Nämä leffat olisi pitäneet kertoa Dumbledoren elämästä, piste. Etenkin tämä elokuva varmisti tämän ajatuksen, jota olen pohtinut aiemminkin. Eihän Liskolla olisi ollut tekemistä koko elokuvassa, jos mukana ei olisi ollut tuota ihme qilin otusta (vaimikäseolikaan, minusta hahmot puhuivat chilistä
). Että vaikka vihdoin voitiin oikeasti sanoa ääneen, että Dumbledore ja Grindelwald ovat rakastuneita, niin ehkä se olisi silti vieläkin liian iso harppaus kertoa niin tarkasti heidän tarinastaan. Olen vähän kyyninen, kuten sanoit Fiorella, että tuo eksplisiittisyys oli kalastelua, mutta tulinpa vieläkin kyynisemmäksi, kun ymmärsin, että halua ei ollut kuitenkaan kertoa Dumbledoresta päähenkilönä, koska se tarkoittaisi kahden miehen välisen rakkauden avaamista tarkemmin.
Mutta silti kuten sanoin, viihdyin. Tykkäsin synkkyydestä, hitaudesta, oikeastaan ällistyin miten vähän toimintaa mukana oli (mistä siis pidin!) ja myös Mikkelsenista, että vaikka oli harmi Johnny Deppin jouduttua siirtymään syrjään, niin korvaaja oli täydellinen. Olin ihan innoissani poliittisesta juonittelusta, sitä olisin voinut seurata enemmänkin. Oikeastaan 20-luvulla sijoittuva poliittinen jännäri taikamaailmassa olisi unelmien täyttymys ja Grindelwaldin valtaannousu sopisi sellaisen leffasarjan premissiksi todella hyvin, mutta taitaa olla liian niche genre, että kaikki Potter-fanit tai muut potentiaaliset katsojat tulisivat sellaista katsomaan.
Mutta tässäkin sitä oli minulle tarpeeksi. Jacob oli myös ihana, kuten aina ja Dan Fogler osaa olla vakava tarvittaessa, eikä hän minusta todellakaan ollut vain comic relif.
No sitten oli canonia rikkovat kökköisyydet, mutta en jaksa ajatella näitä leffoja hirveästi edes canonina, joten eivät kauheasti haitanneet. En myöskään lopultakaan tajunnut, mikä pointti Valiolla oli tarinassa ekan leffan jälkeen. Hän vain oli typerä cliffhanger toisessa leffassa ja tässä käytännössä ruumis. Millerin tuhlaamista.
Veljeni meni myös juomapeliä fan servicellä, mutta vasta loppupuolella sai linsansa tyhjäksi ja minustakin tässä oli vähemmän viittauksia kuin ainakin tokassa leffassa. McGarmiwahan on mukana vain fan servicen takia, eikö hän ole hädin tuskin syntynyt elokuvien aikaan?
Olen samaa mieltä Buntysta, Fiorella! Tai edelleen se jotenkin on kulahtanut vitsi, elleivät keksi kehittää hahmoa jotenkin tosi eeppisesti jatkossa, mutta kiva oli, että hänellä oli tekemistä. Onneksi Tinaa oli hädin tuskin mukana, inhoan häntä ja hänen Mary Suemaisuuttaan. Ja samoin ajattelen veljeksistä, Scamanderien suhde tuntui paljon veljellisemmältä kuin koskaan aiemmin, olin ihan pähkinöinä, kun he tulivat vankilasta ulos käsi kädessä. <3
Että kunhan en ajattele tapahtumia canonina, tykkäsin kyllä. Lopputaistelun jälkeen Gellertin huuto, että kuka sinua sitten rakastaa oli jopa sydäntäsärkevä, kun tähän saakka annettu ymmärtää, että hän ei olisikaan ehkä niin rakastunut. :'')