Nimi: Savua ja hohkaavaa lämpöä
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: K-11
Genre: romance
Paritus: Oliver/Seamus
Haasteet: Väripaletti värillä smaragdinvihreä; Potter-pokeri hahmolla Finnigan, Seamus
A/N: Mahtavaa syntymäpäivää Saappaattomalle tämän ficin myötä! 
Idea koko paritukseen ja itse asiassa lähes kaikkeen tässä ficissä tuli Sokerisiiveltä (kiitos paljon!), joka mun rasittavan väripalettivalituksen jälkeen heitti ideana irlantilaisen baarin tai biljardinpeluun tai jotain (tästä on niin kauan etten muista enää tarkkoja yksityiskohtia 
). Siitä sitten versosi tällaista. Toivottavasti synttärisankari tykkää! <3
Seamus katsoi rannekelloaan, hieraisi hiekanvärisiä hiuksiaan turhautuneena ja risti sitten kätensä rintakehälleen, smaragdinvihreän neuleen päälle. Nuori mies hukkui penkkiään peittävään verkakankaaseen, jonka sävy oli pitkälti sama kuin hänen neuleessaan. Seamus oli ostanut itselleen tuopin jotain paikallista olutta tiskiltä ja piiloutunut savuisen baarin nurkkapöytään, mutta nyt se vain lepäsi syvennyksen penkkien välisellä kuluneella pöydällä. Hermostuksissaan Seamus nyppi vasempaa peukalonkynttään, jonka alla näytti olevan hieman jotain likaa.
Oliver oli
myöhässä. Vaikka Seamus piti itseään rohkeana miehenä, suhteessa toisen miehen kanssa oli lähtökohtaisesti jotain kovin jännittävää ja melkein pelottavaa – eikä tilannetta helpottanut se, että Oliver myöhästeli tällä tavalla. Seamusilla oli edelleen outoja lähtöoletuksia siitä, mitä muut ajattelivat näkevänsä kaksi miestä yhdessä, vaikka Oliver onnistuikin aina tempaamaan hänet mukaansa kuumiin suudelmiin ja muihin julkisiin läheisyydenosoituksiin. Seamus tarkisti jälleen kellostaan, että Oliver oli melkein vartin verran jo myöhässä sovitusta ajankohdasta. Jos mies ei kohta tulisi, Seamus lähtisi – Oliverin oma moka, puhtaasti.
Sitten Seamus näki, kuinka vanttera huispaaja ilmestyi baarin toisessa päässä oviaukkoon. Oliver katseli ympärilleen valppaana yrittäessään etsiä Seamusia, muttei nähnyt tätä ennen kuin tämä nojautui nurkkasyvennyksestä ulospäin ja huiskautti varovaisesti kättään toiselle. Oliver huomasi eleen, osti pikaisesti baaritiskiltä tuopillisen olutta ja tuli Seamusin luo pöytään sählättyään ensin hetken jästirahojen kanssa maksutilanteessa.
"Olet myöhässä." Seamusin äänessä oli hermostuneisuutta ja ehkä hitunen katkeruutta, mikä sai Oliverin laskemaan päänsä nöyrään nyökkäykseen.
"Olen pahoillani, Seamus. Timmy – siis Timothy Blenkinsop, yksi Rapakon Palloseuran fanaattisimmista faneista – tuli kadulla vastaan ja minun oli oikeasti pakko pysähtyä juttelemaan, antamaan nimikirjoitus ja hyvä ettei sentään pusu otsalle, tilanne venyi ja…" Oliver ehti jaaritella toiselle ummet ja lammet myöhästymisestään, kunnes tajusi katsahtaa ylös ja näki Seamusin kasvoilla ärtyneen ilmeen.
"Siis… anteeksi, Seamus. Olen välillä vähän tahditon. Minä korvaan tämän kaiken sinulle", Oliver sanoi hiljaa ja ojensi kätensä pöydän yli. Seamus otti siitä kiinni ja antoi Oliverin silittää kämmenselkäänsä. Oliverin käsi oli jäntevä – Seamus näki siitä heti, kuinka se oli puristanut luudanvartta tiukasti tuhannet kerrat ja saanut osakseen sateet, tuulet ja lumet, koko ilmakehän raivon vuodenajasta toiseen.
"Hyvä on. Mutta sinun on parempi antaa tämän olla viimeinen kerta. Minä en pysty tähän, jos me emme pysty toimimaan yhteisesti sovituilla tavoilla", Seamus totesi hieman surullisella äänensävyllä katsellessaan Oliverin ruskeita silmiä. Nuoremman miehen käsi vaelteli pyörteisiä kuvioita piirrellen vihreällä verkakankaalla. Oliver nyökkäsi ja siirtyi Seamusin viereen pöydän toiselle puolelle. Hän huomasi tämän neuleen helmassa tahran, jonka päälle Seamus siirsi kätensä peittämään epäsiistejä jälkiään.
Oliver nojautui lähemmäs toisen poskea ja imi sisäänsä Seamusin tuoksua. Seamus tuoksui kosteudesta kimaltelevalta ruoholta, loppukesän viimeisiltä vehreiltä päiviltä ja yössä palavalta leirinuotiolta. Vaikka Oliver oli ollut Seamusin kanssa yhdessä vasta vähän aikaa, jotenkin kaikki pojassa muistutti hyvistä ajoista, rauhasta ja pitkistä illoista metsänlaidassa – tosin aivan muiden ihmisten kanssa. Oliver painoi lämpimät huulensa Seamusin poskea vasten. Tämä värähti eleestä, muttei vetäytynyt pois. Vaikka Oliverille huispaus oli kuin elämä – ei, hänelle se oli elämä – Seamusilla oli silti hänelle suuri merkitys.
Seamus tunsi toisen pojan tukevan, lihaksikkaan kehon aivan vieressään. Oliverin kanssa kaikki tuntui oikealla tavalla turvalliselta. Kaksikko oli tavannut samassa tunkkaisessa baarissa aiemminkin ja muissa samankaltaisissa paikoissa, joihin kukaan heidän tuttunsa ei eksyisi varmastikaan. Seamus ei loppujen lopuksi salaillut suhdettaan Oliverin kanssa sen takia, että olisi pelännyt jommankumman imagon tahriintuvan sen takia tai saavansa konservatiivisen perheensä raivoa niskaansa tai jotakin vastaavaa.
Seamus salasi sen, koska pelkäsi Oliverin särkevän hänen sydämensä, jos jokin menisi pieleen. Tytöistä Seamusilla oli jotain kokemusta: hänellä oli ollut jonkinlaista pienimuotoista seurustelua Lavenderin kanssa kouluaikana, hän oli seurannut Deanin ja Ginnyn suhdetta ja muutenkin kuullut aivan tarpeeksi tyttöjen kohtelusta ystäviltään. Oliverin kohdalla tilanne oli erilainen, sillä toisessa miehessä oli jotain liian
samaa. Miehillä – kuten hänellä itselläänkin, Seamus myönsi sen – oli aina tarve näyttää jotain, olipa se sitten odottamattomilla ehdotuksilla ja pahimmillaan uhkarohkeaksikin taipuvilla teoilla.
Kun Oliverin huulet vaeltelivat Seamusin kaulalle, tämä henkäisi kiihkeänä reaktiona sisään pilven baarin tupakanmakuista ilmaa. Seamusin revityt kynnet painautuivat penkin smaragdinvihreään kankaaseen. Oliver vei kätensä Seamusin oikealle poskelle ja käänsi pojan pään itseensä. Seamus katsoi Oliveria pitkään haaleansinisillä silmillään ja painautui sitten ahnaaseen suudelmaan. Oliver vastasi hetken ajan eleeseen, mutta vetäytyi sitten pois. Hänen tummanruskea katseensa oli viekas, aivan kuin hän olisi seurannut intensiivisesti kaadon heittelyä pelikentällä.
"Seamus… ei vielä", Oliver totesi hiljaa henkäisten, katsahti ympärilleen baarissa ja jatkoi sitten, "pelaisimmeko hieman biljardia, vaikkapa?" Oliver oli siis päättänyt, että härnäisi poikaa. Seamus olisi halunnut vielä lisää viipyileviä suudelmia, mutta tiesi, että Oliverin päätöksiä oli vaikea pyörtää – osittain sen takia Seamus pitikin hänestä niin paljon.
Kaksikko siirtyi ahtaaksi käyneestä pöydänvälistä baarin keskelle, jossa tummapuinen suuri biljardipöytä lepäsi pölyisenä. Oliver napautti huomaamattomasti sen reunaa taikasauvalleen, ja yhtäkkiä smaragdinvihreä verka loisti puhtaana ja virheettömänä. Seamus mulkaisi häntä rumasti – entä jos baarimikko olisi nähnyt tilanteen? – mutta Oliver kohautti olkapäitään ja virnisti ilkikurisesti takaisin. Siinä oli toinen asia, josta Seamus piti: Oliver sai yleensä sopivan kokoisilla riskinotoillaan hänen sydämensä sykkimään jännityksestä.
Niinpä nuoret miehet siis järjestelivät kiiltävät biljardipallot kankaan keskelle kolmioon ja nappasivat pöydän reunalta biljardikepit. Oliver oli tässäkin lajissa aivan virheetön, mikä sai Seamusin naureskelemaan. Oliko edes olemassa mitään urheiluun verrattavissa olevaa, jota Oliver ei osannut täydellisesti? Seamus itse yritti kömpelösti tähdätä omalla vuorollaan kauniinvihreään palloon, jonka syrjää koristi paksu kuutonen, mutta pussitti sen sijaan vahingossa kasipallon. Oliver nosti kämmenensä kasvoilleen ja yritti peitellä naurunpoikasta, kun Seamusin kasvoilla oli pikemminkin närkästynyt ilme.
"Anna kun minä näytän", Oliver totesi pöydän toiselta laidalta ja tuli Seamusin viereen. Hän tuli aivan hermostuneen hiekkatukkaisen pojan taakse ja painautui tämän lähelle ohjaten kätensä Seamusin käsille. Sitten Oliver otti kunnon lyöntiasennon, hengitti lämpimästi Seamusin olkapäällä ja pussitti kaksikin palloa samalla lyönnillä. Seamusin hermostus katosi, kun Oliver näykkäisi leikillisesti hänen korvalehteään ja painoi kuumat huulensa hänen niskaansa. Toisen intensiivinen läheisyys sai Seamusin rentoutumaan otteessa.
"Meidän pitäisi varmaan lähteä johonkin… muualle", Seamus sanoi, kaikki pelko ja varauksellisuus kadoksissa. Syy numero kolme – Oliver sai hänet unohtamaan kaiken pelottavan, kunhan hän vain uskalsi mennä tämän kanssa tarpeeksi pitkälle aluksi. Oliver kietoi vielä kätensä Seamusin vihreän neuleen ympärille ja painoi kasvonsa hänen pehmeisiin niskahiuksiinsa hetkeksi. Kaksikko pyörähti kasvokkain, ja Seamus pystyi tuntemaan kasvoillaan Oliverin kiihkeät puuskaisut. Hän irtautui Oliverin otteesta, nappasi takkinsa pöydän ääreltä – olut sai jäädä todellakin juomatta – ja siirtyi sitten Oliver vanavedessään ulos baarista.
Sivukujalla kaksikko painautui suudelmaan. Oliverin suu tuntui huumaavan lämpimältä Seamusin omalla, ja miehet tunnustelivat ulkovaatteiden alla toistensa jänteviä, nuoria vartaloita. Kun
tämä kiihkein hetki kaksikon väärällä mielialalla alkaneesta tapaamisesta saapui nyt päätökseensä, Oliver piti Seamusta käsistä ja heijasi niitä hieman edestakaisin. Silmänräpäyksessä pari oli kadonnut, ja kaikkoontumisen jäljiltä vain pieni tuulen nostattama pölypilvi jäi pyörteilemään irlanninvihreän baarin kulmalle.
