Takiaiset suklaavarkaissa
”Eno, eno, eno, eno, eno, eno!!” Fíli ja Kíli kailottivat kuin yhdestä suusta, kun Thorin palasi metsäreissultaan takaisin Sinivuorille. Kahdeksan- ja kolme-vuotiaat vekarat olivat odottaneet enoaan kuin kuuta nousevaa siitä hetkestä lähtien, kun tämä oli kymmenisen tuntia sitten lähtenyt Dwalinin ja Norin kanssa metsäretkelle. Kyllä, kymmenen tuntia oli selvästikin liikaa pikkupojille, jotka vaativat jatkuvaa huomiota!
Palattuaan takaisin asuintiloihinsa Thorin oli hädin tuskin ehtinyt ottaa kahtakaan askelta, kun Fíli ja Kíli olivat jo pelmahtaneet paikalle, ja nyt pojat roikkuivat enonsa niskasta ja kaulasta. Heidän vanhempansa vain nauroivat oven suunnalla, kun Thorin alkoi mutista jotain takaisista.
”Mikä on takiainen?” Kíli kysyi ymmärtämättä kummallista sanaa.
”Sinä olet takiainen”, Óttar naurahti ovelta nuoremmalle pojalleen.
”Enkä ole, Fíli on takiainen”, Kíli väitti vastaan isälleen noustessaan seisomaan Thorinin olkapäillä ottaen tukea tämän päästä.
”Enkä muuten varmasti ole”, Fíli kiisti nopeasti keinuessaan enonsa kaulasta.
”Te olette molemmat takiaisia”, Thorin murahti Dísin nauraessa ovella veljelleen.
”Mitä takiainen tarkoittaa?” Kíli kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, kun Dís ja Óttar olivat viimein onnistuneet irrottamaan pikkukääpiöt Thorinin kimpusta.
”Takiainen on joku, joka ärsyttää toista roikkumalla mukana koko ajan”, Thorin vastasi polveaan halailevalle sisarenpojalleen.
”Ei kai me vaan ärsytetä sinua?” Fíli tarkisti nopeasti enoltaan huolestuneena. Thorin vilkaisi alaspäin jalkojensa juurelle, missä veljekset hääräilivät keskenään.
”Ette tietenkään”, hän vastasi, mikä sai Fílin hymyilemään ennen kuin hän palasi leikkimään veljensä kanssa.
Thorin yritti parhaansa mukaan keskittyä työhönsä, mutta Fíli ja Kíli riehuivat hänen jaloissaan sen verran, että keskittyminen tuntui lähes mahdottomalta. Vaikka kääpiökuningas kuinka yritti, ei hän pystynyt sulkemaan korviaan kääpiöprinssien meuhkaamiselta, joten lopulta hän turhautui edes sen yrittämiseen. Sen sijaan Thorin ehdottikin pojille, josko he haluaisivat lähteä hänen mukaansa seikkailemaan. Fíli ja Kíli innostuivat välittömästi ajatuksesta, sillä eihän sitä joka päivä päässyt seikkailemaan! Niinpä Thorin vannotti veljeksiä pitämään salaisuuden vanhemmiltaan, mihin pojat lupautuivat vakavanoloisina.
Tovin kuluttua Thorin johdatti hiippailevaa kolmikkoa keittiön suuntaan, mistä Fíli ja Kíli kävivät pihistämässä pienet kouransa täyteen Bomburin tekemiä suklaaherkkuja. Näitä seikkailijat sitten maiskuttelivat piilossa Dísiltä, Óttarilta ja Bomburilta, joista jokaisella olisi varmasti ollut jotain sanottavaa kääpiöpoikien yltiöpäiseen herkutteluun vain tovi ennen ruokailua.