Ficin nimi: Hymy
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hobitti
Ikäraja: S
Paritus(?): Barduil
Genre: Draama
A/N: Jotain pientä viikonlopun kunniaksi.
***
Thranduil kiinnittää huomionsa jousimiehen käteen, kun tämä toistamiseen käärii hihansa tieltä saadakseen paremmin tutkittua rullalle sitkeästi pyrkiviä karttakääröjä. Asiallinen uteliaisuus saa hänet tiedustelemaan jotain muuta kuin sotastrategiaan liittyvää tuumailua.
”Tuo korusi, mistä se on peräisin?”
Järvikaupungin Bard vaikuttaa yllättyneen varsinaisen puheenaiheen sivuamisesta ja vaistomaisesti vilkaisee nahkanyöreistä punottua, muutamalla puuhelmellä elävöitettyä rannekoruaan.
”Tämä oli lahja”, jousimies vastaa sipaisten korua hellästi kuin muistuttaen itseään sen eittämättä mittavasta tunnearvosta. ”Vanhempi tyttäreni teki sen vuosia sitten onnentuojaksi.”
”Vai niin.”
Synkmetsän valtias ei voi väittää luottavansa onneen. Jousimiehestä hän tietää sanoa, ettei tämäkään tapaa laittaa sellaiselle liiaksi painoarvoa valinnoissaan ja ratkaisuissaan. Todellinen merkitys onkin lahjaan liittyvä suunnaton kiintymys. Järvikaupungin Bardin kasvoja verhoaa jatkuvasti synkkä levottomuus, mutta ohikiitävinä hetkinä, jolloin tämän katse kiinnittyy rannekoruun, sielua kalvava syys saa hetkeksi väistyä. Poikkeuksetta, ja sen näkeminen on aina kiehtovaa.
Ensi kertaa sen pienen hymyn nähdessään Thranduil vain
katsoo, eikä käänny ennen kuin miehen silmät palaavat häneen yhtä tulkitsemattomina kuin aina. Jokin siinä muutoksessa ärsyttää kuningasta.
Nytkin jousimiehen huulilla viipyy silkasta rakkaudesta muistuttava häivä, jonka tarkastelu tuntuu liikuttavan jotain unohdettua haltiakuninkaan rinnassa. Pieni naiivi osa hänessä toivoo, että se jatkuisi kauemmin.
”Tässä kartassa Laakson raja-alueet on kuvattu tarkemmin kuin toisissa”, mies palaa aiheeseen, ja se naiivius joutuu jälleen pettymään.