Nimi: Silmänräpäyksiä, valovuosia
Ikäraja: S
Genre: romance, drama
Summary: Katien ja Angelinan ystävyyssuhde on aina ollut vähän enemmän.
Vastuuvapaus: Kaikki hahmot ovat Rowlingin. En saa rahaa tästä.
A/N: No niin! Tässä on nyt kaksi ekaa kertaa yhdellä iskulla! Nimittäin ensimmäinen femme-kokeilu ja ensimmäinen raapale-kokeilu. Katie/Angelina on oma ehdoton ykkösparitukseni mitä näihin femmeilyihin tulee ja yritin olla raiskaamatta sitä liialla söpöilyllä tai muulla ällöttävyydellä. Raapaleista sen verran, että laji on haastava! Kommentit olisivat ihania!
SILMÄNRÄPÄYKSIÄ, VALOVUOSIA
Kun tapasimme, junassa oli jo pimeää. Toivoin, että olisi ollut valoisampaa – kuulostit hauskalta. Äänesi on vähän sellainen käheä, niin kuin olisit polttanut ikäsi rothschildeja ja juonut viskiä, vaikka en minä silloin niin ajatellut. Olimme yksitoista.
Ja sinä ihastuit Frediin ja minä ihastuin Cedrickiin ja sinä ihastuit Oliveriin ja minä ihastuin Leehen ja sinä ihastuit uudestaan Frediin ja minä ihastuin Georgeen ja välillä katsoit minua oudosti.
Pitkinä, lempeinä öinä minä kuuntelin hengitystäsi, sen tasaista käyntiä hiljaisuudessa. Joskus sinä nousit sängystä ja hymyilit, tartuit käteeni ja katsoit sillä lailla poikkeuksellisesti.
Kerran kätesi lepäsi omallani liian kauan ja huulet hipaisivat solisluutani.
***
Sitten oli niitä varastettuja hetkiä, silmänräpäyksiä, valovuosia, sekuntien sadasosia yhdessä ja erikseen. Oli humiseva pää ja pitkät tummat sormet hiuksissani ja sinun syvä mielihyvän huokauksesi.
Sitten tanssit Fredin kanssa jouluna ja minulla oli roihuavat silmät, niin Alicia väitti. Se tyttö näkee kaiken.
Kävin hänen kanssaan Tylyahossa ja jästien elokuvissa ja kahvilla ja kermakaljalla ja hän hymyili ja hänen silmänsä tuikkivat ja hän oli ymmärtäväinen ja hänen silmäripsensä olivat tummat ja hengityksensä lämmin ja kostea. Huulet maistuivat tuliviskiltä ja poski oli lempeä, mutta sähköinen.
”Ethän kerro Angelinalle?”Hänen ilmeensä valahti ja hän taisi itkeäkin vähän ja hän sanoi, ettet välitä minusta.
***
No, niinhän siinä kävi, että Fred kuoli ja sinäkin kuolit vähän ja minäkin kai hieman. Ja sinä kyllä kutsuit minua omaksesi, nukuit minua vasten, itkit hiuksiini, tarrasit paitani selkään ja kuiskit nimeäni.
”Katie, Katie, Katie…”Painoit kyntesi kylkiini ja teit minuun merkkisi, vaikkeivät muut sitä tienneetkään. Luulivat aina, että se oli joku muu.
Minähän kyllästyin, muistanet kyllä. Heitin sinut ulos ja sinä itkit ja heitit kiven läpi ikkunastani ja löit minua ja aamulla minulla oli musta silmä ja repaleinen olo. Emmekä nähneet kuukausiin. Enkä tiedä miksi kerron tämän sinulle, olithan paikalla.
Kiitos hääkutsusta, se lienee Georgelta.
En valitettavasti pääse tulemaan.