Ikäraja: S
Genre: fluff, romance
Kirjoittaja: Kaira
Paritus: Lily/James, (Sirius/Remus)
Summary: Harryn sanat saavat Siriuksen muistelemaan. Lainaukset Harry Potter ja FK, sivu 810.
Vastuunvapautus: Hahmot, maailma ja ensimmäinen ja viimein lause ovat Rowlingin kynästä. En saa tästä mitään rahallista hyvitystä. Heh.
A/N: Sain inspiraation
tästä kuvasta ja lopputulos on tässä. Monin tavoin ei-minun-tyylistä, mutta yrittänyttä ei laiteta ja muut kliseet!
Valssin jälkeen”Miten kummassa he menivät naimisiin?” Harry kysyi onnettomana. ”Lily vihasi Jamesia!”
*
Jamesin silmissä on utua ja humalaa, kun hän pyöräyttää Lilyn vielä kerran käsivartensa alta. Yksitellen vieraat tulevat hyvästelemään ja onnittelemaan, sanomaan, että onni on nämä hetket, nämä hetket tällaisina aikoina, ja Lily puristaa Jamesin käsivartta kiittäessään.
Sirius nuolee jälkiruokalusikkaa, sillä kun kakku on niin herkullista, ei kukaan oikein voi häntä siitä syyttääkään. Peter keskustelee Jamesin äidin kanssa, joka on haikea ja hymyilevä, pyyhkii aina silloin tällöin silmäkulmiaan kuin varmuuden vuoksi. Lattia on paikoitellen tahmea. Kun isosetä Balthazar oli maljapuheensa päätteeksi tyrkännyt kokonaisen hehkusimasammion nurin, kaikki olivat nauraneet ja taputtaneet.
”Kyllä oli ihana ilta”, rouva Potter sanoo katsellessaan poikaansa ja tämän tuoretta vaimoa, jotka nojaavat toisiinsa tyhjällä tanssilattialla. ”Kuinka te nuoret olette viihtyneet?”
”Erinomaisesti”, sanoo Sirius, hymyilee liian viattomasti, rouva Potter kyllä tunnistaa hymyn, mutta näyttää sitten päättävän, että ei edes halua tietää.
”Sepä mukava kuulla”, hän sanoo, näkee kauempana lähtöä tekevät serkut ja kiirehtii vaihtamaan viimeiset sanat.
”Rouva P itki sinun puheesi aikana”, Remus hymähtää Siriukselle ja nostaa viinilasin huulilleen.
”Minä näin”, Sirius sanoo. ”Hän kesti ihailtavasti myös puheen huumoriosuuden.”
”Se osuus ei ollut ihan pieni.”
"Kaiken kaikkiaan urhea nainen!"
”No, se oli yllättävän onnistunut puhe”, Peter sanoo, vetää vapaan tuolin alleen ja kaataa itselleenkin viiniä.
Muutama kotitonttu korjailee astioita pöydistä, yksi alkaa luututa lattiaa. Musiikki soi vielä. Jos Sirius oikein siristää, teltan kattoon ja reunoihin kiinnitetyt lukuisat valot muuttuvat sumeaksi sekamelskaksi, sekoittuvat vaimeaan musiikkiin ja tummaan taivaaseen, Remuksen nauruun, saavat viinin maistumaan suussa paremmalta. Kun Sirius kysyy, saisiko hän nuolla myös Remuksen lusikan, Remus nyökkää, nojaa poskeaan käteensä ja hikkaa vaimeasti.
”En tiedä mitään parempaa kuin täydet lautaset ja viinilasit”, Peter sanoo ja keikkuu tuolinsa takajaloilla.
”Paitsi tyhjät lautaset ja viinilasit juhlien päätteeksi.”
Pieni tuulenvire saa Lilyn helman hulmahtelemaan nilkoissa. Sirius näkee, miten James kumartuu lähemmäs tyttöä, kuiskaa jotakin, joka saa Lilyn nauramaan, näkee katseen, jota hänen ei ehkä kuuluisi nähdä, mutta josta ei voi erehtyä.
”Hoi Sarvihaara!” Sirius huikkaa. ”Mitä te vielä täällä teette? Vieraat ovat lähteneet, juhlat on juhlittu, Lilyn jalat vielä kantavat, Kuutamo on jo vaipunut syväpohdintatilaansa ja minä olen mukavassa humalassa ja sovinnaisissa määrin onnellinen teidän puolestanne – eikö teidän pitäisi jo lähteä viettämään hääyötä?”
Jamesin vastaus hukkuu ohileijuvan lautaspinon kilinään, mutta naurua siinä on. Lily vetää pojan kädestä pöytään, ja he puhuvat hetken siitä, onko Siriuksella oikeus alkaa kutsua Lilyä pirttihirmuksi, tyttö kiroilee mehevästi ja saa ohikulkevan kotitontun pudistamaan vaivihkaa päätään. Kai se on Jamesin humalainen onnellisuus, joka saa hänet keskeyttämään vitsailun, katsomaan kaikkia vuorotellen silmiin, sanomaan, että kiitos, sanomaan, ettei voisi kuvitella parempia, sanomaan, ettei tiedä mitä tekisi ilman, kaikki ne muistot ja toisaalta entäs tuleva, takeltelemaan sanoissaan, ehdottamaan maljaa.
Ja he kaikki nousevat seisomaan ja nostavat lasinsa. Sirius katsoo ensin Jamesia, tuntee kuristusta kurkussa, katsoo pöytäliinaa ja nielaisee. Remuksen vasen käsi hipaisee hänen reittään kuin vahingossa. Tuikkivat valot ja Lilyn hymy ja Peterin solmion naurettavuus ja lempeä kesäyö ja musiikki, tyhjät viinilasit ja
toisaalta entäs tuleva - Remuksen käsi hänen reittään vasten - Sirius hymyilee ja tuntee, että tässä se on, ja katsoessaan ystäviään tietää, että he tuntevat samoin.
Olo on omituisen kevyt.
*
Sirius vilkaisi Remusta ennen kuin vastasi.
”Nääh, ei hän vihannut.”
