odo, voi vitsi, taattua laatuako oikein? Hyvä tietää jos oon susta laatukirjoittaja! :-D Pidemmälle en tätä todellakaan osaisi jatkaa, joten seitsemän osaa saa riittää. Kiitos kommentista mussu! <3

Syksy :-DDDDD!! <3 Turhaan pahoittelet siellä! Ja hassuus on vaan parasta. Ollaan yhdessä hassuja! Hm, ehkei Bartylla muuta aikaa olekaan? Mä jotenkin kuvittelen et se vaan laittaa kaikkiin esseisiin saman arvosanan koska ketä kiinnostaa ja yrittää vaan viihdyttää itteensä noin muuten. :-D Välit ei ihan vielä korjaannu, mutta sinne päin ollaan menossa! Kiitos hassu! <3


A/N: Oikeesti mietin miks tässä on näin paljon kommentteja ja lukukertoja kun kirjoitan tätä lähinnä läpällä. Ootte ihan hassui. Pus.♥ Tää osa vähän myöhästyi koska heräsin illalla (mitä on unirytmi?) mut no, mulle tämä päivä ei ole vielä ohi joten menkööt näin!

*

IV:
300 sanaa

Jos Potter oli ollut hankala käsiteltävä, Malfoy oli mahdoton. Kun Barty häntä kiltisti pyysi tulemaan huoneeseensa – tai Vauhkomielen huoneeseen – teekupposelle, Malfoy laittoi kädet puuskaan ja sanoi ei. Opettajalle! Kyllä huomasi, ettei vanha kunnon Lucius ollut mikään paras tapakasvattaja.

”Ei?”
”Ei. En tule.” Malfoyn kasvot kuvastivat pelkoa siinä missä vastentahtoisuuttakin ja Barty ymmärsi mistä oli kyse.
”Vieläkö murehdit sitä hillerijuttua? Äh, se oli vaan pieni käytännön pila. No, tule nyt tai joudun pistämään sinut jälki-istuntoon.”
”Yritäpä vaan!”
”Ei jää pelkäksi yritykseksi. Et vissiin tykännyt olla hilleri? Kokeiltaisiinko seuraavaksi vaikka rottaa?”
”Äh, hyvä on, minä tulen...”

Kun Malfoylla oli edessään höyryävä kuppi vihreää teetä, hän vaikutti jo vähän rennommalta, vaikka tutki kyllä kupin tarkasti ennen kuin joi. ”No, mitä asiaa sinulla on?”
”Miten sinulla ja Potterilla menee?”

Kysymys vissiin oli liian suora, kun Malfoy purskautti teet ulos suustaan, mutta Barty oli jo kärsivällisyytensä äärirajoilla niin että turha hienovaraisuus sai nyt jäädä.

”Anteeksi?”
”Sinulla ja Potterilla. Olette tietämäni mukaan yhdessä.”
”Mitä se sinulle kuuluu?”
”Se ei ole sinun asiasi. Vastaa kysymykseen.”
”En näe syytä miksi vastaisin.”
”Ai? Entä jos seuraavalla kerralla muutan sinut kärpäseksi enkä muuta sinua takaisin ennen kuin joku oppilastoverisi liiskaa sinut sanomalehdellä?”
”Hyvä on, hyvä on!” Malfoyn kalvakat kasvot muuttuivat yhä vaan vaaleammiksi. ”Ei me olla yhdessä.”
Nyt oli Bartyn vuoro sylkäistä teetä. Eivät ole, vai? ”No miksette?”
”Harry... Siis Potter tuli kyllä tunnustamaan että on ihastunut minuun, mutta minä... No, minä en tykkää hänestä takaisin.”
”Etpä varmasti! Kyllä minä olen huomannut kuinka sinä Potteria vilkuilet.”
”Okei, me oltiin yhdessä ehkä päivä ennen kuin hän sanoi ettei pysty siihen, sillä ne hänen kaverinsa vihaavat minua. Oletko nyt tyytyväinen? Mitä sinä sitä paitsi tahdot?”

Malfoyn silmät kimmelsivät ja Barty päätti antaa pojan mennä. Vai että sellaista. No, eiköhän komennuskirous Grangeriin ja Weasleyhyn hoida asian niin pariskunta pääsee etenemään vapaasti.

[Neiti Syksy]

Mie jätän äkkiä puhelinkommentin ennen kuin riennän nukkumaan! Pitää vain muistaa tämä vielä huomennakin.

Voi siis jukupätkä, mihin tämä eteni! Draco oli mukamas niin kovaa poikaa. Vähän harmittaa näin yleisesti, että kun kaikki säälii Harrya mutta ei Dracoa - Dracosta taiottiin kuitenkin hillwrikin!! :< Mutta voin niin kuvitella Bartyn ilmeen siellä jossain Vauhkomielen sisällä. Pään hakkaamista seinään kun wi onnistu.

Ja söpöä tuo seurustelusuhde, tyyppiä "oltiin me joku päivä"... Toivottavasti tämä heidän suhteensa korjaantuu piakkoin, jotta saadaan nauttia Drarrya onnellisimmillaan. <3 Pus!

- Syksy

[ruttotohtori]

Syksy, joo kyllä Dracoakin pitää sääliä! Tommonen pieni lutupallo. Eiköhän tähän tuu onnellinen loppu, ainakin toivon mukaan. Kiitos sinä taas, puspus! <3

*

V:
300 sanaa

Seuraavana iltana seisoivat Vauhkomielen huoneessa Ron Weasley ja Hermione Granger, molemmat pöllämystyneinä ja hivenen hermostuneina. Jo niin monta kertaa oli Barty kutsunut oppilaita luokseen Potterin ja Malfoyn suhdetta edistääkseen, että hänen oli pakko miettiä, oliko tämä kaikki sittenkään välttämätöntä Pimeän lordin suunnitelmien kannalta. Niin no, huvikseenhan hän oli tätä ruvennut tekemään, mutta tarkoitusperät olivat sentään hyvät. Tragedia Malfoyn perheessä lahjana herralle. Ei sen kummempaa. Eihän Bartya nyt sentään kiinnostanut saada kahta teinipoikaa yhteen, niin ei sopinut kuvitella. Ei hän mikään parittaja ollut.

”Te ette varmaan tiedä, miksi kutsuin teidät tänne”, hän aloitti.
”Ei, mutta jos se koskee sitä kiroustenvastustusesseetä, se kaipaa vain vähän hienosäätöä –” kiirehti Ron sanomaan.
”Ei ole kyse siitä. Olen huomannut, ettette enää vietä aikaa Potterin kanssa.”
”Hän ei vietä aikaa meidän kanssa!” Hermione tulistui. ”Ei enää kun Ron sanoi –”
”Minä vaan sanoin etten tajua mitä hän näkee Malfoyn tapaisessa nilkissä.”
”Vaiti. Varmaan tiedätte, että Dumbledore pyysi minut tänne varta vasten pitämään Potteria silmällä.”
”Ai, minä luulin että tulit tänne opettamaan –”
”Kyllä me tiedetään”, Hermione keskeytti. ”Mitä siitä?”
”Potter tarvitsee teitä juuri nyt. Ja teidän hyväksyntäänne. Mitä siitäkin tulee, jos parhaat ystävät tuomitsevat hänen todellisen rakkautensa?”
”Mehän ollaan vasta neljätoista, eihän mikään tässä iässä kestä –”
”Hiljaa, Weasley. Täytyykö minun todella komennuttaa teidän päihinne järkeä?”
”Professori, sehän on laitonta.”
”Olet fiksu tyttö, Granger. Kaltaisesi terävä noita varmasti tajuaa, mitä tässä tilanteessa on tehtävä.”
”Me – mennään pyytämään Harrylta anteeksi. Ja sanotaan, että – että meitä ei kiinnosta kenen kanssa hän tahtoo seurustella.”
”Oletko menettänyt järkesi, Hermione? Malfoyhan –”
”Ron, professori Vauhkomieli on oikeassa. Me ollaan tehty väärin. Tai ennemminkin sinä olet.”
”Okei, okei...”
”Mutta professori, miksi – tuota – miksi sinua kiinnostaa tämä niin paljon?”
”Potterin turvallisuus on minullekin sydämen asia.”

Ja Pimeän lordin mieliala, tietysti. Ei sanaakaan siitä, että Bartya kiinnostaisi tosiasiassa mikään muu.

[Dokumentti]

Täällä taas ja paremmalla fiiliksellä!
Kaksi osaa olikin kerinnyt tulemaan, jeij!

”Harry... Siis Potter tuli kyllä tunnustamaan että on ihastunut minuun, mutta minä... No, minä en tykkää hänestä takaisin.”
”Etpä varmasti! Kyllä minä olen huomannut kuinka sinä Potteria vilkuilet.”
”Okei, me oltiin yhdessä ehkä päivä ennen kuin hän sanoi ettei pysty siihen, sillä ne hänen kaverinsa vihaavat minua. Oletko nyt tyytyväinen? Mitä sinä sitä paitsi tahdot?”

Siis Potter  Voi Draco, yrittää pitää omat kasvonsa, kun Harry on hänet hylännyt ystäviensä takia.

”Potterin turvallisuus on minullekin sydämen asia.”

Ja Pimeän lordin mieliala, tietysti. Ei sanaakaan siitä, että Bartya kiinnostaisi tosiasiassa mikään muu.

Barty on vaan Drarry shipperi eikä tahdo myöntää sitä!!

Tää on niin mun hyvänmielen ficci! Aina, kun tuun lukemaan nii hymy nousee väkisin!
Jatkoa jatkoa! <3

Ei näissä mun kommenteissa oo mitään sisältöä, apua, pahoittelut!<3

[Neiti Syksy]

No pöh!

Otsikko ei ollut päivittynyt ja tämä meinasi mennä ihan ohitseni. :< No, onneksi korjasin erheeni ja nyt riennän taas kommentoimaan. Mutta hei, ajattele, enää kaksi jäljellä! Jaksaa jaksaa.

Tämä oli hauska. Jäi ehkä epäselväksikin, komennuttiko hän tosiaan vai ei. Tietenkin uhkaus on uhkaus ja varmasti kuka tahansa tuossa tilanteessa noudattaa ohjeita. Mutta toisaalta taas Hermionen täyskäännös ja Ronin "mitä...?" ja yhtäkkiä Roninkin mielenmuutos olivat jänniä. Ehkä nyt makustelen itsekseni sen niin, että Barty olisi tosiaan käyttänyt jonkinlaista taikaa saadakseen halutun lopputuloksen - kuka sitä nyt jaksaa jästisyntysiä ja -pettureita kuunnella määräänsä enempää.

Ei sanaakaan siitä, että Bartya kiinnostaisi tosiasiassa mikään muu.

Minä niin tykkäsin tästä lopusta! Meidän pieni Barty onkin sisältään pehmo. Eräänlainen pehmo siis.

Toivottavasti tätä nannaa saa pian uudestaan! <3

- Syksy

[tähtitaivaanmaalari]

Heeh, en nyt kyllä osaa kirjoittaa mitään järkevää, koska mitä mä just luin... Mutta siis, ideahan on aivan nerokas! Niin nään Bartyn suunnittelemassa Harrya ja Dracoa yhteen, ja siis aivan vain Herran vuoksi!  Jään mielenkiinnolla seurailemaan ja pahoittelen kömpelöä kommenttiani!

[ruttotohtori]

Dokumentti, voi ihana, sun kommentit taas tuo mulle hyvää mieltä! Joo, eiköhän jokaisen sisällä ole sentään pieni Drarry-shipperi, näemmä munkin vaikka joskus tää oli mun inhokkipari mutta silti mä nytkin näistä kirjoitan, haha. Kiitos ihana taas! <3

Syksy, no perhana kun unohdin sitten jotain! Tokihan tätä jaksaa kirjoittaa ja melkein harmittaa kun spurtti loppuu huomenna, haha. Olkoon syy mielenmuutokseen mysteeri, mutta totta viserrät että on kyllä epätodennäköistä että vanha kuolonsyöjä jaksaisi mitään kuraverisiä ja verenpettureita kuunnella. (; Tiedä häntä onko Barty pehmo vai ennemminkin vaan pervo, mutta no jaa, fanipoika mikä fanipoika! Kiitos sullekin taas mussu! <3

tähtitaivaanmaalari, haha, eipä tarvikaan koska en mäkään tässä mitään järkevää ole kirjoittanut! Herran vuoksi, herran vuoksi, kehtaatkin muuta väittää! Kommenttisi oli just mainio, kiitos kiitos dear! <3

A/N: Vaihteeksi Harryn näkökulmaa toiseksiviimeisen osan kunniaksi. Mulla oli luulo että tästä tulisi triplaraapaletta lyhyempi mut kattokaa ku ikinä onnistuisin.

*

VI:
300 sanaa

Harry Potter käveli pitkin Tylypahkan käytäviä onnellisempana kuin kertaakaan koko vuonna. Ron ja Hermione olivat vastoin kaikkia luuloja antaneet hänelle siunauksensa ja Dracokin oli leppynyt, kun Harry oli aikansa häntä suostutellut. Totta kai oli vähän omituista, että hänelle tärkeimmät ihmiset alkoivat yhtäkkiä käyttäytyä aivan aiempaa päinvastaisesti, mutta kyllä Harry oli sen ansainnut. Olihan hän kohdannut neljäntenä vuotenaan niin paljon kärsimystä, vihaa ja vaikeuksia – lohikäärmeitäkin! – niin että oli jo aikakin hänen saada mitä eniten halusi. Hän asteli iloisesti kohti oleskeluhuonettaan onnistuneiden treffien jälkeen (vaikka hän ja Draco viettivätkin suurimman osan ajasta luutakomerossa, ettei koko koulu saisi enempää aihetta juoruilla Harryn rakkauselämästä) ja Draco oli jopa suudellut häntä tapaamisen päätteeksi! Mitä muuta hän saattoi enää toivoa?

”Hei, Potter, minne matka?”
Ai, se oli Vauhkomieli. Harry tervehti häntä nykyään iloisemmin, sillä olihan professori sentään auttanut häntä niin paljon koko tämän suhdesotkun ajan. ”Oleskeluhuoneeseen. On jo myöhä.”
”Niinpä, niinpä. No, kerrohan... Miten treffit sujuivat?”
”Mistä –”
”Onhan minulla sentään taikasilmä.”
”Et kai katsellut koko aikaa?”
”En, en, satuin vain huomaamaan... No, kai teitte sen?”
”Minkä?”
”Sen. Kyllä nyt teinipojan pitäisi tietää mitä tarkoitan.”
”Mi – mi – ei! Ei mitään sellaista!”
”Miksi ei? Eivätkös luutakomerot ole juuri sitä varten?”
”Kuule, professori, ei millään pahalla, mutta minun on todella vaikea nähdä, miten tämä liittyy minun turvallisuuteeni.”
”No, tuota, hm... Sanotaanko vaikka näin että vanha Villisilmä kyllä tietää myös tällaisiin aktiviteetteihin liittyvistä vaaroista. Niin, että, no, Dumbledore haluaisi sinunkin tiedostavan ne.”
”Ahaa...”
”Ja ihan vain ystävänä ja opettajana voin antaa sinulle pari vinkkiä, kuinka saat homman etenemään.”

Harry ei ollut ihan varma, halusiko juuri Vauhkomieleltä neuvoja kuinka päästä Dracon kanssa pidemmälle, mutta toisaalta hänellä itsellään ei ollut lainkaan kokemusta ja hän sentään oli teinipoika. Ei kai siinä mitään menettäisikään?

Onnekseen Harry tuijotti kenkiään koko keskustelun ajan välttyen näin näkemästä vanhemman miehen innosta kiiluvan katseen.

[ruttotohtori]

A/N: Ja viimeinen osa. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille! Tätä oli yllättävän hauskaa kirjoittaa, hehe. Yleensä vaan synkistelen, mutta tämäntyyppinen hönöily oli kivaa vaihtelua. Hih.

*

VII:
200 sanaa

Kaikki oli hyvin. Potter ja Malfoy olivat onnellisesti yhdessä, kolmivelhoturnajaisten kolmanteen koetukseen oli enää pari viikkoa ja Potter kohtaisi siis loppunsa varsin pian. Malfoy menisi aivan palasiksi ja... Jostain syystä tuo ajatus ei hykerryttänyt Bartya samalla tavalla kuin vielä jonkin aikaa sitten. Hänen vaivalla luoma pariskuntansa rikkoutuisi. Mihin hän sen jälkeen käyttäisi kaiken vapaa-aikansa? Toki jästien kiduttaminen oli aina hupaisaa, mutta viimeisten viikkojen aikana Barty oli jotenkin koukuttunut tällaiseen kevyempään viihteeseen. Silti, Potterin oli kuoltava. Pimeän lordin päämäärät olivat tärkeämpiä kuin Bartyn harrastukset, että turha hänen oli harmitella.

Hän päätti, että oli aika keskittyä jälleen pelkästään Pimeän lordiin ja unohtaa mokomat hömpötykset. Ensin hänen piti alkaa täyttää hupenevaa monijuomaliemivarastoaan, joten eipä muuta kuin noidankattila sauhuamaan. Etsiessään keittotarvikkeita Vauhkomielen matka-arkusta, hänen käsiinsä osui nahkakantinen muistivihko ja sulkakynä. Sen nähdessään Barty tunsi jonkin ikään kuin syttyvän mielessään. Ehkä... Ehkä Potterin ja Malfoyn suhdetta voisi sittenkin jatkaa, hän mietti. Ainakin paperilla. Ei se oikeaa elämää korvaisi, mutta oikeastaan kirjoittaminen saattaisi olla jopa parempaa. Sanoilla ei nimittäin ollut esteitä samalla tavalla kuin todellisessa maailmassa.

Ja kun ensimmäiset liemiainekset poreilivat kattilassa, Barty alkoi kirjoittaa kiivaaseen tahtiin. Eräänä kauniina päivänä Harry Potter ja Draco Malfoy kävelivät kohti Tylyahon kylää etsien mukavaa pikku kahvilaa jonka nurkassa kuherrella...

[Dokumentti]

Mä en kestä tätä ficciä!!
Niin loistava jälleen, herätin melkein tyttäreni, kun kikatteli koko kutos osalle. 

Olihan hän kohdannut neljäntenä vuotenaan niin paljon kärsimystä, vihaa ja vaikeuksia – lohikäärmeitäkin! – niin että oli jo aikakin hänen saada mitä eniten halusi. Hän asteli iloisesti kohti oleskeluhuonettaan onnistuneiden treffien jälkeen (vaikka hän ja Draco viettivätkin suurimman osan ajasta luutakomerossa, ettei koko koulu saisi enempää aihetta juoruilla Harryn rakkauselämästä)

En tiedä miksi, mutta nauratti toi lohikäärmeitäkin!, Harry parka! 
Ja luutakomerotreffit! Kuinkas muutenkaan. Onneksi pieni Rohkelikko sai sentään pusun treffien päätteeksi! 

”Onhan minulla sentään taikasilmä.”
”Et kai katsellut koko aikaa?”
”En, en, satuin vain huomaamaan... No, kai teitte sen?”

Hyi, hyi, tuhma, pervo Barty!! En vaan kestä näitä sun älynväläyksiä!<3

Potter kohtaisi siis loppunsa varsin pian. Malfoy menisi aivan palasiksi ja... Jostain syystä tuo ajatus ei hykerryttänyt Bartya samalla tavalla kuin vielä jonkin aikaa sitten. Hänen vaivalla luoma pariskuntansa rikkoutuisi. Mihin hän sen jälkeen käyttäisi kaiken vapaa-aikansa?

!!! Mä sanoin, se on Drarry shipperi!! Hekotin tälle niin paljon, Barty ja sen ajanvietto ongelmat.  Pikku Amor-Barty raukka, kun vaivalla yhteen saatu pari hajoaisi. </3

Ehkä... Ehkä Potterin ja Malfoyn suhdetta voisi sittenkin jatkaa, hän mietti. Ainakin paperilla. Ei se oikeaa elämää korvaisi, mutta oikeastaan kirjoittaminen saattaisi olla jopa parempaa. Sanoilla ei nimittäin ollut esteitä samalla tavalla kuin todellisessa maailmassa.

Ja kun ensimmäiset liemiainekset poreilivat kattilassa, Barty alkoi kirjoittaa kiivaaseen tahtiin. Eräänä kauniina päivänä Harry Potter ja Draco Malfoy kävelivät kohti Tylyahon kylää etsien mukavaa pikku kahvilaa jonka nurkassa kuherrella...

Eih... Loistava lopetus!!!

Ei tässä ollut mitään järkeä. Lainailin vaan kohtia mille naureskelin eniten ja kerron, että tää oli mahtavain raapalesarja, kiitos! <3

(Rakentava kommentointi on nyt lomalla, vikaa korjataan.)

[ruttotohtori]

Dokumentti, voi, koita kestää! :-D Ja hei onhan lohikäärmeet nyt aika paha! Barty ei ole pervo, hän vain tahtoo tehdä kunnolla kaiken mihin ryhtyy... (; Ihan oli järkeä ja kommenttis on tässä koko ajan auttaneet rakentamaan mun itsetuntoa, notta rakentavaahan seki! Kiitos sulle kun oot jaksanut kommentoida, oot todellakin ihnu! <3