Ikäraja: S
Paritus: Bilbo/Thorin
Fandom: Hobitti
Disclaimer: J.R.R. Tolkien on luonut maailman, Peter Jackson luonut siitä elokuvia, ja minä käytän molempia luomuksia mielikuvitukseni ilona.
A/N: Iltani iloksi kirjoittelin ja ylläripylläri tuloksena on hobittijuttuja. Romanttista, ehkä vähän kaihoisaa, mutta Bilboa ja Thorinia joka tapauksessa.
Vaikka vanhoiksi tullaan
Vuosikymmenet kuluvat Ereborissa yllättävän tyynesti, päivä kerrallaan ja hitaasti, kunnes tulee aamu jolloin Thorin huomaa, että Bilbon hiukset ovat harmaat ja hennot hänen sormiensa välissä. Hobitti nukkuu unta pitkälle aamuun kuten hänellä on tapana, ja Thorin lepuuttaa katsettaan tämän alastomalla vartalolla, jota peitto verhoaa vain osittain. Edellisillan toimista on jälkiä Bilbon kaulalla ja Thorin tuntee lämmön poskillaan, vaikka puna jää parran alle. Se ei ole häpeää, vaan puhdasta rakkautta, jota hän on saanut Bilbolle tarjota jo hyvän tovin. Vuodet ovat kasvattaneet, muuttaneet haivenet harmaiksi ja katseen viisaammaksi, mutta sydän on pitänyt pintansa ja sykähtää iltaisin, aamuisin, aina kun Bilbo koskettaa.
"Milloin sinusta on tullut vanha?" Thorin murahtaa hiljaa, koska ei halua herättää, ja kietoutuu ajatuksissaan hetkeksi menneeseen, jota heillä on takanaan enemmän kuin aikaa tulevaa. Hobitin luonteikas olemus on avautunut Thorinille pala palalta yhteisen matkan myötä ja hän muistaa jokaisen pysäyttävän hetken, jolloin Bilbon tekemiset ovat värisyttäneet häntä päästä varpaisiin. Urheus on lopulta rakentanut tien suoraan Thorinin sydämeen, jonka syvyyksissä kuningas on aina pitänyt paikkaa auki siltä varalta, että löytää jotain mittaamattoman arvokasta.
"Sinä olet mittaamattoman arvokas, Bilbo Reppuli."
"Kultaakin kalliimpi, niinkö?" Bilbo kysäisee unisesti ja yllättää täysin Thorinin, joka on luottanut tuttuun tuhinaan ja olettanut hobitin olleen sikeässä unessa. Raukea katse viestittää Bilbon osalta vain suurta iloa, kun hän pyörittelee Thorinin sanoja suussaan ja kietaisee itsensä peiton alle lämpimään.
"Tietysti", Thorin myöntää pehmeästi ja jatkaa sormillaan Bilbon hiusten silittelyä. Mietteet siitä, että toisesta on tullut vanha, vilahtavat jälleen mielessä, mutta harmaa on Thorininkin parta eikä hän halua vaihtaa rakkauttaan pelkoon tulevasta. Jatkuva huoli seuraavasta päivästä, viikosta tai vuodesta on kuin juoksisi kohti omaa loppuaan. Se ei ole Thorinin tarkoitus, ja Bilbon vielä vähemmän. Hobitti jos kuka osaa nauttia eikä kyseinen taito kohdistu pelkästään päivän moniin ruokailuhetkiin.
"Tiedoksesi, en ole ainoa harmaahapsinen tässä sängyssä", Bilbo kiusoittelee ja tökkii sormillaan Thorinin partaa, "mutta voisin esittää kysymyksen kun kerta sinäkin kyselet ihan kummallisia."
"Kysy pois."
"Mitä rakkaus tarkoittaa kääpiöille? Jos se kerta on mittaamattoman arvokasta...", Bilbo utelee omiaan ja Thorin ei osaa heti vastaamaan. Minkälaiset sanat ylipäätään pystyvät kertomaan edes puoliksi tunteista, joita Thorin kantaa sisällään?
"Yksikään kääpiö ei pysty tietämään ennalta, miltä se tuntuu, kun löytää rinnalleen omansa. Mutta kun kyse on arvokkuudesta, joka voittaa kullan ja kimalluksen, niin puhutaan sielun ja sydämen asioista."
Bilbo on hiljentynyt tyystin. Vain kevyet henkäykset pitävät ääntä huoneessa ja tahdittavat Thorinin ajatuksia, joita hän kasailee kokoon ja tietää ettei tule sanoillaan koskaan pääsemään täydellisyyteen asti. Syvät, sisimmät tunnot käyvät ilmi vain hetkistä, jolloin on oltava hiljaa ja annettava vaistojen viedä kuin eläintä konsanaan.
Mutta pyhä Mahal sentään hän haluaa antaa sanoille mahdollisuuden.
"Rakkaus, Bilbo hyvä, on sitä että sielu on tyyni ja sydän eloisampi kuin koskaan. Mahal yksin tietää, kuinka urheutesi on aina löytänyt paikkansa minussa, ja sitä kautta sieluni on tyyni, koska minun ei tarvitse olla urhea yksin."
Thorinin ääni värähtää, mutta Bilbo tuskin enää kuule sitä, sillä hobitti on työntänyt peiton syrjään ja hengittää Thorinin kasvoille lempeyttään samalla kun sormet uppoavat partaan. Bilbon harmaat hiukset sekoittuvat Thorinin omiin, mutta suudelmaa ei ikä paina.
