Hobitti: Mutapalloilua |S| Fíli & Kíli

[Odo]

Ficin nimi: Mutapalloilua
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Hobitti
Hahmo(t): Fíli ja Kíli
Genre: veljesfluff, draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. R. R. Tolkien omistaa Hobitin, minä taas leikittelen mielikuvituksellani.
A/N: Haluan omistaa tämän LillaMyylle, joka suostui kriiseilemään kanssani NaNoWriMoa ja maratoonasi kanssani Genreblender-kisaa varten. Ajattelin, että jotain pientä voisin tehdä kiitokseksi, ja tällainen sitten syntyi. Ole hyvä! ♥ Osallistuu Slam dunkiin jalkapallolla ja Vuosiraapalehtien V.

Mutapalloilua
(Kun viitat jäävät aidan pieleen)

Pallo pomppi rapakossa ja mätkähti erityisen kuraiseen kohtaan Fílin kiitäessä sen perään. Veli oli kuitenkin nopeampi ja tyrkkäsi isomman kumoon tarttumalla tätä jaloista vastoin sääntöjä. Nahkapallo vieri lyhyen matkan päähän kaksikon painiessa syyssateiden kastelemassa mudassa. He olivat pelanneet palloa koko aamun lämmittääkseen pohjoisviiman pistelemiä jäseniään. Veljesten päästyä ylös Kíli nappasi pallon käsiinsä ja juoksi sen kanssa kohti maalia viskaten pallon kahden kiven väliin hurraten itselleen. Isoveli nyrpisteli nenäänsä ja vaati hylkäystä, mutta toinen ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Ainoaksi ratkaisuksi jäi vain napata pallo uudestaan ja tehdä myös itse maali tasoittaakseen tilanne.

Pian Fíli juhlikin pallon pompahdellessa puunrungon ja  vanhan nahkasaappaan väliin. Toisen mutapainin jälkeen pojat kokivat urheilleensa tarpeeksi, sillä loppusyksyn kipakkuus touhuamisesta huolimatta kutitteli nenää ja sai heidät aivastelemaan. Molemmat raahautuivat vaatteet likaisina ja märkinä takaisin kotiin jossa saivat äidiltään nuhteita. Eihän siihen malliin pienten kääpiöiden pitänyt itseään kastella, kun talvi oli tuloillaan. Puiden lehdetkin olivat tippuneet sateiden myötä jo kauan sitten lepäämään kuralätököiden pinnoille. Fíli nappasi Kílin parrantyngästä punakirjavan lehden ja nipisti pikkuveljeä poskesta, kun äiti ei katsonut. Molempia nauratti siihen asti, kunnes seuraava aamu koitti.

Veljekset makasivat molemmat käpertyineinä yhteiseen turkispeittoonsa, niistivät neniään likaisiin riepuihin, ja vaikeroiden ryystivät äitinsä keittämää nokkosmehua pahimpaan flunssaan. Olihan heille sanottu, että edes palloa pelatessa ei talven tullen pitäisi heittää rukkasia ja viittoja aidan pieleen, mutta eiväthän he sitä eilen tulleet ajatelleeksi. Köhiessään ja hörähdellessään toistensa punoittaville poskille he vannoivat, että ensi kerralla muistaisivat pukeutua lämpimästi, vaikka sillä hetkellä uskoivatkin flunssan pitävän heidät vuoteen omana ainakin Keskitalven juhlaan saakka.

Äidin ihmeellisen nokkosmehun ansiosta pallo kuitenkin mätkähti taas rapakkoon kolmen päivän kuluttua, kun Fíli ja Kíli potkivat sitä sydämensä kyllyydestä unohtaen taas viittansa aidan pieleen ja paljaat käsivarret mudasta tahriintuneina. Nauru kyllä karkottaisi syysflunssan, he uskoivat lapsen mielillään aikoen pelata mutapalloa niin kauan, että peli muuttuisi yhtä jännittäväksi jääpalloksi, ja silloinkin saattaisivat turkikset unohtua.

[LillaMyy]

Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkkkk!!!!!!! Olet oikeasti ihan paras, just kaipasinkin jotain lyhyttä ja söpöä luettavaa, ihan muuten vaan huviksi, ja sitten lätkäytit tämän naamalle!!! <3 Otsiko(i)sta lähtien tämä kyllä kuulostaa erittäin lupaavalta, koska kun Fíli ja Kíli yhdistetään MUTAAN, siitä ei voi olla seuraamatta jotain tosi hupaisaa!

I!H!A!N!A!! Mun kaksi pientä törppöäni siellä riehuvat omiaan kurakossa syksyllä ja totta kai siitä tulee sitten flunssa! Ihme, ettei sentään kuumetta, mutta onneksi Dísin nokkosmehu auttaa parantamaan vaivat! <3 Huomaa muuten hienosti tästä, että sä oot kehittynyt ihan huimasti tämän fandomin parissa ja muutenkin, koska siis aivan älyttömän ihastuttavaa sanataituruutta täällä, kun loppusyksyn kipakkuus kutittelee nenää ja nauru karkottaisi syysflunssan! <3 Siinäkin mielessä on myös kehitystä tapahtunut, ettet kertaakaan sotkenut Fíliä ja Kíliä toisiinsa. (;

Mä voisin oikeesti hehkuttaa tätä varmaan aamusta iltaan, koska tämä oli aivan älyttömän suloinen pieni tarinan kappale! (: Tykkäsin erityisesti siitä, kuinka koko teksti huokuu Fílin ja Kílin nuoruutta, vaikka missään ei ikinä sanotakaan, minkä ikäisiä he ovat. Jotenkin tästä vaan jää sellainen mielikuva, että pojat ovat molemmat vielä lapsia. Ja siis, aivan erityisen lutuista oli se, että pojat sairastivat yhteisen turkispeiton alla, kuolen ehkä tähän söpöyden määrään kohta. <3

Oi voi, ei musta taida mitään tämän järkevämpää irrota enää, koska olen vaan ihan sydämen kuvat silmissä täällä. Kiitoksia siis tosi paljon tästä, toivottavasti nano-kriiseilystä oli jotain apua (ja siis, kriiseillä saa enemmänkin ja useamminkin )!

[Odo]

LillaMyy, kiitos huisisti kommentista ja hyvä että kelpasi. Tiedä vaikka että lisää tulisi jossain vaiheessa tuollaisten kehujen jälkeen (; On oikeasti mukava kuulla, että on kehittynyt ja vaikka tehotuottaakin tekstiä se ei vaikuta sitten laatuunkaan, joka kertoo kyllä jo mulle itselleni jostain edistymisestä. Hobitti on kiva fandom ja en jännitä sitä enää lähellekään niin paljoa kuin aiemmin, joten ehkäpä. Tulossa on vielä jossain vaiheessa (toivottavasti tämän vuoden puolella) kaverin kanssa Hobittimaraton niin tiedä miten paljon kirjoitussuoneni sykkivät sen jälkeen. Ihana oikeesti, että miellytti, eikä Fílit ja Kòlit ollut sekaisin ja ´-merkitkin oli oikeaan suuntaan. Muistan ikuisesti tapauksen, kun työllä ja tuskalla päivittelin ne joka kohtaan vaikeamman kautta ja sain kuulla, että ne oli kaikki väärinpäin. Kiitos. ♥

[Mirror]

Awwww x3

Tää oli tosi ihana, just tällästä että pienet kääpiöpojat siellä temmeltää ilman hanskoja ja viittoja vaikka äiti kielsi ~~> no sitten joutui vuoteenomaksi koska ei ollut kuunnellut äitiä
No, onneksi pojat parantuivat pian, vaikkakaan eivät näyttäneet ottaneen opikseen ollenkaan

Hauska pieni tarina, tykkään!

Anteeksi lyhyt kommentti, ehkä mun kannattaisi mennä jo nukkumaan kun ajatukset ei oikein pysy kasassa xdd
^ja tuo tarkoittaa sitä että alan keskustelemaan itseni kanssa siitä kuinka käsistä kasvavaa pölyä on vaikea pyyhkiä xd

Hyvää yötä, ja kiitos vielä suloisesta tarinasta!