Ficin nimi: Luminen retkikunta
Kirjoittaja: Odo
Beta: Saappaaton
Fandom: Hobitti
Paritus: Thorin/Bilbo
Genre: fluff fluff
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. R. R. Tolkien omistaa Hobitin, minä taas leikittelen mielikuvituksellani.
A/N: Hyvää joulua,
Myttis. ♥♥ Voit kiittää tästä
Fractaa, jolle tämä myös on joululahja. Tämä on yhtä sokerinen, kuin sinäkin, Myttyseni, joten pidemmittä puheitta tässä sinulle Bagginshieldiä! Kiitän myös esilukija
Saapsia, jolle iski myös samaan syssyyn betavaihde päälle!
Luminen retkikunta
Talvi ja pakkanen olivat saaneet kääpiön parran kuuraan, jonka viileys pisteli hobittia tämän painaessa huulensa Thorinin huulille. Aurinko paistoi kirkkaana, hanget hohtivat ja he nauttivat täysin rinnoin siitä, että pimeän yön jälkeen oli saapunut kaunis aamu pilviverhojen väistyttyä.
”Voroni, ovatko Konnun talvet yhtä jylhiä kuin täällä?” Thorin kysyi, kun Bilbo oli vetäytynyt muutaman sentin kauemmaksi kääpiön lämpimästä rinnasta ja katseli ympärilleen ihmeissään ja ilahtuneena nähdessään talven hehkun.
”Ei siellä ihan tällaista ole, kuninkaani, mutta Konnussa talvi on aivan yhtä kaunis. Meillä on talvipuutarhoja ja lapset leikkivät punaposkisina nietoksissa tehden lumipalloja ja lumiukkoja”, Bilbo kertoi kaipausta äänessään. Thorin katsoi arvioivasti ja ihmetellen voroaan, joka hiljentyi hetkeksi ennen kuin jatkoi. ”Meillä myös nautitaan paljon kesän marjoista valmistettua lämmintä mehua takkatulen ääressä. Kaipaan myös talvijuhlia, joissa tanssitaan ja syödään hyvin.”
”Tulet nauttimaan meidän Keskitalven juhlastamme, Bilbo. Mutta mitä ihmeitä ovat lumiukot?” Thorin kysyi kummissaan, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä hobitti puhui. Bilbo hämmästyi kysymyksestä ja hobitin huulilta karkasi Thorinin rakastama, hassu nauru.
”Thorin, etkö sinä tiedä lumiukkoja? Lumesta pyöritellään palloja ja niistä tehdään jokin hahmo”, Bilbo kertoi hymyillen hobittilapsien lempipuuhasta. ”Voin näyttää sinulle.”
Niiden sanojen myötä Bilbo kumartui ottamaan käsiinsä lunta ja taputteli lapasissaan pienen lumipallon, jota alkoi pyörittää ja pyörittää lumipeitteellä.
”Voroni, voinko auttaa jotenkin?” Thorin katseli hobittia hieman epäillen, mutta alkoi silti pyörittää omaa lumipalloa.
Molemmat työskentelivät omien pallojensa parissa ja siinä ajassa, missä Bilbo oli pyöritellyt pienemmän pallonsa oli Thorin saanut aikaiseksi valtavan suuren pallon, jota työnteli voimiensa takaa sen ollessa jopa tuhdimpi kuin kääpiö itse.
”Se on suuri”, Bilbo ihmetteli, ja nosti oman pallonsa sen päälle pääksi ja ohjeisti Thorinia muotoilemaan lumiukolle kädet hänen itsensä aloittaessa pään muotoilun. Olihan lumiukkojen rakentaminen hieman taidettakin, tavallaan, ja Bilbo viimeisteli työnsä löytämillään kivillä, joilla rakensi silmät ja suun. Nenän hän muotoili lumesta ja esitteli muhkeat kädet valmistaneelle Thorinille, mitä oli saanut aikaan.
”Aika komea vai mitä”, Bilbo sanoi ylpeänä. ”Tämä on siis lumiukko, kuninkaani.” Bilbo suuteli Thorinin kuurapartaa ja kietoi kätensä toisen ympärille. Pakkanen palelsi häntä hieman, mutta kääpiö oli lämmin ja halasi häntä takaisin. He katselivat lumiukkoa, joka tuijotti heitä kivisilmin.
Yht'äkkiä Thorin purskahti nauruun ja sai hobittinsa tuijottamaan ihmeissään. ”Se näyttää aivan Bomburille, eikö sinustakin, voro?”
Bilbo yhtyi nauruun. ”Onhan siinä samaa näköä”, hän tuumasi. Bilbo ei olisi osannut aavistakaan, mihin yksi maininta lumiukosta voisi johtaa, mutta pian hän näki yleensä niin vakavan kääpiön pyörittelevän uusia palloja tavoitteenaan tehdä lumiukot koko retkikunnasta. Avukseen he saivat pian Fílin ja Kílinkin, jotka tulivat seuraamaan toimitusta huvittuneina.
Kun Bilbo ja Thorin olivat yltä päältä lumessa, he katselivat toisiaan posket punoittaen. Oli jo ilta, jolloin tähdet alkoivat tuikkia ja kuu valaisi heidän lumisen retkikuntansa. Veljekset olivat jo hiipineet omien askereidensa pariin huomatessaan lämpimät katseet ja antaneet rauhan kääpiölle ja hobitille, jotka eivät saaneet katseita irti toisisaan.
Bilbo ei tohtinut huomauttaa, että Thorin oli innostunut Konnun lapsien lumileikeistä vaan sanojen sijaan hän painoi suudelmia toisen huulille ja kietoi kätensä toisen ympärille kuiskaten: ”Nyt tiedät, mitä lumiukot ovat. Seuraavaksi voisin näyttää sinulle ilon istua takkatulen äärellä lämmin mehu seurana.”
”Sinä lämmität minua tarpeeksi, rakas voroni”, Thorin sanoi hymyillen.
”Ja sinä minua, kuninkaani. Mutta haluaisin silti hieman lämmintä mehua ja käpertyä syliisi”, Bilbo sanoi päättäväisesti ja hobitille tyypillisesti, mukavuudenhaluisesti. Pakkaspäivä oli ollut innostava, mutta illan tullen oli hyvä rauhoittua rakkaimpansa viereen ja nauttia kuusen tuoksusta ja marjamehun makuisista suudelmista takkatulen loimussa.
”Mennään sitten, rakas voroni. Haluankin tehdä jotain, mikä ei sovi lumisen retkikuntamme silmille", Thorin naurahti ja veti Bilbon mukanaan takaisin kotiin.
