Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021

[tirsu]

46.

>> Kuinka iltasi sujui? >> Annelise kysyy, kun he istuvat olohuoneen sohvalla nauttimassa iltapäiväteetä.

Työpäivä White Rose Innissä oli ollut raskas. Rosmertan jalkoja särkee, hän on nostanut ne sohvapöydälle. Hän on muutenkin väsynyt (eikä vain siksi, että hän valvoi viime yönä myöhään). 

>> Oikein hyvin, minulla oli todella hauskaa >>, Rosmerta vastaa katsellen leikkiviä veljenlapsiaan.
>> Mukava kuulla >>, Annelise hymyilee. >> Haluaisitko jakaa yksityiskohtia? >>
>> Ensi alkuun olimme molemmat ihan jännittyneitä ja aivan hiljaa. Mutta kun lopulta saimme suumme auki, juttu alkoi lentää. Kävimme myös parisen kertaa tanssilattiallakin. Se oli todella ihanaa ja sai sydämeni pamppailemaan kovaa >>, Rosmerta kertoo.
>> Ah, tanssiminen on kyllä ihanaa >>, Annelise huokaisee kaipaavasti.
Rosmerta vilkaisee kälyään nopeasti. >> Niin… Tiedätkö, luulin… Tai pikemminkin odotin muutamaan otteeseen saavani suudelman, mutta… Emrys on todellinen herrasmies. Hän ei suutele ensitreffeillä. Tunsin oloni jotenkin hölmöksi, kun odotin sellaista. >>
>> Et sinä hölmö ollut. Se on ihan luonnollista, erityisesti silloin kun tulee hyvin toimeen toisen kanssa ja välillä on kipinöitä >>, Annelise vakuuttaa.
>> Hmm. Ehkä >>, Rosmerta mumisee.
>> Usko pois vaan, olen oikeassa >>, Annelise sanoo. >> Aiotteko tavata uudelleen? >>
>> Joo aiotaan me, huomenna töissä >>, Rosmerta sanoo kasvot peruslukemilla.
>> Rosie! En minä tarkoittanut sitä ja sinä tiedät sen oikein hyvin! >> Annelise huudahtaa.

Rosmerta nauraa käkättää. Annelise pudistaa päätänsä ja tökkäisee hellästi kyynärpäällään kälyään käsivarteen.

(sanoja: 200)

[Fiorella]

Ihanaa leppoisaa sanailua kälyjen kesken ja aika romanttista tuo tanssikin taisi olla...

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Fiorella! Ja hei, pahoittelut että jatkon kanssa kesti, mutta en ollut tyytyväinen seuraaviin raapaleisiin ja taistelin kauan saadakseni ne paremmiksi. Taistelu on edelleen kesken, mutta koetan palata normaaliin päivitystahtiin.


47.

Shaima haluaa saada tietää kaiken Rosmertan treffeistä Emrysin kanssa. Valmistaessaan ruokaisaa salaattia Rosmerta kertoo melko tarkkaa miten ilta sujui. Shaima huokailee onnellisen kaihoisasti.

>> Jos teillä ei jostain syystä natsaakaan, niin lähetä hänet minun luokseni >>, Shaima nauraa vispatessaan kananmunia rikki.
>> Lupaan vihjaista sinusta hänelle, jos niikseen tulee >>, Rosmerta lupaa ainoastaan.

Hän ei kuitenkaan usko, ettei heillä, Shaimaa lainaten, yhtäkkiä jostain syystä natsaisikaan. Hän pitää Emryksestä paljon. Todella paljon. Hän on melko varma siitä, että Emrys tuntee samoin häntä kohtaan. Hän toivoo erittäin kovasti, että he tulisivat olemaan jotain pysyvää.

Se on ehkä hölmöä, kun ottaa huomioon sen, että he ovat olleet vasta vain yksillä treffeillä. Mutta Rosmerta ei välitä. He tuntevat toisensa pintapuolisesti aika hyvin remontin ansiosta ja heillä olisi aikaa tutustua toisiinsa paremmin, oppia tuntemaan toinen kokonaan. Aivan kokonaan.

Rosmerta ei edes halua ajatella sitä, ettei heistä lopulta tulisikaan mitään. Ja ihan vain siksi, että se olisi todennäköisempi lopputulos kuin se, että heistä tulisi pariskunta. Heidän mahdollisen yhdessäolonsa edessä on erittäin valtava este, jota ei voi jättää huomioimatta.

Itsensä paljastaminen noidaksi, joka jästeille on vain satuolento, Emrysille saattaisi saada tämän pitämään häntä hulluna ja katkaisemaan välit häneen kokonaan. Rosmerta ei halua niin käyvän. Jos heistä ei koskaan tulisi syystä tai toisesta mitään, hän haluaisi olla edes Emrysin ystävä.

Mutta jotta heistä voisi koskaan tulla mitään, edes vain pelkkiä ystäviä, hänen on kerrottava totuus joskus. Ja se on asia, jota Rosmerta pelkää.

Rosmerta puristaa veistä kädessään, joka tärisee hienoisesti. Hänen äskeinen hyvä tuulensa on tiessään. Tilalle on tullut kurkkua kuristava ahdistuneisuus.

(sanoja 250)

[tirsu]

48.

Emrysillä on vapaapäivä.

Se on varmaan ihan hyvä, Rosmerta arvelee. Hän ei ole vielä valmis kohtaamaan miestä.

Rosmerta kiertelee tulevan pubinsa alakerrassa, jossa remontti on jo hyvällä mallilla. Yläkerta on vielä reilusti kesken. Työmaamestari vannoo yläkerran valmistuvan ennen joulua. Se kuulostaa Rosmertasta uskottavalta, jouluun on vielä sentään pari kuukautta.

Joulun jälkeen ainoastaan muutama työmies palaisi takaisin tekemään hommat loppuun. Silloin jäljellä pitäisi olla vain pieniä yksityiskohtien hiomisia. Sen jälkeen Rosmerta saisi alkaa sisustamaan paikkaa Annelisen kanssa. Romana ja Steve ovat lupautuneet tulla myös auttamaan sisustamisen kanssa. Romana odottaa malttamattomana, että he menisivät shoppailemaan kaikkia tarvikkeita.

Kaikki on siis mallillaan. Rosmertan suunnittelemasta aikataulusta ollaan myöhässä vain ihan vähän, se ei haittaa. Avajaispäivää ei tarvitsisi siirtää kovin paljoa.

Niin, avajaiset. Hänen pitäisi rupea suunnittelemaan niitäkin oikein kunnolla. Hänellä on jo pieni kehyskyhäelmä valmiina, sitä tarvitsee vain tarkentaa. Annelise on lupautunut auttamaan. Romanakin auttaisi varmasti, kunhan Rosmerta vain saisi kysyttyä tältä asiasta.

Pian hänen on myös ruvettava miettimään työntekijöiden palkkaamista. Vain pari työntekijää ensi alkuun, ja jos pubi alkaisi menestyä, hän voisi palkata muutaman lisää.

Rosmerta pysähtyy ikkunan, jonka lasit ovat väriltään punavihertävät, viereen. Hymyillen hän katsoo ulos, jossa sataa tihuttaa.

Uskomatonta. Hänen pitkäaikainen unelmansa on käymässä toteen. Kuinka onnekas noita hän onkaan!

(sanoja 200)

[tirsu]

49.

Rosmerta kantaa suurta pahvilaatikkoa White Rose Innin kellarista. Pubi on suljettu koko päiväksi inventaariota ja suursiivousta varten. Rosmerta on vastuussa maustehuoneesta sekä vessojen siivouksesta.

Laskiessaan pahvilaatikon kolhiintuneelle pöydälle Rosmerta ajattelee kateellisena Shaimaa, jolla on vapaapäivä. Tämä nauttii olostaan kotonaan tai jossain, kun hän ja muut työkaverit raatavat selkä hiestä märkänä.

Ei hommassa muuten valittamista olisi, mutta kun kaikki se on tehtävä ilman taikaa. Mausteista Rosmerta selviää helposti ilman taikaakin (vaikka painavia laatikoita kantaessa siitä olisi hyötyä), mutta vessojen siivous. Yh. Hän ei todellakaan odota sitä innolla. Mutta hän ei ollut valmis ottamaan riskiä, että jäisi kiinni taikomisesta jästien keskellä.

Onneksi sentään omassa pubissaan hän voisi hoitaa vessojen siivouksen käden käänteessä heilauttamalla taikasauvaa. Inventaarioissakin hän aikoisi käyttää taikaa apunaan. Koska miksi tehdä asiat vaikealla tavalla, kun ne voisi hoitaa helpolla?

Työskenteleminen jästipaikassa on saanut Rosmertan arvostamaan sitä, että hän on noita. Hän on pitänyt taikuutta ja taikasauvaansa itsestään selvyytenä ennen, mutta ei enää. Elämä on paljon helpompaa, kun on noita.

Rosmerta nyrpistää nenäänsä.

Taikominen kyllä tekee elämästä monella tavalla helpompaa, mutta noitana olemisessa on huonotkin puolensa. Kuten silloin, kun haluaa suhteen jästin kanssa. Se on melkein mahdotonta! Miten kertoa siitä, että osaa taikoa? Siis oikeasti taikoa toisin kuin jästien taikurit erikoisine asuineen.

Rosmerta läimäyttää itseään henkisesti. Ei, hän ei ajattele sitä asiaa juuri nyt. Hän haluaa nauttia elämästään, hän haluaa nauttia Emryksin seurasta.

Hänen pitää jatkaa elämäänsä kuten aina ennenkin: elämällä hetkessä. Huomista ei kannattanut murehtia. Kaikki on juuri siinä hetkessä.

Ja juuri nyt hänen pitäisi purkaa pahvilaatikon sisältö puolityhjille maustehyllyköille.

(sanoja 250)

[tirsu]

50.

Ruuhka-aika on ohitse Säilä & Imupaperissa. Rosmerta kohentelee kirjojen asentoja tarkistaen samalla, että jokainen kirja on oikeassa paikassa.

Hänen työvuoroaan on jäljellä vielä pari tuntia. Sen jälkeen hänen täytyy käydä pikaisesti työmaalla, josta matka jatkuisi White Rose Inniin, jossa hänellä on iltavuoro Earlin että Louisan kanssa.

Poikkeuksellisesti hän ei odota sitä työvuoroa. Earl ja Louisa kinaavat aina kaikesta, mikä on erittäin ärsyttävää. Ensi alkuun se oli ollut hauskaa, mutta ajan kuluessa jatkuva kinailu on alkanut sapettamaan.

Rosmerta toivoo, että iltavuoro olisi kiireinen, silloin Earlilla ja Louisalla ei olisi aikaa kinastella paljoa. Mutta on keskiviikko ja keskiviikko-illat ovat hiljaisia.

Tapahtuisipa ihme.

(sanoja 100)

[LaraLura]

Tarina vei mut mennessään. Hahmot on hyvin kuvailtuja ja todentuntuisia.
On kivaa vaihtelua lukea sivuhahmoille kehitettyjä tarinoita. Jään mielelläni odottamaan miten tää tatina tulee etenemään!
❤: Lara

[tirsu]

LaraLura, kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että tykkäät tästä. (Pienelle osalle jääneistä) Sivuhahmoista on tosiaan melko vähän ficcejä. Niitä olisi ihan kiva lukea. Ja itteäni on kiinnostanut Rosmertan (ja muutamien muidenkin) elämä, millainen tausta on ollut ja miten hän on päätynyt pubin emännäksi.

51.

Ihmettä ei tapahdu. Työvuoro on kohtalaisen hiljainen. Asiakkaita on kourallinen.

Keittiössä haisee rasva. Purilaiset ja ranskalaiset maistuvat miltei jokaiselle pubiin tulijalle.

Rosmerta häärii tiskin takana laskien olutta hanasta kolmeen tuoppiin. Louisan ja Earlin äänet kantautuvat kiihkeinä hänen korviinsa. Jos kaksikko ei kohta lopettaisi, hänen on huomautettava näille asiasta. Asiakkaatkin kuulevat kuinka he kinastelevat siitä kumpi on parempi: The Beatlesit vai Queen.

Työnnettyään kassan laatikon kiinni Rosmerta käännähtää ympäri, sillä äänet keittiössä vain kovenevat. >> Hei, te kak…! >>
>> Rosie, anna heidän jatkaa vain >>, tiskin ääreen tullut mies keskeyttää hänet.
>> Mitä? Hehän häiritsevät asiakkaita metelillään. >>
>> Ei, ei, he viihdyttävät meitä. Meillä on pieni veto meneillään siitä, kumpi heistä voittaa tällä kertaa >>, mies kertoo. >> Minä panostin likkaan, hän on ärhäkkä. >>
>> Öh. Todellako? Rosmerta haluaa vahvistuksen ja jatkaa miehen nyökättyä. >> No hyvä on, tämän kerran. Ei tästä tapaa voi tehdä. >>
>> Se on myöhäistä, Rosie, se on tapa jo >>, mies iskee silmäänsä.

Niinpä tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

(sanoja 150)

[tirsu]

52.

Emrys on yhtä komea kuin aina. Auringon vaalentamat hiukset ovat pörrössä, kullanruskeat silmät ovat keskittyneet hyllyjen paikalleen ruuvaamiseen. Leukaa ja poskia peittää jälleen tumma sänki.

Mies hyräilee työnsä lomassa iloisesti. Suupielessä roikkuu hammastikku. Kaikki Emrysissä huutaa rentoutunutta.

Rosmerta vetää syvään henkeä ennen kuin suuntaa miehen luokse. >> Hei. >>
>> Karibu, kas vain >>, Emrys virnistää irrottamatta katsettaan hyllystä. >> Hei. Mikä meno? >>
>> Ihan hyvä, kiitosta vain. Halusin kysyä, josko haluaisit toistamiseen ulos kanssani? >>

Emrys ei vastaa heti vaan tekee työnsä rauhassa loppuun. Rosmerta ei valita. Hän katselee miestä mielellään tämän työskennellessä. Aivan mielellään.

Tovin ja toisenkin jälkeen Emrys kääntää huomionsa Rosmertaan ollessaan tyytyväinen työnsä jälkeen. >> Toki. Onko sinulla jotain erikoista mielessäsi? >>
>> Eipä oikeastaan. Minulle sopii melkeinpä mikä vain >>, Rosmerta sanoo.
>> Minulla saattaisi olla jotain mielessäsi, jos sinua ei kerran haittaa, että minä päätän – tälläkin kertaa >>, Emrys kertoo.
Rosmerta hymyilee. >> Ei haittaa. Kerro vain mitä, missä ja milloin. >>
>> Tietysti, en minä tapaa käydä treffeillä yksinäni. >>

(sanoja 150)

[tirsu]

A/N: Korkean kuumeen vuoks en saanu julkastua tätä eilen. Seuraava osa ilmestyy ihan normaalisti ens vkolla.


53.

Rosmerta tutkiskelee aikatauluansa. Hänellä pitää paljon kiirettä, työvuoroja White Rose Innissä on miltei joka päivälle, häntä odotetaan avuksi Säilä & Imupaperiin kolmena päivänä ja sitten hänen on käytävä melkein joka päivä työmaalla.

Ne muutamat vapaapäivät, joita hänellä on, on buukattu täyteen. Kiertelyjä huonekalukaupoissa Annelisen ja Romanan kanssa, treffit Emrysin kanssa, lastenhoitamista Jacobin ja Annelisen käydessä Pyhässä Mungossa seurannassa, ostoksille Steven kanssa.

Sitten hänen pitäisi ottaa yhteyttä tarkastajaan sopiakseen tarkastuskäynnin siirtämisestä toiselle päivälle. Hän ei millään ehtisi paikalle silloin, kun tarkastaja oli seuraavan kerran ilmoittanut tulevansa.

Avajaisten lähestyessä hänellä on yhä enemmän ja enemmän tekemistä. Hengähdystauoille ei tahdo millään löytää tilaa. Hänen olisi pakko pyytää pari vapaapäivää lisää pubista vaikka se vaikuttaisi palkkaan. Mutta jos hän ei saa edes yhtä vapaapäivää vain pelkkään rentoon oleskelemiseen yksinään, hän sekoisi. Saisi uuden hermoromahduksen. Eikä se olisi yhtään kivaa.

Kynttään pureskellen Rosmerta nojautuu nappaamaan hyllyltä tyhjän pergamentinpalasen. Olisi paras rustata viesti tarkastajalle saman tien.

(sanoja 150)

[tirsu]

54.

Emrys seisoo elokuvateatterin edustalla. Tämä on luonut katseensa lasitettuun tauluun, jossa on julisteita. Suuria kuvia, joissa kukaan ei liiku – miten tylsää sellainen mahtaa olla.

Rosmerta ei ole käynyt elokuvissa aiemmin. Hänellä on hatara käsitys mistä siinä on kyse. Kuvasta joka liikkuu, mutta ei kuten taikamaailmassa. Kiehtovaa.

Kun Emrys oli ehdottanut elokuviin menemistä, Rosmerta oli suostunut innoissaan. Hän on edelleen yhtä täpinöissään.

>> Hei >>, hän sanoo päästessään Emrysin luo.
>> Hei. >>
>> Mitä me aiomme katsoa? >> Rosmerta kysyy.
>> Hokkus pokkus taikaluudalla – se kertoo naisesta, joka opiskelee noidaksi toisen maailman sodan aikaa >>, Emrys kertoo.

Rosmerta nielaisee. Elokuva noidasta? Vihjaileeko Emrys jotain? Voisiko tämä tietää totuuden?

Ei. Kyseessä on pakko olla sattuma. Mistä Emrys muka olisi voinut saada asian selville? Ja jos tämä todella tietäisi, he eivät nyt olisi treffeillä.

>> Käykö se sinulle? Voidaan me katsoa jokin muukin elokuva >>, Emrys kysyy kuulostaen epäröivältä.
>> Oh, ei, kyllä se käy oikein hyvin >>, Rosmerta vannoo.
>> Hyvä. Maistuisiko sinulle popcorn? >>

(sanoja 150)

[tirsu]

55.

Elokuva on… mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Jästeillä on jännä käsitys taikuuden olemassaolosta – opiskella nyt noidaksi kirjekurssin avulla! Varsinkin kun koulu on olemassa!

Elokuvassa on myös paljon laulamista ja tanssimista. Rosmerta ei voi muuta kuin kohotella epäuskoisena kulmiaan, kun kaikki osaavat sanat lauluun, jota joku hahmoista alkaa spontaanisti laulaa. Miten epäloogista.

Jatkuva liikkeellä olo ja taitavasti vaihtuvat kohtaukset ovat ihmeellisiä samoin kuin se, etteivät elokuvan hahmot lainkaan ole vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Se on täysin erilaista kuin elävät taulut, joiden hahmot voivat keskustella muiden kanssa ja liikkua kuvista toiseen pitkiäkin matkoja, tai liikkuvat valokuvat, joissa sama kohtaus toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.

Jokainen lentokohtaus saa Rosmertan häkeltymään. Millä ihmeen keinolla jästit ovat saaneet elokuvan noidan pysymään ilmassa? Hänen tietojensa mukaan jästit eivät osaa lennellä luudilla saati sitten sängyillä.

Hahmojen sukeltaessa veteen Rosmerta ei voi olla kurtistelemasta kulmiaan. Miten ihmeessä nämä pystyvät hengittämään veden alla ilman loitsua? Vai menikö koko loitsun loitsiminen häneltä ohitse?

(sanoja 150)

[Fiorella]

Minä luen mielelläni tätä useamman jakson kerrallaan. Ihana taas nähdä, mitä uutta on tullut!

Arki soljuu miellyttävästi eteenpäin työn, vapaa-ajan ja sellaisten pikku yksityiskohtien kuin tarkastajan kutsumisien lomassa. Mutta mukavinta on tietysti lukea, miten mahdollinen romanssimme etenee!

Työskenteleminen jästipaikassa on saanut Rosmertan arvostamaan sitä, että hän on noita. Hän on pitänyt taikuutta ja taikasauvaansa itsestään selvyytenä ennen, mutta ei enää. Elämä on paljon helpompaa, kun on noita.

Tämä kohta herätti kiinnostuksen erityisesti. Mielenkiintoista nähdä, miten Rosmerta tekee jästi vs. noita -havaintoja, kuten elokuvissakin ihmettelee valkokankaan tapahtumia! 

[tirsu]

Kiitos kommentistasi Fiorella. Näitä raapaleita on kyllä varmaa helpompi kommentoida, kun niitä on kertynyt vähän enempi. Tässä luvussa ja ainakin ensi luvussa lisää romanssin kehittymisestä.
Sitä on kiva kirjoittaa millaisena noita/velho jästimaailman näkee. Siinä tulee itsekin mietittyä asioita uudesta näkövinkkelistä.
A/N: Siis miten tää aika menee niin nopeesti? En yhtää tajunnut, että viime viikolla olis pitäny julkasta uusin osa. Hups. Tässä se nyt olisi.


56.

Rosmertan keskittyminen elokuvaan herpaantuu, kun noita ja huijari ottavat osaa tanssikilpailuun merenelävien kanssa. Jotenkin hänelle on liikaa se, että hahmot pystyvät hengittämään veden alla ilman loitsun antamaa apua. Hyvin epäuskottavaa jopa jästeiltäkin.

Hän antaa katseensa kiertää muissa katselijoissa niin hyvin kuin se pimeässä teatterissa vain onnistuu. Tosin, suurelta kankaalta lankeava räikeä kirkkaus valaisee melko hyvin.

Rosmertan vasemmalla puolella istuva pieni tyttö mutustelee popcorneja silmät suurina. Edessä istuva poika kuiskuttelee naiselle, joka on luultavasti tämän äiti. Melkein eturivissä istuva tyttölauma supisee ja kikattelee – mahtaako nämä edes keskittyä elokuvaan lainkaan? Jostain kuuluu pienokaisen itkua ja epätoivoista hyssyttelyä. Joku kuuluu murahtavan jotain epäasiallista itkuun liittyen.

Muutama rivi heitä edempänä istuu nuori pariskunta, jotka ovat hipelöineet toisiaan koko elokuvan ajan. Nyt kaksikko keskittyy elokuvan sijaan suutelemaan toisiaan kiihkeästi.

Se saa Rosmertan sydämen lyömään nopeammin. Hän ei voi olla vilkaisematta Emrystä, jonka katse on luotu elokuvaa kohti. Sinisen eri sävyt valaisevat tämän komeita kasvoja.

Jos hän veisi kätensä Emrysin käden päälle, kääntyisikö tämän huomio häneen? Tuijottaisivatko he hetken toisiaan silmiin? Kumartuisko Emrys häntä kohden ja saattaisi heidän huulensa yhteen?

Rosmerta rohkaisee itseään. Hitaanpuoleisesti hän liikuttaa kättään edemmäs. Käden ollessa Emrysin käden yläpuolella hän empii pienen hetken. Sydän hakkaa rinnassa vielä lujempaa.

Lopulta hän uskaltautuu. Hän laskee varovaisesti kätensä Emrysin käden päälle.

Emrys vilkaisee häntä, hymyilee. Siirtää kättänsä niin, että he pitelevät toisiaan käsistä.

Rosmerta ei melkein uskalla hengittää, kun Emrysin peukalo alkaa sivellä hänen kämmenselkäänsä. Kävisikö nyt niin...?

Emrys kääntää katseensa takaisin elokuvaan. Ei suudelmaa. Vain suloista, viatonta kädestä kiinni pitelemistä.

Rosmerta pidättää pettyneen huokauksen.

(sanoja 250)

[tirsu]

A/N: Uusin pätkä vasta nyt, koska joku tuli kipeäksi ja alkaa voida paremmin vasta nyt. Hiljalleen. Seuraava osa ilmestyy (toivottavasti ainakin) normaalisti eli ens vkolla.
Jaa hei, seuraava osa voi spoilata, jos ei ole sattunut näkemään Hokkus pokkus taikaluuta-elokuvaa, ni sen loppua. Se on kyllä vanha elokuva, mutta ihan näin varmuudeksi vain.


57.

Elokuvan loppu on hölmö. Noita ei olekaan enää noita, kun hänen kotinsa räjäytettiin ja kaikki katosi tuhka tuuleen. Siis oikeasti! Kuka uskoo tuollaiseen? Ei noituus ole sellaisesta kiinni. Eivät ne taikavoimat siinä räjähdyksessä sentään kadonneet!

Rosmerta ei voi muuta kuin pudistaa päätään koko elokuvalle. Jästeillä ei ole todellakaan mitään hajua taikamaailmasta ja millainen paikka se oikeasti on, saati siitä miten taikavoimat todella toimivat!

He ovat elokuvasalin ulkopuolella pukemassa takkeja ylleen. Emrys katselee häntä tutkaillen tovin ennen kuin avaa suunsa.

>> Haluaisitko vielä lähteä syömään? Vai odotetaanko sinua kotiin jo? >>
>> Ei odoteta >>, Rosmerta sanoo – Jacob kun on iloisesti töissä. >> Mihin menemme syömään? >>

(sanoja 100)

[tirsu]

58.

Rosmerta kastaa ranskalaisen dippiin ennen kuin tunkee sen kokonaan suuhunsa. Ison ranskalaiskeon vieressä on suuri hampurilainen, josta salaatti ja juusto pursuilevat.

>> Mitä pidit elokuvasta? >> Emrys kysyy laskiessaan juomalasin pöydälle.

Rosmerta keskeyttää ranskalaisen pureskelun. Mitä hän voisi oikein sanoa? Ei totuutta ainakaan: elokuva oli hyvin epäaito mitä taikuuteen tuli, ei jatkoon. Juu, ei. Niin hän ei todellakaan voi sanoa.

>> Se oli viihdyttävä >>, hän päätyy sanomaan lopulta saatuaan ranskalaisen alas. >> Sinusta? >>
>> Olihan se ihan kiva >>, Emrys nyökäyttää päätään. >> Ei ehkä ihan sellainen kuin odotin. >>
>> Ai jaa? >>
>> Joo. En tiedä, olen aina tykännyt mytologiasta ja taikuudesta, josta minulla on omat mielikuvani. Ne eivät menneet ihan elokuvan kanssa yhteen. >> Emrys kohauttaa olkapäitään. >> Mutta ei se ole syy olla pitämättä elokuvasta, vaikka se hieman häiritsikin katselukokemustani. >>
>> Ai. >> Rosmerta ei osaa sanoa muuta, ei tiedä mitä muuta sanoa.

Niinpä hän haukkaa suuren palan hampurilaisestaan. Joka on aivan uskomattoman herkullinen. Hän ei ole koskaan syönyt niin hyvää hampurilaista. Hänen olisi laitettava oman pubinsa listallekin hampurilaisateria. Kunpa hän osaisi vain tehdä siitä näin hyvää.

>> Tuota >>, Rosmerta sanoo ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen. >> Millainen sinun käsityksesi sitten taikuudesta on? >>
>> En viitsi tylsistyttää sinua sillä, mutta sanonpahan vaan ettei siihen mitään kirjekursseja kuulu >>, Emrys vastaa lyhyesti.
>> Voi, kerro ihmeessä >>, Rosmerta pyytää.

(sanoja 200)

[Paquette]

Oi, tämähän menee jännäksi! Minäkin mietin Rosmertan tapaan jo Emrysin elokuvavalinnan selvittyä, että mahtaako hän tietää tai aavistaa jotain (tai onko Emrys peräti itse velho). Ehkä tämä nyt selviää, ja ainakin on mielenkiintoista kuulla, millaisia käsityksiä Emrysillä on taikuudesta.

Rosmertan ajatukset elokuvasta olivat hauskaa luettavaa, jästeillä ei tosiaan näytä olevan mitään käsitystä noidista. En ollut kuullut Hokkus pokkus taikaluudalla -elokuvasta, mutta se kuulostaa kiinnostavalta, pitänee katsella jos osuu eteen. Vaikuttaa siltä, että Rosmertan täytyy kohta ottaa ohjat käsiinsä suutelemisen suhteen, kun Emrys ei näytä tajuavan sitä tehdä.

Rosmertan pohdinnat siitä, uskaltaako Emrysiä ollenkaan tapailla, koska tämä on jästi, olivat uskottavia. Salailu on varmasti hankalaa, mutta sen paljastaminen, että on noita, ei ole helppoa sekään. Eikä toisen suhtautuminen tuollaiseen paljastukseen ole välttämättä ollenkaan myönteinen.

Perhe-elämää ja pubin valmistumista on edelleen mukava seurata.

Siitä on hirvittävän kauan kun olen viimeksi kommentoinut tätä, ja sanottavaa olisi varmaan paljon enemmän, mutta laitan nyt edes tällaisen kommentin, jos se vähän laskisi kynnystä kommentoida jatkossa.

[tirsu]

Paquette, kiitos kommentistasi!  Lisää Emrysistä ja tämän näkemyksestä taikuuteen on luvassa vasta myöhemmin, sillä hän jää tämän osan jälkeen pois kuvioista joksikin aikaan.

Ehkäpä Rosmerta lopulta ottaa ohjat omiin käsiin, kun suudelmaa ei kuulu ollenkaan. Joskus sitä on vain hyvä itse tarttua härkää sarvista, kun toinen ei tunnu tajuavan.

Rosmertan pohdintoja suhteesta on tulossa lisää. Ei kyllä ihan vielä, mutta tulossa on kuitenkin. Nyt keskitytään jälleen pubiin ja miten sen valmistuminen etenee.


59.

Tarkastaja näyttää vihreää valoa. Kaikki on hyvin, remontti sujuu kuten pitää. Se saa Rosmertan rentoutumaan hieman.

Mutta muuten kiire tuntuu painona harteilla. Hänen täytyy suunnitella ruokalistoja, miettiä työntekijöiden haastattelun pitämistä ja hankkia huonekaluja.

Annelise on viime aikoina voinut huonosti, joten ostoksille meno on siirtynyt jo muutaman kerran. Käly on käskenyt Rosmertan menemään ilman häntä hoitamaan ostokset, mutta asia ei innosta Rosmertaa. Hän ei haluaisi mennä ilman Annelisea. Mutta kohta hänen olisi pakko, jos hän haluaisi pubinsa olevan valmis määräaikaan mennessä.

Romanakin on joutunut peruuttamaan tulonsa ostoksille, sillä hän on sairastunut pahasti tarttuvaan lohikäärmerokkoon ja joutunut eristyksiin Pyhään Mungoon. Ties mistä lie taudin saanut.

Rosmerta päättää odottaa pari päivää. Jos Annelise ei voi silloin vielä paremmin, hän ottaa yhteyttä Steveen ja kysyy, koska tälle sopisi huonekaluostoksille meno. Ehkä olisi parempi ensin tiedustella, että mikä Steven vointi on. Rosmertan sen hetkisellä tuurilla Stevekin olisi kipeä tai murtanut jonkun raajoistaan ja olisi sen vuoksi Pyhässä Mungossa.

Rosmerta pidättää huokaisun. Hänestä tuntuu, että päänsärky on kohta lähellä.

Hän astelee rappuset alas alakertaan käytyään katsomassa miten remontti ylhäällä etenee. Nähdessään Emrysin pitämässä juomataukoa Rosmerta ryntää loput rappuset kiireen vilkkaan alas päästäkseen tämän luo. Miehen näkeminen saa hänet jo paremmalle tuulelle, tälle jutteleminen varmasti vielä paremmalle!

(sanoja 200)

[tirsu]

60.

Lauantai-iltapäivänä Rosmerta työntää kärryjä jästien sisustusliikkeessä. Hänen seuranaan on Steve – kiitos Merlinin! – että Jacob, joka on kadonnut jonnekin. Veljestä taitaa olla enemmän haittaa kuin apua. Mutta tätä tarvittiin mukaan apuun, sillä eivät he Steven kanssa kaikkea voineet kaksin hoitaa.

Annelise voi jo hieman paremmin, mutta tämä ei ollut vielä siinä kunnossa, että olisi voinut lähteä ostoksille. Ja Romana raukka on yhä sairaalassa.

Rosmerta katsoo listaansa, josta on vedetty yli vasta kolme tarvittavaa tavaraa. Se on hyvin vähän listan pituuden huomioon ottaen. Eikä listassa ollut mukana edes kaikki tarvikkeet, sillä osa tarvikkeista on hankittava taikamaailmasta. Sitä varten on oma pitkä listansa.

(sanoja 100)

[tirsu]

61.

>> Ei, me emme todellakaan osta sitä >>, Rosmerta sanoo päättäväisenä veljelleen.

Jacob katsoo häntä yrittäen samaa temppua kuin lapsensa. Anova katse, silmät suurina ja suu hieman raollaan ja väpättäen.

>> Turha luulla tuon ilmeen auttavan >>, Rosmerta toteaa vain. >> Minä en tuollaista hirvitystä pubiini hyväksy saati halua. >>

>> Ei se ole mikään hirvitys! >> Jacob huudahtaa näyttäen loukkaantuneelta esineen puolesta.

Rosmerta kohottaa toista kulmaansa. Hänen veljensä ei voi olla tosissaan. Onhan Jacobilla eriskummallinen maku tiettyjen asioiden suhteen, mutta tuo hirvitys on jo ihan liikaa ja täysin mauton. Jacob ei voi millään pitää tuosta esineestä.

>> Steve, sano nyt sinäkin jotain >>, Jacob pyytää. >> Eikö olekin hieno? >>

Steve näyttää kiusaantuneelta, mutta luo arvioivan katseen silti Jacobin esittämään esineeseen. Kyseessä on savesta muotoiltu oluttuoppi, jossa on irvistelevä naama kolmiulotteisena.

>> Valuuko siltä räkää nenästä? >> Steve kysyy kauhistuneena.
>> Kyllä valuu >>, Rosmerta nyökyttelee päätään inhoten.
>> Ole kiltti ja vie se takaisin sinne mistä löysit sen >>, Steve melkein anoo.
>> Hmph, te ette ymmärrä hyvän päälle >>, Jacob mutisee.
>> Olkoot sitten niin >, Rosmerta toteaa, >> mutta pubiini se ei todellakaan tule. Rakastan sinua, Jacob, mutta ei. Tee kuten Steve pyysi ja vie se pois. >>
>> Hyvä on >>, murjottaen Jacob käännähtää kannoillaan.
>> Mikä rumilus se olikaan >>, Rosmerta huokaisee.
>> Oliko hän tosissaan? >> Steve kysyy.
>> Minä en totta tosiaan tiedä. >>

(sanoja 200)