Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021

[tirsu]

31.

Uskomatonta.

Uskomatonta, että hän meni todella sanomaan sen. Ääneen. Emrysille.

Emrys oli näyttänyt hieman pöllähtäneeltä. Rosmerta ei ollut antanut tälle edes mahdollisuutta vastata: hän oli loikkinut heti karkuun. Todella aikuismaista käytöstä.

Ja nyt hän ei ollut pariin päivään uskaltautunut käymään työmaalla. Hän oli laittanut Jacobin puolestaan tarkistamaan, miten siellä sujuu. Vielä aikuismaisempaa käytöstä.

Hän oli kuvitellut, ettei hänen tarvitsisi stressata asiaa enää enempää, mutta kuinka väärässä hän olikaan ollut. Nyt hän stressasi sitä entistä enemmän.

Hänen mielessään pyörii koko ajan se, mitä Emrys mahtaa ajatella hänestä nyt. Hän vain laukoi sellaista ja ryntäsi pelkurimaisesti karkuun. Tuskin pitää häntä minään loistosaaliina.

(sanoja 100)

[tirsu]

32.

Shaima tuijottaa häntä mietteliäänä.

Pubissa on hiljaista. Lounas on ohitse. Seisovapöytä on tyhjennetty ruuista, pöydät pyyhitty.

Pitkähiuksinen ja –partainen mies on ainoa asiakas. Tämä on valloittanut yhden nurkkapöydistä. Mies lukee kirjaa kahvia hörppien (ilman maitoa, kolme pientä pussia sokeria). Välillä tämä laskee kirjan käsistään kirjoittaakseen jotain kiihkeästi paperille, kunnes tarttuu toiseen kirjaan.

Errol väittää miehen olevan opiskelija. Sillä kuka muukaan lukisi ja kirjoittaisi mitään sellainen hullunkiilto silmissään.

Louisa, uusi tarjoilija, väittää vastaan. Mies saattoi hyvinkin tehdä jotain töihinsä liittyvää tutkimusta.

Errol ja Louisa olivat siirtyneet keittiönpuolelle jatkamaan kinasteluaan, sillä heillä oli ollut vaikea pitää ääniään kurissa. Eikä kukaan heistä halunnut asiakkaan saavan tietää olevansa kinastelun pääosassa.

>> He voisivat vain kysyä häneltä >>, Rosmerta tuumaa rikkoen hiljaisuuden, joka tiskin taakse oli syntynyt.
>> Se olisi helpointa, muttei hauskinta >>, Shaima myöntää kohentaen huiviaan. >> Onko sinulla kaikki hyvin, Rosie? Näytät hyvin väsyneeltä, olet näyttänyt monen päivän ajan. >>

Rosmerta pitää naamansa peruslukemilla vaikka hänen tekisi mieli irvistää. Ei ole mikään ihmekään, että hän on väsyneen näköinen. Hän on nukkunut monta yötä putkeen huonosti. Rakennusmaa stressaa häntä vaikka siellä alettiin pikku hiljaa saada jälleen aikataulusta kiinni. Mutta hän ei voinut itselleen mitään, hän pelkäsi uusia vastoinkäymisiä. Minkä hän toivoo johtuvan vain siitä, että hän on niin väsynyt.

Se on kai silti normaalia. Olisi varmaan kummallista, jos hän ei stressaisi lainkaan rakennuksen edistymisen vuoksi. Se on kuitenkin iso projekti. Ja hänen koko loppuelämänsä on siinä kiinni. Tietysti sitä siis stressaa.

Sitten on tietenkin vielä Emrys. Siitä oli puolitoista viikkoa, kun hän tunnusti tunteensa. Hän oli käynyt pari kertaa työmaalla, mutta hän oli vältellyt miestä (melko onnistuneesti). Hän oli siis edelleen pelkuri.

Mutta ei hän voinut mitenkään kertoa Shaimalle ongelmistaan. Kukaan hänen työpaikallaan ei tiennyt hänen projektistaan, koska... no, taikamaailma.

Rosmerta ei ehdi vastata mitään, kun Shaima viheltää pienesti. Tämä tuijottaa hänen selkänsä taakse.

>> Ah, Rosmerta >>, Emrys kuuluu sanovan. 

(sanoja 300)

[Gernumbli]

Voi Rosmertaa, toivottavasti stressin aiheet vähenevät... Huh mihin kohtaan jätit! Ei mulla muuta, pidän niin paljon tästä arkisesta jännitysnäytelmästä :-)

[tirsu]

Gernumbli, kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että pidät tästä. Remontoiminen voi olla hermoja kiristävää, mutta eiköhän Rosmertan stressi hellitä pian, ainakin joksikin aikaan.

33.

Voi paska. Paskan paska.

He seisovat pukuhuoneessa. Se on ainoa paikka, jossa he voisivat puhua rauhassa.

Rosmertan tekee mieli tuijottaa jalkojansa, mutta niin pelkuri hän ei sentään ole. Hän kohtaa rohkeasti Emrysin silmät, jotka ovat viirulla.

Rosmerta nielaisee. Hänen pitäisi varmaan sanoa jotain, mutta hän ei oikein tiedä mitä. Ehkäpä pahoittelu olisi paikoillaan.

Pahoitella äkillistä tunnustustaan, pakenemistaan ja välttelemistään, pahoitella sitä, ettei hän osannut käyttäytyä kuin aikuinen. Niin, se olisi parasta. Ehkä he sen jälkeen voisivat jättää koko asian taakseen ja olla kuten ennen.

Kerättyään lisää rohkeutta Rosmerta uskaltautuu viimein avaamaan suunsa. Emryskin aukaisee oman suunsa saman aikaan sanoakseen jotain.

(sanoja 100)

[Fiorella]

Kommentoinpa pitkästä aikaa tähänkin jälleen. Luvut ovat sen verran lyhyitä, että on mukava lukea, kun niitä on useampi valmiina.

Minusta oli ihana, miten perhe oli Rosmertan tukena ja kuinka Jacob auttoi mielellään vaikeassa tilanteessa. Stressi sitten lopulta sai Rosmertan tunnustamaan ihastuksensa Emrysille, vaikka se jälkikäteen nolostuttikin.

Kylläpä jäi taas jännään kohtaan, mitähän se Emrys nyt sanookaan! Vai ehtiikö Rosmerta ensin? (Toivon että ei, ettei päästä suustaan mitä sattuu... )

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Fiorella.
Tiiviit välit perheessä on parasta. Jacob ja Rosmerta ovat todella läheisiä, olleet lapsuudesta asti. He ovat aina toisiaan varten, he voivat luottaa toisen tukeen ja apuun.
Rosmerta tosiaan saattaisi päästää suustaan mitä tahansa, jos hän ehtii ensimmäiseksi sanomaan sanottavansa. Siinä vaiheessa ei Emrys kyllä saisi puheenvuoroa lainkaan. 

34.

Baaritiski on tehty tummasta tammesta. Sen etupuolen pintaan on kaiverrettu yksinkertainen viiniköynnös, muutaman lehden alle on veistetty kerällä oleva gäätä. Alas on asennettu krominen jalkatuki.

Tiskin pinta on sileä ja se kiiltää kauniisti. Rosmerta liikuttaa sormeaan syykuviota pitkin ihaillen veljensä tekelettä. Jacobin käsiala näkyy siitä selvästi.

>> Kiitos >>, Rosmerta sanoo.
>> Ole hyvä vain, mutta se on kesken vielä >>, Jacob sanoo. >> Allas täytyy asentaa, yläpuolelle tulee vielä lasiteline… >>
>> Aivan, aivan. Mutta silti, kiitos. Tämä on paljon parempi kuin mitä tilasin >>, Rosmerta taputtaa tiskin pintaa.
>> Tietysti. Meiltä saa vain laatua >>, Jacob toteaa ylpeänä. >> Ja se on erittäin pitkäikäinen. Parempaa saa hakea koko maailmasta. >>

(sanoja 100)


A/N: Tiedän, olen ilkeä.

[tirsu]

35.

Rosmerta istuu Annelisen kanssa keittiöpöydän ääressä. Heidän edessään pöydällä on levällään kansio, vihko ja sisustuslehtiä.

Annelise kääntää laiskasti lehden sivua ja katselee uutta aukeamaa tarkkaavaisena. Rosmerta pureskelee pehmeästi alahuultaan. Ympyröityään pari koristetyynyä hän taittaa oikeanpuoleisen sivun koirankorvalle.

>> Katsopa tätä >>, Annelise sanoo kääntäen lehden kälyänsä kohti.

Rosmerta nostaa katseensa lehdestään. Annelise osoittaa sormellaan taulua, jossa on maalattu kuva yksisarvisesta ottamassa aurinkoa.

>> No johan on! >> Rosmerta pärskähtää.
>> Eikö olisikin hieno pubiin laitettavaksi >>, Annalise sanoo kasvot vakavina, mutta silmissä näkyy nauru.
>> Onhan se hauska, mutta joku raja minullakin on! >> Rosmerta sanoo nauraen.
>> Mutta ajattele, siinähän asiakkaan silmä lepäisi heti aamutuimaan >>, Annelise virnistää.
>> Juu toki, minä saisin nopeasti syytteen kuolemantuottamuksesta >>, Rosmerta vetää kynällänsä rastin taulun päälle. >> Ehdoton ei! >>
>> Voi, voi. Se olisi ollut niin hauska >>, Annelise nauraa.
>> Kyllä minä haluan jotain hauskaa ja piristävää, mutta tuo on jo liikaa! >> Rosmerta huudahtaa mukamas järkyttyneenä.
>> Hyvä on. Jatkakaamme vakavasti >>, Annelise lupaa.
>> Ei liian vakavasti >>, Rosmerta huomauttaa.

(sanoja 150)

[tirsu]

36.

Annelise napauttaa sauvallaan viimeisen kuvan vihkoon kiinni. >> Se oli sitten siinä, tältä erää. >>
>> Luuletko, että päädymme tekemään paljonkin muutoksia kaupoilla? >> Rosmerta pohtii.
>> Ehkä jonkin verran >>, Annelise toteaa sulkiessaan vihkon kannen. >> Sitä paitsi, nämähän ovat enemmän sellaisia suuntaa antavia. Mutta olisihan se mahtavaa löytää juuri sellaisia tavaroita, joihin ihastuimme. >>
Rosmerta nyökkäsi. >> Olet oikeassa. Koska sinulla olisi aikaa tulla ostoksille kanssani? >>
>> Hmm, Jacobilla on vapaata vasta ensi viikolla. Miten olisi, kävisikö sinulle tiistai? Mutta vasta yhdentoista jälkeen, meillä on aika lapsenpäästäjälle >>, Annelise kertoo.
>> Minulla on iltavuoro silloin, joten ehdin silloin ihan hyvin. Minua odotetaan töihin vasta neljäksi >>, Rosmerta hymyilee. >> Nyt maistuisi tee. >>

(sanoja 100)

[tirsu]

37.

Rosmerta painautuu kaulaansa myöten lämpimän veden alle. Hieman vettä läikkyy ammeen reunojen ylitse, mutta sen saisi myöhemmin kuivattua nopealla kuivausloitsulla.

Lämmin vesi rentouttaa hiljalleen hänen jännittyneitä lihaksia. Jäykät lihakset eivät voineet tehdä kenellekään hyvää. Kylpy on oivallinen keino saada lihakset vapautumaan jännityksestä. Tosin, kylpyä parempi vaihtoehto olisi, että olisi joku, joka hieroisi jäykkyydet pois.

Rosmerta tietää mihin ajatus saisi hänen mielensä kääntymään, joten estääkseen sitä hän päättää harhauttaa itseään ajattelemalla tulevaa veljenlastaan. Kuinka mahtavaa se olisikaan, kun pienoinen syntyisi. Hänestä tulisi nelinkertainen täti!

Hymy kaartuu Rosmertan huulille, kun hän ajattelee veljenlapsiaan. Kuinka ihania nämä ovatkaan ja kuinka syvästi hän heitä rakastaa. Hän tulisi rakastamaan myös uutta tulokasta yhtä paljon kuin tämän sisaruksia.

Pienokainen tulisi nopeasti oppimaan kasvaessaan isommaksi, kuinka siisti ja rento täti hän on ja kuinka paljon hemmottelua on luvassa. Sen lisäksi pienokainen tulisi oppimaan, että häneen saattoi luottaa, että hänellä on aina avoin syli ja hän olisi aina valmis antamaan neuvoja, jos niitä tarvittaisiin. Pienokainen tulisi oppimaan myös sen, että hän oli valmis kuuntelemaan aina samoin kuin sen, että hänelle voisi kertoa sellaisia asioita luottamuksella, joita ei uskallettu puhua vanhemmille. Jossain vaiheessa tämä tajuaisi isojen sisarustensa lailla, että kun tilanne sitä vaatisi, hän osaa salakavalasti ohjata nämä itse kertomaan vanhemmilleen asiasta, joka kyseessä sitten sattuisikaan olemaan.

Kun pubi olisi valmis, niin Rosmerta aikoo kutsua veljenlapsensa sinne yöpymään. Se olisi näille seikkailu – ja Anneliselle ja Jacobille antoisa koti-ilta kahden.

Rosmerta pudistaa päätänsä, kun tajuaa ajatustensa karanneen pubiin. Se on kielletty suunta ajatuksille!

Tyytymättömänä itseensä Rosmerta painaa päänsäkin veden alle.

(sanoja 250)

[tirsu]

38.

Sarahin ilme on keskittynyt. Se saa lempeän hymyn nousemaan Rosmertan huulille.

Hän istuu veljentyttärensä hyvin oranssissa huoneessa yllään kylpytakki. Tarkkaavaisesti Sarah lakkaa hänen varpaansa kynsiä. Sormet tyttö oli jo lakannut ruusunpunaisiksi.

Tultuaan kylvystä Rosmerta oli suunnannut huoneeseensa (jona vierashuone hänelle toimii), kun Sarah oli pyyhältänyt hänen luokseen ja kysynyt voisiko hän lakata tätinsä kynnet. Rosmerta oli suostunut ilomielin, sillä hän tietää kuinka paljon Sarah puuhasta pitää.

Lakattuaan viimeisen kynnen persikan väriseksi Sarah sulkee kynsilakkapullon. Rosmerta nappaa sauvansa voidakseen kuivattaa märän lakan nopeasti.

>> Kiitos kultaseni. Niistä tuli ihanat >>, Rosmerta sanoo ihailevaisesti.
>> Ole hyvä >>, Sarah on innoissaan. >> Saisinko tehdä sinulle hienon kampauksen? >>

(sanoja 100)

[tirsu]

39.

Rosmerta vilkaisee itseään peilistä pikaisesti. Hän on laittanut hiuksensa löysälle sivuponihännälle. Hän näyttää ihan hyvältä ja nätiltä.

Sarah oli harjannut hänen hiuksensa ja asetellut monenmoisia pinnejään hänen hiuksiinsa. Oltuaan tyytyväinen tulokseen tyttö oli päättänyt mennä leikkimään kampaajaa nukeillaan. Rosmerta oli irrottanut pinnit, mutta vain hetkeksi. Saatuaan hiuksensa kiinni hän oli asettanut pinnit takaisin hiuksiinsa. Niiden lisäksi hän oli laittanut päähänsä kukkaisotsakorun.

Tyytyväisenä siihen miltä näyttää Rosmerta sammuttaa valon huoneestaan. Kulkiessaan rappusia alas hän työntää taikasauvansa laukkuunsa.

Jacob tulee keittiöstä teekuppi kädessään. Tämä vilkaisee pikkusiskoaan, joka on pukeutunut taivaansiniseen löysähköön mekkoon, jossa on valkoinen kukkakuviointi. Mekon hihat ovat ylisuuret ja helma ylettyy puoliväliin reisiä.

>> Minne sinä olitkaan menossa? >> Jacob kysyy silmäillen siskonsa jästivaatteita.
 >> Tapaamaan ystäviä edelleen >>, Rosmerta kertaa. >> On minulla yhä elämää, joka ei liity tulevaisuuteeni. >>
>> Hmm, vai niin >>, Jacob yrittää kuulostaa paheksuvalta.
Rosmerta pidättelee tyrskähdystään. >> Älä huoli velikulta, tulen kotiin ajoissa. Valvo, jos haluat. Minä aioin pitää hauskaa! >>
>> En aio, en todellakaan >>, Jacob vannoo.
>> Ihan miten vain >>, Rosmerta sanoo ja suikkaa suukon veljensä poskelle.
>> Pidä hauskaa >>, Jacob virkkaa.

Rosmerta menee eteiseen. Vedettyään mustat saapikkaat jalkaansa hän kääntyy veljensä puoleen.

>> Hei sitten. Ja rentoa iltaa! >> hän huikkaa.
>> Sitä samaa >>, Jacob mumisee kadoten olohuoneeseen.

Leveästi hymyillen Rosmerta astuu ovesta ulos pimenevään iltaan.

(sanoja 200)

[Fiorella]

Viimeisimmissä luvuissa on ihanan leppoisa ja rento tunnelma, yhdessäoloa ja kotoisia hetkiä. Veikkaan, että vielä se Emrys siellä Rosmertan mielen pohjalla kummittelee, vaikka miten yrittää pysyä kiireisenä muiden puuhien parissa.

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Fiorella. Kotoisat hetket ovat ihania samoin kuin yhdessä oleminenkin. Vähän taukoa Rosmertalle pubin remontoimisesta, se tekee hyvää.
Ja tosiaan, eiköhän se Emrys siellä mielen sopukoissa lymyile.


40.

Bubble Bar näyttää ulkoa yksinkertaiselta. Baarin nimikyltti on värikäs ja nimi välkkyy neonväreissä. Se on ilmiselvästi se, joka kiinnittää ihmisten huomion baariin. Se saa Rosmertan pohtimaan oman pubinsa kylttiä, ehkä senkin tulisi olla huomiota herättävä, jotta paikka jäisi mieleen. Pian hän kuitenkin pudistaa päätän. Tänään ei ajatella työasioita, ne saisivat odottaa huomiseen.

Syvään henkäisten Rosmerta tarttuu metalliseen ovenkahvaan ja avaa oven. Kun hän astuu sisälle baariin hänet ottaa vastaan raskas tupakansavu (hänen pubissaan ei poltettaisi!) ja melu, jonka alle musiikki melkein hukkuu.

Rosmerta astelee hitaasti baaritiskille. Hän katselee ympärilleen ja nyrpistää nenäänsä. Paikka ei ole ihan hänen mieleensä, mutta kai hän sen yhden kerran viihtyisi siellä.

Baaritiskin luona hän tarttuu listaan, jossa luetellaan erilaisia juomia, mukana on myös hieman syötävää. Ei mitenkään erityisen paljon, ja nekin ruoat, jotka listalla ovat, ovat perusmättöä, joita yleensä syödään myöhäisiltojen jälkeen, kun juomia on tullut kumottua yksi jos toinenkin.

Rosmerta laskee listan kädestään. >> Yksi Blue Hawaii, kiitos. >>

Baarimikko nyökkää. Rosmerta seuraa kiinnostuneesti miten tämä valmistaa sinisen juoman. Kuinka yksinkertaiselta se näyttää. Mutta se on vain illuusio.

 >> Oletko ottamassa oppia tulevaa varten? Et kai ole odottanut kauaa? >> tuttu ääni kysyy hänen selän takaa.
Rosmerta vetää syvään henkeä ennen kuin kääntyy ympäri kasvoillaan leveä hymy. >> Hei. >>

(sanoja 200)

[tirsu]

41.

He seisovat pienen pyöreän pöydän ääressä. Ne muutamat istumapaikat, joita baarissa on, ovat varattuja.

Emrys näyttää hyvältä yllään tummanharmaa poolopaita ja auki jätetty musta pikkutakki, jonka hihat on kääritty kyynärpäihin. Auringon vaalentamat hiukset ovat hivenen sekaisin, kaiketi tuulesta.

Rosmerta leikittelee juomansa pillillä. Hän nuolaisee pikaisesti huuliaan. Jostain syystä hän ei tiedä mitä sanoa. Hänen päänsä kumisee tyhjyyttä. Uskomatonta, että se on edes mahdollista. Yleensä hän on suuna päänä niin paljon, etteivät muut meinaa saada suunvuoroa!

He ovat ennenkin puhuneet Emrysin kanssa – hitto vie, he ovat flirttailleet niin paljon kuin on mahdollista, joten ei ollut mitään järkeä, että he ovat nyt niin hipihiljaa, että oksat pois!

Emrys juo kulauksen juomastaan. Rosmerta ei ole vielä edes maistanut juomaansa. Hänen pitäisi maistaa, mutta siltikään hän ei maista.

>> Kuule… >>, he molemmat sanovat lopulta yhtä aikaa.

He tuijottavat toisiaan hetken ja purskahtavat nauruun. Siitä on näemmä tullut heille viime aikoina tapa alkaa puhua samalla hetkellä.

(sanoja 150)

[tirsu]

42.

Heillä on hauskaa. Juttu lentää eikä hiljaisista hetkistä ole enää tietoakaan. He flirttailevat jälleen olan takaa, jännite heidän välillään kasvaa. Aina mahdollisuuden tullen he koskettelevat toisiaan kuin vahingossa.

Emrys kertoo hölmöstä sattumuksesta eräällä työpaikalla, mikä saa Rosmertan nauramaan hervottomasti. Heidän lähellään olevat ihmiset siirtävät oudoksuvat katseet heihin. Se vain pahentaa Rosmertan naurunpuuskaa.

Leveästi hymyilevä Emrys vetää Rosmertan lähelleen. Nauru katkeaa siihen paikkaan.

Sydän hakkaa hulluna Rosmertan rinnassa. He eivät ole koskaan olleet näin lähekkäin. Ei Rosmerta ainakaan muista. Kaikki ajatukset ovat kaikonneet hänen mielestään.

Emrys kumartuu lähemmäs. Rosmerta nielaisee. Hänen suunsa tuntuu äkkiä kuivalta.

Voi pyhä Merlin, nytkö se tapahtuu?

(sanoja 100)

[tirsu]

A/N: Oh, siitä on kaksi vuotta kun tämä raapalesarja tuli aloitettua. Ja loppua ei näy vieläkään. Ei taideta olla edes puolessa välissä.
Hyvää syntymäpäivää, Fiorella! Toivottavasti sulla on upea päivä! 


43.

>> Haluaisitko tanssia? >> Emrys kuiskaa hänen korvaansa.

Rosmerta räpyttelee silmiään. Mitä?

Se ei tapahtunutkaan nyt. Ei suudelmaa. Pelkkä pyyntö tanssimaan, ei muuta.

Rosmerta tuntee olonsa hieman hölmistyneeksi. Hän tuntee olonsa myös pettyneeksi, erittäin pettyneeksi.

Nolostuksen punakin nousee hänen kasvoilleen. Rosmerta toivoo, ettei Emrys huomaisi sitä. Mitä tämäkin sitten ajattelisi hänestä? Toivoa nyt suudelmaa ensitreffeillä.

Emrys katsoo – aivan liian läheltä – häntä odottavasti. Kuinka kauniin kullanruskeat tämän silmät ovatkaan.

Keskity! Rosmerta komentaa itseään. Äläkä nolaa itseäsi yhtään enempää!

>> Joo >>, Rosmerta saa henkäistyksi.

Emrys hymyilee ja siirtyy kauemmas hänestä. Se pahentaa Rosmerta tuntemaa pettymystä. Hän haluaa miehen takaisin lähelleen! Se tuntui mukavalta – erittäinkin mukavalta.

(sanoja 100)

[Fiorella]

Kiitos! <3 Tästä ficistä onkin tosiaan ollut pitkäaikainen ilo!

Ihanaa, kun Emrys saatiin taas kuvioihin.  Niin herttaista!

[tirsu]

Fiorella, kiitos kommentistasi!  Vielä hetken pari saamme nauttia Emrysin seurasta, kunnes hän joutuu taas astumaan sivuun.


44.

Tanssilattialla on ahdasta. Aivan kuin kaikki olisivat ängenneet yhtä aikaa tanssilattialle heidän kanssaan. Rosmerta ei kuitenkaan valita. Nimittäin sen vuoksi he ovat Emryksen kanssa jälleen lähekkäin. Heidän vartaloidensa välillä on juuri ja juuri milli väliä.

Uskomatonta kuinka hyväksi Rosmerta tunteekaan olonsa ollessaan (melkein) kiinni Emryksessä. Hän ei olisi osannut koskaan kuvitella sen tuntuvan tältä. Tunnetta voisi melkeinpä kuvailla kotoisaksi, kuin hän kuuluisi siihen. Se on kummallista, ovathan he tunteneet toisensa loppujen lopuksi vain vähän aikaa. Mutta siltä se silti tuntuu yhtä kaikki.

Ajatuksiinsa uppoutuneena Rosmerta ei huomaa kappaleen vaihtumista ja tempon muuttumista hitaaksi. Hän säpsähtää, kun Emrys kietoo kätensä hänen vyötärölleen. Hänen selkäpiitään pitkin kulkee sähköinen mielihyvän värähdys.

Hänen sydämensä alkaa jälleen lyödä sataa ja tuhatta. Oikeastaan, hän ei ole varma että oliko hänen sydämensä rauhoittunut hetkeksikään sen jälkeen, kun hän oli uskonut saavansa suudelman.

Hetken verran Rosmerta harkitsee suutelevansa Emrysiä, mutta hän ei tee niin. Se saattaisi olla sopimatonta.

(sanoja 150)

[Fiorella]

Nautitaan siis tästä hetkestä Emrysin seurassa kuten Rosmertakin. Mukavaa, että tarina etenee.

[tirsu]

Fiorella, Emrys jääkin nyt tämän jälkeen hetkeksi pois kuvioista. Mutta vielä hän palaa. Ja hitaasti, mutta varmasti, tämä etenee. 


45.

Ulkona on viileää. Katulamput luovat valonsäikeitä pimeyteen. Kello on ties mitä, mutta Lontoon yöelämä on edelleen erittäin vilkasta.

He seisovat vierekkäin, käsivarret toisiaan hipoen. Musiikki kantautuu baarista ulos asti samoin kuin tunnelma.

Rosmerta nuolaisee huuliaan. Levottomuus kasvaa hänen sisällään. Miksi, hän ei osaa oikein sanoa. Ehkä hän odottaa jotain. Jotain tiettyä.

>> Minulla oli mukavaa >>, Emrys sanoo.
Rosmerta kääntyy katsomaan miestä. >> Niin minullakin. >>
>> Jos haluaisit, voisimme ottaa joskus uusinnan >>, Emrysin ääni on kysyvä.
>> Se kuulostaa minusta erittäin hyvältä >>, Rosmerta hymyilee.
Emryskin hymyilee. >> Se on sitten sovittu. >>

Rosmerta pidättää henkäyksen, kun Emrys liikahtaa lähemmäs. Suudelman sijasta hän saa halauksen. Se tuntuu ihanalta.

(sanoja: 100)