Title: Katumusta
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: yksipuolinen Kíli/Tauriel
Beta: Saappaaton
Genre: AU, lievä angst
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Kíli istuu vartiossa jossittelemassa.
Challenges: FF50 (44, jos)
A/N: Huijui, voiko olla, että sain sitten kuitenkin FF50 valmiiksi? Järkyttävää.
Suuret kiitokset siis Saappaalle, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista! Ja loppuun vielä superhyvät uudet vuodet FractaAnimalle, joka TOIVOI MULLEKIN JOULULAHJAA!!!! <3<3<3<3<3
Katumusta
Kíli istui Ereborin suuaukon tukkeeksi rakennetulla muurinpätkällä vartiossa. Synkmetsän haltioiden vartiotulet näyttivät loistavan kirkkaina Laaksossa, mikä sai hänen mielensä vain entistäkin synkemmäksi. Häntä ärsytti olla taas vartiossa, mutta vielä enemmän häntä suretti eräs tietty punatukkainen haltia, joka ei ollut edes vilkaissut häntä.
Kíli oli nähnyt Taurielin luultavasti viimeistä kertaa, kun hän ja muut kääpiöt olivat karanneet Thranduilin tyrmistä jokea pitkin tynnyreillä. Örkit olivat yllättäneet kaikki osumalla paikalle yhtä aikaa, joten haltioilla oli ollut liian kiire örkkien kanssa, että he olisivat ehtineet kiinnittää huomiotaan kääpiöiden pakoon. Sen koommin Kíli ei uskonut näkevänsä haltiaa enää, tämä olisi siitä lähtien vain haikea muisto hänen mielessään.
Istuessaan vartiossa Kíli veisteli aikansa kuluksi pientä puun palasta, jonka hän oli löytänyt jostain Ereborin uumenista. Hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt kovinkaan suurta huomiota puuhasteluunsa, mutta kun se alkoi muistuttaa hiusneulaa, joka sai hänen ajatuksensa taas Taurielin pitkiin punaisiin hiuksiin, alkoi Kíliä taas ärsyttää.
Tauriel oli vain kaukaista toiveajattelua, Kílin oma ikuinen jossittelun aihe. Hän halusi, mutta tiesi, ettei toinen halunnut. Ensimmäinen kerta, kun Tauriel oli edes katsonut häneen, oli ollut kalterien toiselta puolelta, eikä toista varmaan tulisikaan. Jos Kíli vain saisi toisen mahdollisuuden, mutta sellaista oli ihan turha ajatellakaan sen jälkeen, kun Thorin oli kieltäytynyt neuvottelemasta Bardin kanssa.
Kíli sulki hetkeksi silmänsä ja unohti katsoa, mitä teki, joten puukko viilsi häntä ikävästi sormeen. Siitä suutahtaneena hän nakkasi veistelemänsä puunpalasen lähimpään vartiotuleen. Saman tien hän alkoi kuitenkin katua sitä, sillä nyt hän ei ainakaan voisi antaa sitä Taurielille, jos saisi joskus tilaisuuden siihen.
Sinne meni. Aivan kuten mahdollisuuteni Taurieliinkin, Kíli tuumi kitkerästi noustessaan tekemään kierroksensa muurilla.
