Vaahtokarkkeja ja appelsiinimarmeladia, K-11, Ginny/Luna

[Melodie]

K-11
Luna/Ginny
romantiikkaa

Immuniteettia etsimässä - tartuta kirjoittajalukkokuume! -haasteeseen

Rokote Wingalta:
1. Ikäraja: K-11
2. Genre: romance
3. Ideasanoja: synkkä, viimeinen, ruusu
4. Tarina-aihio: Jokainen päivä on samanlainen kunnes jokin muuttuu.
5. Fandom: Harry Potter
6. Paritus: Luna/Ginny
7. Satunnainen mutaatio: Maailmanloppu

-

Vaahtokarkkeja ja appelsiinimarmeladia


Ginny heräsi aamulla, venytteli ja avasi verhot. Kun hän paahtoi leipiä, Luna tassutteli makuuhuoneesta hiukset pörrössä ja istuutui pöydän ääreen. He söivät yhdessä aamiaista, marmeladia paahtoleivällä, ja kun Ginny lähti töihin, Luna meni takaisin nukkumaan. Iltapäivällä hän askarteli ja laittoi ruokaa, ja he istuivat yhdessä takkatulen ääressä lukemassa.

-

Herättyään aamulla Ginny töykki Lunaa kunnes tämä alkoi osoittaa merkkejä havahtumisesta, ja suuntasi keittiöön keittämään teetä. Luna kyhjötti tuolissaan ja haukotteli, ja Ginny luki sanomalehdestä naurettavimpia juttuja ääneen. Luna meni nukkumaan ja herättyään hoiti hyötykasvipuutarhaa. Päivällisellä oli paistinperunoita ja makkaraa. Illalla he villiintyivät ja lähtivät ulos kävelylle.

-

Olisi ollut mukava sanoa, että töissä jokainen päivä oli erilainen, mutta ei kyllä ollut. Ginny plarasi ja leimasi samanlaisia lomakkeita päivästä toiseen, käveli toimistonsa, varaston ja taukohuoneen välistä bermudan kolmiota ja palasi kotiin päivälliselle. Työt toistuivat toistensa kaltaisina, samoin aamut ja illat.

-

Luna askarteli kurpitsoista korvakoruja ja vei ne paikalliselle torille myytäväksi, kerran kuukaudessa, lauantaina. Ginny lähti mukaan, kierteli kojujen seassa ja osti tuoreen leivän. Luna kikatti ja myi kaikki korunsa, myös korvistaan. Päivälliselläkin oli kurpitsaa.

-

Aamu oli edeltäjiään tummasävyisempi, joten Ginny pussaili Lunaa kunnes tämä havahtui. Marmeladi oli loppu mutta kaapista löytyi maapähkinävoita. Alkoi olla pakkasta, pian tulisi kai talvi. Ginny meni töihin, Luna nukkumaan.

-

Luna keräsi loput ruusut maljakkoon ja laittoi ne päivällispöytään. Osassa kimalsi vielä huurre. Ginny huokaili raskaasti, sillä lomakkeita oli tavallista enemmän käsiteltävänä. He kävivät yhdessä kaupassa ostamassa lisää marmeladia ja voita.

-

Sunnuntaina he pakkasivat piknikkorin ja suuntasivat kasvitieteelliseen puutarhaan, hulluttelivat kasvien kanssa, suutelivat, kävelivät ympyrää ja söivät eväänsä. Illansuussa he palasivat kotiin paahtamaan vaahtokarkkeja takassa, valmistautumaan tuleviin arkipäiviin.

-

Ginny levitti leivälleen omenamarmeladia, Luna sekoitti jugurttiin mustikoita ja kysyi, pitäisikö päivällisellä olla tänään kalaa. Ginny myöntyi, joten Luna kävi kauppahallissa ostamassa kalan ja paistoi sen, tuoksu oli voimakas ja kaunis. Ginny meni tavallista aiemmin nukkumaan, Luna odotti liekkien takassa sammuvan.

-

Kun Ginny heräsi, Luna ei nukkunutkaan hänen vieressään. Verhot olivat auki ja taivaanranta oli punainen. Vääränpunainen. Hän nousi vuoteesta, häkeltyneenä, ja suuntasi keittiöön, missä Luna istui pöydän ääressä ja tuijotti ulos ikkunasta. Taivaalta satoi pieniä tulipalloja. Ginny ehti ottaa marmeladin esiin ennen kuin ymmärsi, että aamiainen ei ollut prioriteettilistan kärjessä. Sitten hän istui Lunan viereen ja tarttui tätä kädestä. Pöydässä olevat ruusut olivat kuihtuneet. Luna kävi kurkistamassa ovesta ja palasi takaisin palovamma kädessään. Tulipallot kasvoivat suuremmiksi, ja he vetäytyivät olohuoneeseen ja sytyttivät takkaan liekin. Sähköt olivat poissa, joten talo oli viileä. He käpertyivät sohvaan sylikkäin ja katselivat ikkunasta, kun maailma hiljalleen syttyi tuleen. Sitten maa alkoi täristä, ja laava tihkua maankuoren halkeamista. Ei ollut paljoa tehtävää, joten he söivät viimeiset vaahtokarkit ja syleilivät toisiaan.

[Lunalotta]

Oi, mitä tähän nyt sanoisi. Ginny/Luna on yksi lempiparituksiani ja Luna lempihahmojani. Tää oli musta ihanan arkinen teksti, kun tässä kerrottiin kummankin arjesta ihan tuon tarina-aihion mukaisesti. Loppu oli jotenkin hämmentävä. Tai siis, en oo koskaan tullu miettineeksi millainen olisi maailmanloppu. Mutta hyvä kuitenkin, että molemmat saivat säilyttää edes toisensa..

[Odo]

Kun julkaisit tämän vilkaisin alkutiedoista kyllä, että tässä tulee olemaan maailmanloppu. Kuitenkin, kun lähdin tätä pidemmän ajan jälkeen sitten vasta lukemaan olin unohtanut sen ja arkinen tunnelma oikein upotti mukaansa. Pidin siitä, miten lyhyiksi pätkiksi päivät oli jaoteltu ja miten arkiset asiat toistuivat ilman, että se tuntui toistolta. Noita pätkiä oli todella ihana lukea ja niissä oli jotain ankeaa, vaikka arki itsessään olikin ihan mukavaa. Lopussa kun tuli pidempi kappale ihmettelin sitä ja luettuani kieltämättä hämmästyin ihan jonkun verran! Maailmanloppu tuli yllättäen, mutta se kontrasti, mikä kaikessa arkisuudessa ja yllättävässä maailmanlopussa on oli jotenkin vaikuttava. Lopetus tuntui raskaalta lyhyisiin osiin verrattuna, mutta toisaalta ymmärrän hyvin sen pointin. Lukijalle on uskoteltu kokoajan tavanomaisuutta ja sitten tulee jotain tuollaista. Vau, kieltämättä tämä oli hurja (hyvällä tapaa). Kiitos, vetää kyllä aika sanattomaksi. <3

[Hazyel]

En tiedä onko Finiin iskeytynyt yhtäkkiä joku kumma Ginny/Luna invaasio, mutta ei kyllä yhtään haittaa, koska se paritus on vain ihana! Tartuin siis tähänkin parituksen takia, ja ehkä myös vähän otsikon, koska se oli oikeastaan aika kiinnostava :3 Myös tuo immuniteettihaasteesta ottamasi tarina-aihio on kyllä mielenkiintoisen oloinen, varsinkin maailmanloppuineen, ja haluan tietää miten tässä käy!

Pidin siitä, miten olit tässä ottanut huomioon tuon, että jokainen päivä on samanlainen, ja kertonut hieman jokaisesta päivästä, tavallaan siitä, kuinka arki on aina samanlaista, mutta kuitenkin juuri sen verran vaihtelevasti, ettei koko ajan toistettu samaa eikä lukija ehtinyt kyllästyä. Ja sitten tuli se käänteentekevä kohta, maailmanloppu, joka ei kuitenkaan muuta juuri mitään. Ehkä sen, ettei niitä tavallisia päiviä tarvitse enää kestää. Ja pidän siitä, kuinka rauhallinen Luna maailmanlopusta huolimatta on, kuinka Ginny on ottamassa esiin marmeladia ja alkamassa tekemään leipiä, vaikkei sen kuuluisikaan olla prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ja pidin myös siitä, kuinka lopulta kumpikin on rauhallinen ja hyväksyvät kohtalonsa, mutta viettävät viimeisetkin hetkensä yhdessä.

Jostain syystä tämä kohta tuntui nousevan tekstistä ylitse muiden ja pidin tästä ihan erityisesti:

Verhot olivat auki ja taivaanranta oli punainen. Vääränpunainen.

Tämä oli ihana, kiitos! :3

[lurikko]

Hitsi mitenkä saisin koottua ajatukseni kommenttiin! Ryhdyin lukemaan tätä koska tämän otsikossa oli vaahtokarkkeja ja otsikoin hiljattain yhden oman tarinan vaahtokarkeilla ja pelästyin että olenko tietämättäni ottanut idean tämän otsikosta, ja sitten tämä olikin Ginny/Lunaa ja alkoi heti ihanilla ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vähän absurdeillakin arkiyksityiskohdilla ja sitten luinkin saman tien koko fikin.

Tykkään tosi paljon siitä kevyestä tavasta jolla tämä etenee, tuntuu että tässä on vain ihan tavallisia juttuja tai ihan tavallista elämää lause lauseen perään. Ja sitten kuitenkin se ihan tavallinen elämä on hetkittäin tosi yksityiskohtaista tai jotenkin hurmaavaa, suosikkijuttujani tällei jälkikäteen muistellen olivat esimerkiksi se että Ginny ja Luna villiintyivät ja lähtivät kävelylle, siitä tulee sellainen fiilis että elämä on rauhallista ja tasaista vaikka myös tosi hyvää. Myös Ginnyn turhautuminen työhönsä ja papereiden plärääminen vai plaraaminen oli sympaattista, ja se että kaikki tuntui pyörivän kodin ja tavallisten arkijuttujen ympärillä ja että Luna vaikutti haluavan aina nukkua pitkään.

Jossain vaiheessa rupesin epäilemään että tuleeko tässä lopussa joku käänne ja tulihan siellä. Epäilin jotain mikä kääntäisi tarinan ylösalaisin, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon tuosta lopetuksesta jossa ikään kuin tämän arkisen rauhallisuuden ja onnen lisäksi tarinaan tuleekin maailmanloppu ja silti kerronta jatkaa tasaista rullaustaan. Ja Ginny ja Luna ottavat asian yhtä iisisti kuin kerrontakin. Rauhallisesta mutta kuitenkin aika synkästä lopusta jäi kivalla tavalla hyvin hämmentävä fiilis.

Tykkäsin tästä tarinasta kovasti!