Fandom: Death Note
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä toki myöskään loppuun lainattua biisiä, kunhan leikin. Ihan ilmaiseksi.
Otsikko: Puhdasta ja kiiltävää
Kirjoittaja: Kaatosade
Hahmot: Light pääosassa
Ikäraja: K-11
Genre: draama
Summary: Lightilla on menossa suursiivous.
A/N: Lyrics Wheel 14 ja biisi, josta en vaan voinut kirjoittaa mitään muuta kuin Lightia. Sillä mennään. Lyriikat lopussa.
Puhdasta ja kiiltävää
Kuolonenkeleillä oli kuvajainen, Light huomasi kulkiessaan pimeänä olevan näyteikkunan ohi. Hänen oman peilikuvansa yllä häälyi Ryuk tummana varjona siivet levällään, ihan yhtä rumana kuin ilman peiliä katsottuna. Sitä kuvajaista ei voinut nähdä kukaan muu kuin hän.
Ikkunan takana oli kirpputori, mutta Light ei käynyt sellaisilla tonkimassa muiden hylkäämää vanhaa saastaa. Kuka tiesi, millaista lähtemätöntä likaa ne rojut kantoivat mukanaan niin kuin ihmiset syntejään? Olipa kyseessä ihminen tai esine, se oli parasta hävittää, kun se lakkasi olemasta puhdas.
Ihmiset olivat taipuvaisia antamaan tunteidensa hallita, takertumaan nostalgiaan, roikkumaan menneessä kynsin hampain, ja mitä hyvää se kenellekään teki? Vain loputtomia kurjuuden kierteitä, jotka ajan kuluessa muuttuivat entistäkin synkemmiksi kaiken kertautuessa – kyllähän se tiedettiin, että saasta oli hyvä kasvualusta kaikelle vieläkin pahemmalle.
Light halusi luoda kokonaan uuden maailman. Sellaisen, jossa kaikki olisi puhdasta ja kiiltävää, ja ihmiset olisivat ystävällisiä. Alkuun he saattaisivat tehdä hyvää lähinnä pelosta, jotta heitäkin ei hävitettäisi, mutta pian he huomaisivat kuinka paljon parempi yhteiskunta olisi ilman ihmiskunnan vanhoja painolasteja, rikoksia ja vääryyksiä. Saastaa.
Hän oli löytänyt kutsumuksensa eikä se sittenkään ollut poliisin ammatti, kuten hän oli kuvitellut. Lainvalvonta oli parhaimmillaankin kuin pölyjen pyyhkimistä yhteiskunnan homehtuneesta kyljestä, kun kunnon puhdistukseen olisi tarvittu vähintään kloriittia.
Hän loi viimeisen inhoavan katseen kirpputorin ikkunaan ja jatkoi matkaansa kotiin, missä olisi taas aika vetää vertauskuvalliset kumihanskat käsiinsä ja ryhtyä siivoamaan.
Tunti tunnin jälkeen hän istui kirjoituspöytänsä ääressä ja suodatti lävitseen uutisten välittämää saastaa, jonka hän hinkkasi olemattomiin kynänsä kärjellä. Kaikille ansionsa mukaan – tuomioita, puhdistusta, äkillisiä sydänkohtauksia. Toistaiseksi menossa olivat vasta murhaajat, joiden poistaminen vastasi hätäistä pikaimurointia. Ensiavun jälkeen olisi aikaa olla perusteellisempi, liuottaa piintyneet pikkutahrat olemattomiin ja varmistaa, etteivät saastasta sikiävät mikrobit enää saisi kasvualustaa.
Silloin tällöin hänen silmiinsä osui niin häiritseviä likaroiskeita, että ne oli pakko pyyhkäistä pois heti, vaikka vielä ei ollutkaan niiden vuoro. Silloin vaimonhakkaaja kännipäissään tukehtui tyynyynsä tai lastaan laiminlyövä nainen retkellä kaikessa hiljaisuudessa hukkui joen verkkaisesti virtaavaan vihreään veteen, eikä kukaan tajunnut puhua Kirasta. Niin sai olla vielä vähän aikaa.
Poliisit ja L kuvittelivat tuntevansa Kiran, profiloineensa hänet, mutta hän oli askelta edellä. He kuvittelivat ajavansa hänet umpikujaan synkän veden ylle kurottuvan laiturin nokkaan eivätkä tienneet, että hänellä oli pakoalus valmiina. Juoni, joka todistaisi hänen olevan viaton, ja sitten L joutuisi katsomaan hänen nimeään epäilyjen listalla ja vetämään sen yli punaiset henkselit.
Tietenkään hän ei antaisi anteeksi niille, jotka olivat tehneet hänen työstään niin vaikeaa. Hän unohtui usein hekumoimaan ajatuksilla siitä, miten tahtoisi L:n kuolevan. Yksin, unohdettuna ja hitaan piinallisesti? Tai ehkä jollakin naurettavalla tavalla, joka riistäisi tältä kaiken arvokkuuden? Toistaiseksi hänen suosikki-ideansa oli se, että L päätyisi Kiraa palvovan kultin kynsiin ja viettäisi elämänsä loppuhetket sekopäisten huppuhyypiöiden leikkikaluna.
Light ei vielä ollut kirjoittanut sitä muistikirjaansa, koska toivoi saavansa vieläkin paremman idean siihen mennessä kun olisi saanut nimen selville.
L oli suurin este hänen suursiivouksensa tiellä, viemärinmutkaan jämähtänyt tukos, joka esti häntä huuhtelemasta saastaa pois päiväjärjestyksestä. Jonakin päivänä Light keksisi, millä myrkyllä sen sai liuotettua, ja sitten mikään ei enää estäisi häntä luomasta uutta maailmaansa.
Jäljelle jääneet oikeamieliset, viattomat ihmiset juhlisivat Lightia jumalana. Kaikki olisi puhdasta ja kiiltävää.
~*~
Lasten Hautausmaa - Kirjoituspöytämurhaaja
kirpputorin ikkunasta katsoo mua enkeleitä
ohjaa meitä öihin eksyneitä
jos käsi kädessä ois niin langeta vois yhdessä unholaan
tulin eilen kotiin kuin kuolemaan
ne sanoo sun täytyy itses löytää
mä en haluu kuin vaihtaa pöytää
vieraat juhlivat minua valon kylmässä talossa
mustavalkokuvissa olen rastittuna menneenä hahmona
olen kirjoituspöytämurhaaja
leikin äkkikuolemalla
nämä laivat joilla matkustan ei uppoa
öisin tukehdut tyynyn alla
jos käsi kädessä ois niin langeta vois yhdessä unholaan
tulin eilen kotiin kuin kuolemaan
laiturilta tuijotat pimeään
painan sinut veteen vihreään
kampaan märkiä hiuksia sinun vaaleilta kasvoilta
mustavalkokuvissa olet rastittuna menneenä hahmona
olen kirjoituspöytämurhaaja
leikin äkkikuolemalla
nämä laivat joilla matkustan ei uppoa
öisin tukehdut tyynyn alla
jos käsi kädessä ois niin langeta vois yhdessä unholaan
tulin eilen kotiin kuin kuolemaan
haistakaa te kaikki helvetti
en anna teille ikinä anteeksi
vaan jään vittumaiseksi kummitukseksi teidän hienojen talojen seiniin
olen kirjoituspöytämurhaaja
leikin äkkikuolemalla
nämä laivat joilla matkustan ei uppoa
öisin tukehdut tyynyn alla
jos käsi kädessä ois niin langeta vois yhdessä unholaan
tulin eilen kotiin kuin kuolemaan