Title: Yhdessä tietysti.
Author: Mermish
Rating: K-11
Pairing: HG/DM
Genre: Het, Fluff
Disclaimer: Mä en todellakaan omista näitä hahmoja, vaan ne on Rowlingin JK:n.
1.
Draco seisoi sillalla, katsellen mustaan, kylmään veteen. Tuuli heilautti siltaa, ja Draco puristi kaidetta lujemmin. Pitäisikö kiivetä kaiteelle, ja hypätä. Ei, ei vielä, sillä Hermionen pitäisi nähdä hänet. Odotellessaan hän alkoi muistella syytä suunnitelmaansa.
Draco katseli Hermionen kauniita hiuksia, kun tyttö istui hänen edessään Kalkaroksen tunnilla. Hän ei muistanut, milloin olisi nähnyt ketään yhtä kaunista, tai älykästä, tietysti jos häntä itseään ei laskettu mukaan. ”Malfoy, kerro miksi akonikumia ei kannata syödä?”Kalkaros havahdutti pojan hänet horroksesta. Hermionen käsi lennähti pystyyn samalla hetkellä, kun Draco avasi suunsa: ”Ööh, tuota, siksi kun, Hermione, älä huido! Öhön, akonikum, eli ukonhattu on todella myrkyllinen kasvi. Eli siis syötynä se tappaa.” Kalkaros hymyili ylpeästi. ”Kymmenen pistettä Luihuiselle.” Hermione laski kätensä, ja kääntyi Dracoon päin. ”Mitä sinä sanoit minusta?” Dracon ilme ei värähtänytkään, kun hän vastasi: ”Kielsin huitomasta, koska keskittymiseni häiriintyi.” Hermione näytti loukkaantuneelta ja hämmästyneeltä samaan aikaan, ja kääntyi pois. Dracoa kadutti. Miksi piti taas töksäyttää. Samperi.
Pari päivää myöhemmin:
Draco käveli käytävällä mukanaan gorillat, Grabbe ja Goyle. Hän ajautui huomaamattaan Rohkelikkotornin lähettyville. Hermione käveli portaita alas Angelinan kanssa, ja oli törmätä Dracoon. ”Ai, hei Malfoy.” hän sanoi. Angelina vain vilkaisi poikia, ja käveli eteenpäin. Draco kääntyi ympäri, ja melkein juoksi portaat alas. Hermione katseli häntä, ja hymyili itselleen. ”Jes, minä sanoin hänelle hei! Jes.” Ja käveli pojan perään. Draco pysähtyi portaiden alapäässä, ja käski Grabben ja Goylen tyrmiin. Pojat lähtivät lampsimaan kuuliaisesti. Draco avasi ovet, ja asteli ulos auringonpaisteeseen. Hän juoksi metsän reunaan, ja käveli pienelle aukiolle, ja näki kolme yksisarvista laiduntamassa. ”Voi ei, eikö missään saa olla yksin.” ja istui aukion laidalle.
Hän katseli hevosia sarvien kanssa, ja kuuli risahduksen takanaan. Draco kääntyi ympäri, ja hyppäsi pystyyn. ”Hei, älä säikähdä, minä vaan.” Hermione sanoi nostaen kätensä ilmaan. Draco naurahti, ja istui alas uudelleen. Hermione istui hänen viereensä, ja katseli pojan suoria hiuksia. ”Miksi juoksit tänne, aivan yksin?” Draco katsoi ilmettömänä eteensä. ”Onko rakkaushuolia?” Hermione kysyi ja puraisi itseään kieleen samantien. ”Draco katsoi Hermionea silmiin. ”No, tavallaan, katsos, mä tykkään yhestä tytöstä, mutta en tiedä, mitä se tyttö ajattelee minusta.” Hermione katsoi Dracoon ja sanoi: ”Näytä sille tytölle, että tykkäät siitä. Ei se naura, tai sano mitään.” Draco nosti toista kulmakarvaansa epäilevästi, samalla kun nojautui lähemmäs Hermionea. Tyttö katseli häntä suloisen epäilevänä, ja Draco painoi huulensa hänen huulilleen. Hermione huokaisi ja vastasi suudelmaan.
Pari viikkoa myöhemmin:
Draco istui ulkona penkillä, ja katseli taivaalle. Suudelma Hermionen kanssa johti heidän seurusteluunsa, ja Draco oli onnellisempi kuin koskaan. Hän nousi penkiltä ja lähti kävelemään järven rantaan. Suure ntammin juurella hän näki kaksi hahmoa, ja ikävä aavistus nousi hänen mieleensä. Hän käveli lähemmäs, ja näki Hermionen selän, ja jonkun toisen pojan hiukset, kun poika suuteli Hermionea. Draco haukkoi ilmaa keuhkoihinsa, sillä hän järkyttyi todella. Hemione kääntyi ympäri, kuin olisi aistinut Dracon olevan siellä. Hän nousi ylös ja lähti juoksemaan Dracon perään, koska poika juoksi linnaan.
Kylmä tuuli herätti Dracon muistelmistaan, ja hän tunsi Hermionen käden omansa päällä. ”Se, mitä sä näit, ei ollut totta! Sua mä rakastan, en sitä. Usko mua, äläkä hyppää, jooko?” Draco katseli Hermionea kylmästi, ja ravisti tytön käden omastaan. ”En mä aikonut hypätä, en. Tahdoin vaan sun huomion.” ja virnisti. Hermione näytti huojentuneelta, kun Draco otti tytön käden omaansa. Heidän huulensa kohtasivat pimeässä, ja he lähtivät kulkemaan kohti loppuelämäänsä. Yhdessä tietysti.
