Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Joulu kahdestaan
Ikäraja: K-11
Paritus: Teddy/James jr.
Vastuunvapautus: Hahmot ja universumi kuuluvat niiden luojalle, J.K.Rowlingille.
JOULU KAHDESTAAN
Teddy loikoili upottavassa nojatuolissa jalat käsinojan yli retkottaen ja Päivän Profeetta tiukasti kädessään. Hän lueskeli päätään pudistellen, mitä kaikkea hänen työtoverinsa aurorivirastolla joutuivat näin joulun alla selvittelemään, esimerkiksi paria katoamista, kolmea ryöstöä ja jopa yhtä tappoa, joka vaikutti kovasti perhesurmalta. Onneksi Teddy itse oli saanut jouluajan vapaaksi, eikä hänen tarvinnut nyt tuollaisista huolehtia. Hän sai vain ihailla yhdessä Jamesin kanssa siivottua kotia ja kuusta, jonka James oli välttämättä halunnut koristella pikkuisen tavallisesta poiketen. Miksi kulta- ja hopeanauhojen muka pitäisi olla siististi aseteltuna oksille, miksei se voisi olla vähän miten sattuu sotkussa?
”Jätä jo se Profeetta”, kuului tuttu ääni jostain aivan läheltä, eikä aikaakaan kun sanomalehti katosi Teddyn käsistä selkänojan taakse.
”Hei, minulla oli juttu kesken sen kanssa”, Teddy älähti.
”Sääli”, James totesi tyynesti, heitti lehden nurkkaan ja astui sitten näkyviin selkänojan takaa. ”Tee tilaa, tulen syliin.”
Huokaisten Teddy paransi asentoaan nojatuolissa ja levitti sitten kätensä vastaanottamaan Jamesin, joka kumartui ensi tilassa painamaan pienen pusun hänen huulilleen. Teddystä kuitenkin tuntui, ettei nopea pieni huulten kosketus tällä kertaa riittänyt, joten hän ei antanutkaan miehen paeta kauemmas. Nojatuoli oli kyllä vähän hankala paikka sellaiselle venkoilulle, mutta jotenkin he onnistuivat. Kuusen oksille ripustetut lumotut joulupallot kyllä hieman tirskuivat heille, mutta mitäpä pienistä.
”Käydään huomenna vain nopeasti äidin ja isän luona syömässä”, James ehdotti. ”Niin voidaan sitten viettää loppuilta kahdestaan.”
”Hmm…” Teddy mumisi ja varasti taas yhden, tällä kertaa vähän syvemmän suudelman. ”Haudoilla pitää käydä.”
”Totta kai”, James sanoi. ”Isä kuulosti vähän loukkaantuneelta kun sanoin, että haluan viettää joulun sinun kanssasi…”
”Kyllä hän ymmärtää”, Teddy sanoi ja vei samalla kätensä Jamesin niskahiusten sekaan. ”Kunhan käydään joulupäivällisellä. Mutta ei nyt huolehdita huomisesta.”
”Ei.”
Huulet hakeutuivat taas yhteen, ja tällä kertaa suudelma sai myös jatkua, kun puheet oli saatu puhuttua. Jamesin huulet olivat kylmästä ilmasta rohtuneet, mutta eivät ne kauaa tuntuneet karheilta Teddyn suuta vasten. Ja vaikka mielessä juolahtikin, että makuuhuone tai vaikkapa sohva voisi olla vähän mukavampi paikka pussailla, kumpikaan ei malttanut liikkua mihinkään. Jamesin sormet vaeltelivat pitkin Teddyn kylkiä koko ajan alemmas, kunnes ne jo laskeutuivat takapuolelle ja puristivat. Teddy naurahti miehen suuta vasten, mutta kietoi sitten käsivartensa Jamesin ympärille niin, että pystyi nostamaan tämän syliinsä. Ylös ponkaiseminen ei kyllä olisi onnistunut ilman aurorinhommissa hankittua huippukuntoa.
”Ohoh!” James henkäisi yllättyneenä ja kietoi sitten kädet tiukemmin Teddyn ympärille, ettei vain tipahtaisi. ”Ei sinua kauaa tarvinnutkaan lämmitellä…”
”Tarviiko sinun yleensä?”
”Voi kyllä, ihan liian usein.”
