Toivekommenttien kampanjasta iltaa.
Rakastuin hahmojen nimiin nyt ihan ensimmäisenä. Elvar, miten ihana nimi.
Tykkään siitä, miten heti, tosi nopeasti käy selväksi mikä tilanne vallitsee, miten kyläläiset suhtautuvat Aalaan, ja Elvarin voimakkaat tunteet, jotka jotenkin tuntuvat tosi syvästi aivan pienellä, koruttomallakin kerronnalla.
Shamanismi, wicca yms. (myös alkukantainen elämä) kiinnostavat/viehättävät allekirjoittanutta suuresti, aiheen käsittelyyn sopii tosi kauniisti kieli jota käytät, jotenkin yksinkertainen, joka on silti täynnä pieniä, kauniita lauseita. Esim.
Oli tuulinen päivä, kylmä viima punoi takkuja Aalan avonaisiin hiuksiin.
Jotenkin sattumalta kuuntelin lukiessa Attack on Titan -musiikkia, Tokyo Ghoulia, Parasyte OP ym, toimivat tämän kanssa ihan hullun hyvin. Sopivan dramaattista/koskettavaa ehkä?
Aalan ja Elvarin suhde on ihanan epämääräinen alussa, ja silti se jotenkin hohkaa jotain suurta ja eeppistä.
11. raapale vähän ehkä hidastuu(?) tai siitä oli vaan vaikeampi saada kiinni tai jotain. Miksi Elvar kävelee pois, jos kerran on ikävöinyt? Varsinkin kun tähän mennessä hän ei ole tuntunut välittävän mitä muut hänestä ajattelevat. Tai ehkä tunteiden suuruuden, vaaran, tajuaminen vaikutti *miettivä hymiö*
Tai ehkä juuri loukkaantuminen välttelemisestä, mutta Elvar kuitenkin unohtaa sen heti seuraavassa rapsussa.
Ehkä pitäisi antaa tarinan vain viedä, eikä pysähtyä analysoimaan kesken kaiken *pohtii*
Minua viehättää suunnattomasti se hiljaisuus, mikä Elvarin ja Aalan välillä vallitsee.
26. Uuuu, potentiaalinen kilpakosiskelija Elvarille. Hyvin toimi koko kuvio hienovaraisesta alusta hienovaraiseen loppuun, ehjä ja kokonainen "sivujuoni."
Tästä tulee jotenkin tosi joulukalenterimainen fiilis, paljon pieniä palasia peräkkäin, ja jotenkin vaan sellainen talvisen sininen fiilis (rakastan joulukalentereita).
Uijui, slow burn on ihanaa, ja tämä on todellakin superhidasta. Mutta kylän elämää on jotenkin tosi rauhallista seurata, en nyt saa sitä oikeaa sanaa päähän... eteeristä jollain lailla? Haistan savun ja neulaset, tunnen märän lumen, elän näiden hahmojen kanssa, ja epäilemättä lukemisen loputtua jään kaipaamaan takaisin tähän maailmaan.
Osissa 61 ja 62 vähän putosin, kun en hahmottanut missä Elvar ja hänen serkkunsa oikein majailevat? (sama hämmennys taisi jatkua useamman raapaleen ajan) Asuuko serkun perhe edelleen Eivarin kämpässä, vai muuttivatko nämä jo takaisin omaan kotiinsa? Hiukan myös hämmensi kun rapsun alussa serkku oli unessa ja sitten yhtäkkiä se olikin hereillä ja puhui, mietin jo, että kuka kolmas henkilö tässä nyt juttelee, piti palata tarkistamaan.
67. Uuuuuuu. Ihanaa nähdä Elvarin tujumpaakin puolta, ostan pojan reaktion sataprosenttisesti. Hiljaisen, vain pinnan alla kuohuvan elämän jälkeen tällainen purkaus on tavattoman tyydyttävää luettavaa. Kiinnostavaa oli myös serkun huomautus siitä, miten Shamaanin olisi tarkoitus kantaa taakkansa yksin, antoi taas lisää tarttumapintaa.
Asadlfkjhlhgöakhjdgk. Hitto, miksi Elvarin vahvuus tuntui tulevan niin puun takaa (mutta ehdottomasti hyvällä tavalla). Ihan alussa hän vaikutti jotenkin niin ujolta ja sen jälkeen hän on pysytellyt lähinnä hiljaa, antanut asioiden tapahtua, koska ei ole jaksanut sekaantua, ei ole halunnut vaikeuksia. Hiljainen vahvuus.
89. Ai että, tällaista puhdasta dramaattisuutta ja kuvia jotka menevät silmien edessä kuin elokuva. Ukkonen<3 Itse asiassa koko sarjan nimi noudattaa samaa puhdasta, eeppistä... henkeä?
Ja ei, ylidramaattista ei todellakaan ole tässä liikaa, se uppoaa allekirjoittaneeseen tosi lujaa juuri, kun sitä on sopivasti hiljaisten osien lomassa. Ei sillä, voi hiljainenkin olla dramaattista.
Summa summarum: Juoni/tunnelma/jokin imaisi heti ensirapsusta asti mukaansa ja kaikki rapsut tuli vedettyä aika lailla yhteen putkeen. Miellyttävä, tasapainoisesti rakentuva todellisuuspakomatka.
Toivon, että ylläolevasta kommentista ilmenee niin tekstin vahvuuksia kuin muutama heikkouskin ja ylipäätään niitä asioita, mitä kommentilta toivoit
Ja viimeisin rapsuhan jätti totta kai miettimään kuumeisesti, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ylipäätään, miten näiden kahden tarina tästä jatkuu, ja miten se ehkä mahdollisesti joskus päättyy
Enköhän jää tätä seurailemaan...
~Violetu
