Title: Mannerlaattarokko
Author: FractaAnima
Genre: drama, fluffy
Rating: S
Pairing: Percy/Audrey, Percy/Penelope
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa tunnistettavat hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Summary: Ole rohkelikko, Percy.Oneshot
Haasteisiin:Kerää kaikki hahmot
OTS20 #2
Teelusikan tunneskaala
Kirjoitusterttu
FF50 sanalla 001. Alku
A/N: Mun Kerää kaikki hahmot -haaste on
valmis! \o/
Mannerlaattarokko
"Voi Percy, menisit käymään parantajan luona", Molly anoi ties kuinka monetta kymmenettä kertaa sillä viikolla. Percy istui äitinsä keittiönpöydän ääressä silminnähden tuohtuneena puheenaiheesta. Hän yritti piilottaa täplikkäät kasvonsa suuren teemukin syövereihin.
"Äiti on ihan oikeassa, Percy. Tuo sinun rokkosi on vain pahentunut", Ginny sanoi pöydän toisesta päästä. Hän sai vastaukseksi vaimean murahduksen, joka tukahtui teemukiin. Molly poistui huoneesta päätään pudistellen.
"Mikä siinä on, että teillä miehillä täytyy olla vähintään pää kainalossa ennen kuin suostutte parantajan puheille? Harryakin saa aina patistaa", Ginny heilutteli murolusikkaansa ilmassa puhuessaan.
"Kyllä minulle riittäisi katkennut sormi tai puuttuva raajakin", Percy mutisi ja käänsi edessään olevasta sanomalehdestä seuraavan sivun.
"Mutta tuntematon rokko, jonka seuraamuksista ei ole tietoa on liian vähän?" Ginny naurahti.
"Ei liian vähän", Percy laski teemukin pöytään ja tuijotti tyhjyyteen. "Itseasiassa olen kauhuissani, mutta ennemmin vaikka kuolen kuin menen tämän näköisenä Mungoon." Percy kuulosti siltä kuin olisi puhunut enemmänkin itselleen. Ginny kurtisti kulmiaan.
"Mistä lähtien sinä olet välittänyt ulkonäköön liittyvistä seikoista?"
"En välitäkään", Percy näytti taas muistaneensa sisarensa läsnäolon.
"Percy? Mitä sinä jätät kertomatta?"
Percy tuntui punehtuvan laikkujensa alla entistä enemmän ja se teki hänestä vielä sairaamman näköisen. Mies tuntui liukuvan alemmas tuolillaan ja juuri kun Ginny odotti tämän katoavan pöydän alle, Percy ryhdistäytyi. Hän nosti itseään käsiensä avulla suoremmaksi ja vinkaisi käheäksi muuttuneella äänellään: "Penelope."
"Mitä hänestä?" Ginny yllättyi täysin keskustelun saamasta käänteestä.
"Hän työskentelee
Tuntemattomien taikabasillien osastolla", Percy joutui lopulta myöntämään.
"Ja siitä tämä kaikki kiikastaa?" Ginny ei voinut uskoa korviaan. Percy tyytyi nyökkäämään hyvin synkän näköisenä.
Ginny nousi ylös ja keräsi astiansa tiskialtaaseen. Hän jäi hetkeksi säälien katsomaan Percyä, joka ei ehkä koskaan ollut näyttänyt niin surkealta.
"Jos minä olisin sinä, menisin silti Mungoon. Voihan olla, ettei Penelope ole töissä juuri tänään. On siellä varmasti monia muitakin parantajia ja hoitajia. Ja tuo rokko ei ihan oikeasti näytä parantuvan itsestään", Ginny oli hiukan pahoillaan veljensä puolesta. Kun Percy ei tehnyt elettäkään osoittaakseen, että oli kuullut siskonsa sanat, Ginny huokaisi syvään ja laittoi kengät jalkaansa.
"Minun täytyy nyt mennä. Menemme Harryn kanssa katsomaan yhtä asuntoa, toivottavasti viimeistä", Ginny piti pienen tauon ennen kuin jatkoi: "Ole rohkelikko, Percy. En halua haudata sinua, koska et uskaltanut tavata eksääsi", Ginny piikitteli. Se tuntui viimein saavan eloa hänen veljeensä. Ginny jätti Kotikolon taakseen naureskellen.
Ginny on oikeassa, ehkä Penny ei ole töissä juuri tänään. Eihän se ole varmaa. Penelope! Hän on Penelope, ei Penny. Ryhdistäydy, Percy, ole rohkelikko! Percy asteli Mungon sisäänkäynniksi naamioidun näyteikkunan edestä kulkevalla kadulla edestakaisin. Häntä suoraan sanottuna ahdisti ajatuskin törmätä Penelopeen, etenkin kun hänen kasvonsa olivat kolme kertaa kurjemmat kuin pahimman teini-iän aikaan. Toisaalta, eihän Penelope ollut välittänyt silloinkaan. Percy henkäisi syvään ja otti askeleen astuakseen sisään, mutta jokin meni pahasti pieleen. Seuraavaksi hän löysi itsensä maasta pitkin pituuttaan.
"Merlin sentään, olen kamalan pahoillani, oletteko te kunnossa?" nainen ojensi kätensä ja auttoi Percyn ylös. Percy oikoi lasejaan niin ymmällään tapahtuneesta, ettei saanut sanaa suustaan. Nainen alkoi taputella hermostuneena katupölyä pois Percyn kaavuista.
"Anna olla, anna olla. Olen ihan kunnossa", Percy tarttui naista käsistä. Tämä oli lähes hysteerinen.
"Olen niin pahoillani", nainen nosti katseensa Percyn kasvoihin. "Oi!"
Percy synkistyi taas muistaessaan kasvojensa tilan ja päästi irti naisen käsistä siirtäen katseensa sivuun.
"Mannerlaattarokko, tarttuu meriveteen liuenneista mannerlaattojen välistä purkautuvista energiarihmoista, joita velhot käyttävät voimakkaissa lääkintärohdoissa", nainen alkoi kaivaa laukkuaan. Percy oli ällistynyt. Hän oli kyllä edellisellä viikolla saanut ministeriöön erään kirjeen mieheltä, joka haki lupaa uudelle lääkehankkeelleen. Ehkä rokko oli tarttunut kirjeestä? Percy katsoi sanaakaan sanomatta, kun nainen kirjoitti laukustaan kaivamaansa pergamentinpalaan muutaman epämääräisen sanan ja ojensi sen sitten Percylle.
"Tässä. Nämä seerumit auttavat muutamassa päivässä", nainen hymyili valloittavasti. Percy tarttui paperiin ja tavasi liemien nimet tarkkaan. Ne eivät kuulostaneet tutuilta.
"Oletteko te töissä täällä?" Percy viittasi kädellä kohti
Sovitus ja Walelu Oy:n näyteikkunaa.
"En - tai siis olen", nainen sekoili sanoissaan. "Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. Edellinen parantaja sai siirron ulkomaille, joku Penelope
jotain. Olen kamalan huono nimissä. Mikä teidän nimenne olikaan?"
"Percy - Percy Weasley", Percy ojensi kätensä naiselle.
"Minä olen Audrey", nainen tarttui käteen ja huomasi samalla siinä olevan ruhjeen. "Voi hyvä tavaton, sen täytyi aueta kaatuessasi", nainen heilautti pikaisesti taikasauvaansa ja nirhauma oli poissa. "Anna minä korvaan tämän. Tuossa melkein kulman takansa on ihan mukava pieni kahvila, tai saa sieltä teetäkin - "
"Kiitos, tee maistuisi", Percy yllättyi sanoistaan itsekin. Hän taittoi pergamentin palan huolellisesti taskuunsa ja ojensi kätensä Audreylle. Audrey asetti kätensä Percyn käsikynkkään ja hymyili jälleen varsin valloittavasti. Percy vastasi naisen hymyyn lähes yhtä leveästi.
Ole rohkelikko, Percy.