Ensilumi |S| Dolores Pimento

[Odo]

Ficin nimi: Ensilumi
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Mietiskelin raapaleideoita ja ulkona sataa ihastuttavasti ensilunta, joka on tosin varsin kylmää ja märkää, eikä minulla ole talvivaatteita. Syntyi sitten tällainen, jolla saan samalla hahmon Keräykseen (Dolores Pimento) ja osallistuu tietty myös Vuosiraapalehtien V. kuuskidille kiitos otsikkoideoiden kanssa pallottelusta, päädyttiin sitten yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon! : D

Ensilumi

Oppilaat peuhasivat ulkona ensilumen sataessa. Kylmyys oli pureva, mutta se ei tuntunut vaivaavan juuri ketään. Punahiuksiset pojat viskoivat lumipalloja tumman ystävänsä kanssa, nauroivat ja lauloivat epävireisesti joululauluja, vaikka vielä ei oltu juhlittu edes Kurpitsajuhlaa. Kolme tyttöä nappasi kielellään lumihiutaleita. Hän oli varma, että näki yhden painavan pikaisen suudelman toisen poskelle kikattelun ja telmimisen ohella. Se oli irvokasta, kaikinpuolin, eikä ihastelevat henkäykset parantaneet asiaa. Rohkelikkoja, luihuisia, puuskupuheja jopa korpinkynsiä – kaikissa tupaväreissä oppilaat tulivat tuntiensa jälkeen nauttimaan ensilumen hellästä kosketuksesta. Se ärsytti häntä.

”Jokaisen oppilaan on mentävä sisälle, heti!” hän käski ja sai kuulla jupinaa ja ilkeyksiä, joista kirjoittaisi vielä monta jälki-istuntoa rääväsuille, jotka ansaitsivat rangaistuksensa. Ilonpito tuntui pyyhkiytyvän hetkessä ja pian pyyhkiytyisi lumikin. Se ei koskaan jäänyt maahan ensimmäisestä kerrasta ja toi vain märkää ja likaista sohjoa kaikkialle, joka kulkeutuisi sisälle linnaan kenkien ja laahaavien viittojen mukana. Pysykööt sisällä, hän ajatteli ja katsoi taivaalle, joka näytti harmaalta sataessaan valkoisia tähtiä, kuten yksi haavemaailmoissa elänyt tyttö oli sanonut.

”Vauhtia! Te vilustutte, jos jäätte ulos, ettekä voi osallistua tuleviin kokeisiinne, lapsikullat. Teidän pitäisi opiskella.” Imelään äänensävyyn vastasivat vasta-argumentit, mutta hän ei välittänyt, sillä oppilaat raahautuivat sisälle mutinoidensa saattelemina.

Doloresille ensilumi oli vain muisto ankeasta ja yksinäisestä lapsuudesta, eikä hän tahtonut nähdä menneisyyteen.

[Fiorella]

Voihan Dolores, mikä ilonpilaaja. Ei silloin saa muillakaan olla hauskaa, jos hänelläkään ei lapsena ollut.

Täälläkin satoi tänään ensilumi, niin vähän samankaltaiset ajatukset kuin sinulla; nätiltä näyttää, mutta kylmä ja märkä ensilumi pääsi yllättämään.

Pimennon harmistelusta huolimatta koululaisten ilo välittyi herttaisena. Kiva pieni tunnelmapala tämä ficcinen.

[Odo]

Fiorella, kiitos kommentista! Ei tietenkään muilla saa olla kivaa, kun Doloresillakaan ei ole ollut! Oot ihanan ahkera kommentoija ja sun kommentit on piristänyt mieltä tosi paljon, kiitos! Harmi, että sinutkin yllätti kylmä ja märkä. On se nättiä, kun katselee turvallisesti parvekkeelta.

[Parris]

Pimennon tausta - siinäpä mielenkiintoinen tarkastelun kohde ottaen huomioon, kuinka nuiva kyseinen matami on Potter-kirjojen nykyhetkessä. Vaikka tässäkään ei sukelleta sen syvemmälle siihen vaan Pimennon lapsuus jää oikeastaan tuon vikan virkkeen maininnan tasolle, ton aihepiirin yhdistäminen yleisesti niin positiiviseen ja kivaan juttuun kuin ensilumi luo tähän jännän kontrastin. Sama vastakkainasettelu toistuu sisällöllisesti, kun Tylypahkan oppilaat näkevät lumen kivana juttuna (etenkin tykkään tuosta Weasleyn kaksosten ja Lee Jordanin lumipalloilusta, joka jää kivasti lukijan ahaa-elämykseksi - eihän Pimento kolmikosta niin paljoa tietenkään välitä, että tietäisi tai muistaisi heidän nimensä). Pimennon silmissä taas kaikki on oi-niin-kamalaa, kun kaikkialla on lumisohjoa ja muuta inhottavaa tällaisen ilotteluhetken jälkeen. Pidän tuosta lumen vertaamisesta valkoisiin tähtiin - kuvittelen nyt ainakin tulkitsevani kyseisen virkkeen "haavemaailmoissa eläneen tytön" viittauksen kohdistuvan Pimentoon itseensä, vaikka teksti jättääkin asian vähän avoimeksi.

Herranen aika, en tiedä mikä muhun meni tän tekstin myötä, mutta sait mut jopa tuntemaan vähän sääliä ystäväämme Doloresta kohtaan! Hui! Kiitokset tästä, oli kiva pikkuficlet lukaistavaksi näin perjantaiyöhön :3

[Odo]

Nyt minua alkoi inspiroimaan kirjoittaa oikeasti Pimennon lapsuudesta, kun kerran luin kommenttisi mahtivine tulkintoineen ja palasin tämän ficin pariin. Kun olen tätä kirjoittanut, en ole varmastikaan ajatellut Pimentoa haavemaailmoissa eläneenä tyttönä ainakaan tarkoituksella (tai sitä muista), mutta ihanaa kuulla tuollainen tulkinta! Olenpa ollut nokkela kirjoittamaan, tietämättäni. Kiitokset kommenttivaihdosta, tämä ilahdutti suuresti, vaikka kauhistuin huomatessani sinun kaivaneen jotain 2016 -vuodelta. Kiitti, Ronen!♥

[carrowfan]

Musta tää oli ihanan lyhyt ja niinku semmonen kiva hetki Tylypahkan arjessa. Vaikka tässä kuvataan ajallisesti varmaan tosi lyhyttä hetkeä niin silti tää toimii ja tuntuu niin kuin ehjältä kokonaisuudelta. Mulla tuli tosi vahvasti mieleen Feeniksen Kilta elokuvast se kohtaus ku Ak palaa sielt kokouksesta ja Pimento on siellä parvekkeella/missä nyt olikaan.

[Odo]

Kiitos kommentista, carrowfan! Niin se kohtaus, enpä olekaan tullut ajatelleeksi, mutta onhan tässä vähän samaa. Kiva kuulla, että kokonaisuus on lyhyydestään huolimatta ehjä.

[Larjus]

Pimento osaa kyllä aikamoinen ilonpilaaja Hänelle toisaalta sopii hyvin se ajatusmaailma, että jos hän ei saanut nuorena tehdä/kokea jotain niin ei saa kukaan muukaan. Tää on kiva kun se keskittyy paljon nykyhetkeen, siihen miten oppilaat nauttivat ensilumesta, mikä ärsyttää Pimentoa, mutta sitten lopussa tulee pieni häivähdys Pimennon menneisyyttä, joka vähän avaa sitä, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Eihän se tietenkään hänen tekojaan oikeuta, vaikka lisääkin vähän ymmärrystä. Oppilaille tietenkin Pimento sanoo ihan muita juttuja perusteiksi.

Tykkäsin myös siitä, että oppilaiden ilonpidon loppumiseen rinnastetaan ensilumen sulaminen/sohjoksi muuttuminen. Se on musta kiva kun ympäristö vahvistaa tarinan tapahtumia omalta osaltaan

[Waulish]

Voi että. Tämä teksti riipaisee ja saa pohtimaan asioita Pimennon näkökulmasta ja jollakin tasolla jopa ymmärtämään häntä, vaikka on varmaan sanomattakin selvää, ettei hän kuulu minunkaan suosikkihahmoihini. Pimento tekee kautta linjan inhottavia asioita, ja tässäkin tapauksessa hän vaatii lapsia sisälle hauskanpidon sijaan, ja se saa väkisinkin miettimään, miksi niin. Omat lapsuuden kokemukset varmasti vaikuttavat moneen vielä aikuisiälläkin, ja minunkin alkoi nyt kovasti tehdä mieli lukea jotain Pimennon lapsuudesta ja niistä traumoista, joita se ehkä on jättänyt jälkeensä.

Jotenkin erityisen pysäyttävää tässä tekstissä on se, miten huolellisesti ja tarkkanäköisesti Pimento lumessa telmiviä oppilaita havainnoi. Melkein kuin ahmien, haluamatta menettää ainoatakaan yksityiskohtaa. Ihan kuin pieni, visusti salattu osa hänestä haluaisi vielä itsekin elää tällaisia huolettomia ja viattomia hetkiä. Se tuo karmaisevaan hahmoon yllättävää samaistumispintaa.

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä raapaleesta, jossa on paljon asiaa pienessä sanamäärässä! -Walle

[Odo]

Larjus ja Waulish, kiitos teille ! <3 Pimento tuskin on kenenkään suosikkihahmo, paitsi ehkä Rita Luodikon, jolla on fiksaatio Pimennon pinkkiin villatakkiin ja Lockhartin uskomattomaan elämään! (Viittaus Beatrix Bonesin Rita Luodikon kolumneihin, suosittelen kaikille). En muista, miksi halusin kirjoittaa Pimennosta, mutta Kerää kaikki hahmot taisi siellä taustalla olla, kuten tuossa aloitusviestissä kerrotaan. En uskalla lukea ficciä, mutta oli hauska palata kommenttienne kautta tähän ja siihen, että ootte löytänyt Pimennosta jotain... uutta? Jos sitä voi uudeksi sanoa, mutta kivaa ainakin olisi väärä sana, mutta ehkä hieman ymmärrystä sinne (vaikkei oikeutusta, kuten Larjus osuvasti sanoi). Kiitos!