Jotain hyvääkin |S| Ron/Draco

[Odo]

Ficin nimi: Jotain hyvääkin
Kirjoittaja: Odo
Genre: fluffy
Paritus: Ron/Draco
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Päätin sitten hätäpäissäni kirjoittaa vuoden viimeisen ficin ja tämä syntyikin muutamassa minuutissa, täysin fiilispohjalta ilman paineita tai stressiä. Kliseesoppaa on, mutta halusin silti julkaista tämän, koska haluan toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta ja kertoa, ettei sen tarvitse olla kauheaa juhlimista vaan kotonakin voi olla hyvä olla. Ottakaa kirja, teetä tai kuohuviiniä ja musiikkia, pitäkää kivaa yksin tai yhdessä. <3 Osallistuu FF100: Puhdasveriset (095. Uusivuosi).

Jotain hyvääkin

”Ron”, Draco tuhahti. Punapäinen mies kohotti katseensa sarjakuvista ja katsoi miesystäväänsä, joka piteli käsissään kahta viinilasillista. Draco näytti hieman happamalta, eikä Ron suinkaan osannut aavistaa, mistä moinen johtui. Tai ehkä hänellä oli aavistus...

”Hyvää uutta vuotta”, Ron sanoi ymmärtäessään ongelman. Kyllähän hän oli tiennyt, että Draco halusi juhlistaa uutta vuotta tai tarkemmin edellisen loppumista. Vuosi oli ollut myrskyinen monellakin tapaa miehen vietettyä enemmän aikaa oikeussalissa kuin kotonaan rikoksista, joihin hänet oli pakotettu. Ronista vuoden aikana oli kuitenkin tapahtunut paljon myös hyvää.

He olivat tavanneet oikeussalissa. Ron oli aurorina ollut paikalla ja kuunnellut Dracon tarinaa vuosien ajalta ja alkanut ymmärtää miestä paremmin. Ennen voimakkaasti esiintynyt kateus toisen rikkaudesta ja suosiostakin oli alkanut väistyä ja Ron ymmärsi, miksi Harry puolusti entistä kuolonsyöjää niin kiivaasti.

Ero Hermionenkin kanssa oli ollut ikävä, mutta saanut heidät tapaamaan myös oikeussalin ulkopuolella. Sattumalta, jotenkin. Ron laski lehdet alas pöydälle ja nousi ottamaan viinilasin, jota toinen tarjosi hänelle ja pyysi anteeksi, koska Draco oli sen ansainnut.

”Istutaan alas”, Ron ehdotti ja loitsi takkaan tulen, mikä aloitti leikikkään rätinän ja Draconkin huulille kohosi hymyntapainen. Ron ei ollut koskaan ollut hyvä juhlissa tai niiden luomisessa, koska hän oli tottunut vain nauttimaan äitinsä valmistamista ruuista ja hälinästä, joten vuoden vaihtuminen ei ollut tuntunut aluksi niin ihmeelliseltä kuin Kotikolossa.

Mutta toisaalta Dracon kietoessa kätensä hänen ympärilleen ja hehkuviinin kutitellessa huulia, Ron ymmärsi myös toisenlaisen juhlan. Heidän juhlansa, joka ei vaatinut kaaosta ja hulinaa vaan pelkästään heidät. Oli totta, että heillä oli vielä paljon opittavaa toisistaan, mutta heillä oli aikaa kokea niin hiljaiset kuin äänekkäätkin juhlapyhät.

Toisella sauvan heilautuksella suurien olohuoneen ikkunien verhot väistyivät ja paljastivat mustan yötaivaan ja kellonlyödessä kaksitoista taivaalle räjähti taianomaisesti raketteja, niin suuria kuin pieniäkin, ja niiden pauke sai heidät lähemmäksi toisiaan.

Lumous, joka loisti kaikissa sateenkaaren väreissä ja valaisi pimeän taivaan oli kaunista ja keskiyöllä he suutelivat. Ron tiesi, että tämä oli hänen paikkansa ja sanoessaan: ”Tämä vuosi on meidän”, hän ei pelännyt. Jokainen askel oli ollut kokeilevainen, mutta nyt, he kohtaisivat tämän vuoden alusta alkaen yhdessä.

[Grenade]

No nytpä lähti uusi vuosi hyvin käyntiin, kun löysin täältä Ron/Dracoa. ^^ Sitä kun ei ainakaan liikaa voi sanoa olevan. Tää oli oikein kivanen iltapalateksti, mukavaa saada välillä luettavaa tästäkin pariskunnasta. Oli kiva, että tekstissä valotettiin sitä, miten he olivat alunperin alkaneet kimppaan, mutta samalla kuitenkin oltiin tiukasti nykyhetkessä. Vuodenvaihde varmasti on jonkinlainen etappi aina, ja ainakin tämän tekstin perusteella parivaljakolla tuntuu olevan vielä monta vuotta yhdessä, sen verran hyvin he olivat jo toisiinsa tottuneet jo tässäkin.

He olivat tavanneet oikeussalissa. Ron oli aurorina ollut paikalla ja kuunnellut Dracon tarinaa vuosien ajalta ja alkanut ymmärtää miestä paremmin. Ennen voimakkaasti esiintynyt kateus toisen rikkaudesta ja suosiostakin oli alkanut väistyä ja Ron ymmärsi, miksi Harry puolusti entistä kuolonsyöjää niin kiivaasti.

En ehkä itse näe, miksi just Harry olisi puolustamassa Dracoa etunenässä, mutta näen selvästi sen, miten Ron kaipaa asian ns. vahvistamista (eli että Draco ei olekaan täysin läpimätä) ennen kuin voi todella luottaa mihinkään varmaksi. Ja varmasti Harry on ollut linkki näiden kahden tutustumisen välillä. On kenties ollut vaikeaa pikkuhiljaa ymmärtää, että toinen on haavoittuvainen ihminen siinä missä itsekin, ja Ron on joutunut tutustumaan Dracon uuteen puoleen.

Kivaa, että joku tarttuu välillä tähänkin paritukseen, ilahduttavaa lukea tätäkin pitkästä aikaa. Kaikin puolin söpö teksti, vaikka välissä käsiteltiinkin hieman vakavampia aiheita. Kiitosta tästä ^^

[Neiti Syksy]

Oi kun olikin kivaisa!

Löysin tämän sattumalta ja tartuin härkää sarvista. Ron/Dracoa en ole koskaan aikaisemmin lukenutkaan, joten oli siltäkin kantilta mielenkiintoista. Tämä olikin aika söppänä teksti. Mitään pidempiä taustatietoja ei tarvinnutkaan, koska kaikki tuli jotenkin ilmi. Tapaaminen oikeustalolla ja lukija saattoi itse värittää tapaamiset sillä tavoin, mitä koki loogisempana.

Ron on ihanan hämillinen. <3 Sellainen, jolla on varmasti työtä uuden suhteen aloittamisessa ja uusien tapojen opiskelussa. Uusivuosi kahdestaan viiniä juoten (tuo ei varmaan ole sana, mutta hupsista), kun aiemmin on ollut suuri perhe ympärillä. Tykkään Ronissa paljonkin siitä, että Ron aina välillä hukkuu omiin ajatuksiin ja sitten havahtuu. En nyt sanoisi ehkä hitaaksi hahmoksi mutta kuitenkin. Draco taas oli hieman etäisempi tässä minulle, vaikka tykkäsin siitä ajatuksesta pinnan alla olevasta epäröivästä miehestä, jolla ei löydy hirveämmin itseluottamusta juuri nyt.

Kiitos siis tästä pienestä pätkästä. :> Ehkä tutustun tähän paritukseen uudemmankin kerran (koska tämä kerta ei ollutkaan niin paha kuin ajattelin!).

- Syksy

[Dokumentti]

Olipas tää jotenkin söpö! Vaikka en osaa jotenkin kuvitella Ronia ja Dracoa yhdessä, niin tässä jotenkin unohdin sen.

Ron ymmärsi myös toisenlaisen juhlan. Heidän juhlansa, joka ei vaatinut kaaosta ja hulinaa vaan pelkästään heidät. Oli totta, että heillä oli vielä paljon opittavaa toisistaan, mutta heillä oli aikaa kokea niin hiljaiset kuin äänekkäätkin juhlapyhät.

Ääh, tää oli niin söpö!<3
Ihana toi heillä oli paljon opittavaa toisistaan. Aivan varmasti, mutta ihana kun haluavat oppia!

Itse pidin tuosta, että Harry on puolustanut Dracoa, omassa fanonissani se menee juuri niin, koska Harry tietää Dracon toimineen omantahtonsa vastaisesti.

Jotenkin hahmot olivat niin omia itsejään, mutta ei liian erilaisia toisilleen. Dracon närkästys, koska juhlia pitää ja kuinka Ron ei heti tajua. Ja kuinka Ron on tottunut kotioloissa juhliin yms.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta ja Draco/Ronista josta pidin! 

[Larjus]

Tää olis ehkä kannattanut säästää uuteen vuoteen, siihen kun nyt ei niin pitkä aika ole, mutta kun nyt tämän löysin niin en mä malttanut jättää sivuun odottamaan. Ja oikein kiva pieni tunnelmapalanen tämä olikin jo nyt :3 Ron/Dracoa ei kauhean usein tule vastaan, mutta se on musta hyvä paritus. Tykkäsin siitä, miten olit kirjoittanut sitä canonin huomioon ottaen ja niin, että ajan, aikuistumisen ja uusien näkökulmien myötä heidän suhteensa on saanut uusia ulottuvuuksia.

Kliseesoppaa on

Eikä se oo musta lainkaan huono asia! Tässä oli niin ihanan lämpöinen ja kotoinen tunnelma (vaikka vakavia ja rankkojakin aiheita sivuttiin), että pienet kliseet sopii sinne sekaan vallan mainiosti :3 Ihanan romanttinenkin tämä oli, takkatulen lämpöä ja uudenvuoden raketteja ja ajatus siitä, että uuteen vuoteen ja tulevaisuuteen suunnataan yhdessä, oi että kun tykkäsin! 😊♥ Kiitos tästä ♥