Kirjoittaja Aihe: Muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin | Ginny/Astoria, S  (Luettu 1550 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Title: Muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin
Author: FractaAnima
Genre: romance, UST
Rating: S
Pairing: Ginny Weasley/Astoria Malfoy
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Oneshot

Haasteisiin:
FF50 sanalla 004. Tunnit.
Femme10#5
Kirjoitusterttu
Kerää kaikki hahmot
OTS20 #2


A/N: Ilta oli punaviiniä ja femmeä vailla, joten niitäpä sitten. ;)




Muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin


"Enpä tiedä, Harry. Sinä tiedät, etten viihdy ministeriön juhlissa", Ginny on sanonut ennen lähtöä, hän on arvannut lopputuloksen ennalta. Jälleen kerran. Hän pyörittää punaviinitilkkaa lasissaan ja koettaa saada sen riittämään mahdollisimman pitkäksi aikaa, vaikka toivoo voivansa kumota kolme lasillista peräjälkeen. Harry on syventynyt keskusteluun jonkun kaljuuntuvan ministeriöläisen kanssa, eikä Ginnylla oli aavistustakaan mistä miehet puhuvat. Illallispöytä on täyttynyt puheensorinasta ja kuppikunnista. Ginny tuhahtaa tylsistymistään ja juo tilkkansa, vaikka se jättää hänet ilman kohdetta, johon syventyä.

Lasin pohjan lävitse hän näkee kuinka rouva Malfoy katsoo häntä uteliaasti kulmiensa alta. Astorian ruskeat hiukset ovat kiharrettu korkkiruuveille kehystämään kasvoja ja hänen huulensa ovat täyteläisesti punatut. Poskipäät ovat korkeat ja korostetut. Täydellinen edustusvaimo Dracolle. Naisten katseet kohtaavat ja Astoria katsahtaa käsiinsä. Ginny ei voi olla kurtistamatta kulmiaan.
"Lisää viiniä, neiti?" tarjoilija kysyy. Ginny nyökkää. Neiti, nainen huoahtaa. Tietenkin kaikki ministeriössä tietävät, ettei Harry Potter ole vieläkään vienyt tyttöystäväänsä vihille.

Astoria vilkuilee Ginnya koko jälkiruoan ajan, eikä Ginny voi olla vaivautumatta. Hän peilaa itseään vaivihkaa lusikasta nähdäkseen, onko hänen kasvoillaan jotain epämääräistä, ehkäpä kastiketta pääruoalta? Mitään ei kuitenkaan löydy.

Kun ruokailu on ohitse, Ginny seuraa Harrya tämän käsipuolessa ympäri tanssisalia, missä vanhat miehet tulevat kättelemään tai keskustelemaan vireillään olevista jutuista.
"Neiti Weasley", he nyökkäävät ja Ginny nyökkää kohteliaasti takaisin. Muodollisuudet ovat sillä ohitse, ja Ginny voi keskittyä katselemaan salin verhoja, lattian kuvioita tai maalin vaivihkaista rapistumista katon ja seinän yhtymiskohdissa.

"Harry, minä käyn hakemassa hieman viiniä", Ginny kuiskaa lopulta seisottuaan puolitoista tuntia epämukavissa korkokengissään ja osatessaan ulkoa lattialaattojen ornamentit. Harry mutisee jotain puoli huolimatonta vastaukseksi eikä edes vilkaise häneen päin. Tyypillistä.

Tarjoilupöydän edessä on tilaa valikoida. Ginny valitsee italialaisen punaviinin, jonka luvataan olevan hieman luumuinen. Sen maku on kevyempi kuin illallisella tarjotun, mutta se menettelee. Kaikkien niiden ministeriön illallisten myötä Ginnyn viinimaku on harjaantunut.

"Neiti Weasley?" joku kysyy juuri, kun Ginny on nostanut lasin huulilleen. Hän kääntyy ympäri ja katselee Astoria Malfoyta jälleen lasin lävitse.
"Mmh", nainen ymmärtää laskea lasin ja nielaista. "Ginny - Ginny Weasley", hän ojentaa kätensä naiselle, joka hymyilee niin, että hänen täydellisen valkoiset hampaansa tulevat esiin. Ginny kuljettaa kielensä omien hampaidensa yli vaistomaisesti.
"Olen Astoria Malfoy, Dracon vaimo", nainen sanoo ehkä hivenen epäröiden. Hän katsahtaa johonkin salin suuntaan.
"Tiedän", Ginny vastaa. Hiljaisuus kättelemisen jälkeen on kiusallinen.

Astoria valitsee tarjoilusta saman viinin ja jättää lasinsa reunaan huulipunatahran. Naiset seisovat vierekkäin ja katsovat salia kohti, molempien katseet omissa seuralaisissaan. Hetkeksi Ginny unohtaa, että keskustelu on yhä käynnissä.
"Aina sama juttu", Astoria sanoo yllättäen äänessään Ginnylle tuttua tylsistymistä, jolloin Ginny katsahtaa naiseen kysyen. Astoria nyökkää Dracoa kohden. "Kuin olisin ilmaa", Astoria siemaisee viiniään. Ginny hymyilee salaa samaistumiselleen.
"Tiedän tunteen - mutta te olette sentään naimissa, eikö vain?" Ginny sanoo hiukan katkerasti ja tarkastelee Astorian valkokultaista sormusta sivusilmällään. Viisi timanttia vieri vieressä.
"Mitä se todistaa? Että en voi karata yön pikku tunneilla kenenkään vieraan syleilyyn, koska minulla on Malfoyn stigma vasemmassa nimettömässäni?" nainen naurahtaa heilauttaen vihkisormustaan. Puolet hänen sanoistaan on huumoria, toisesta puolesta ei voi olla ihan varma. Ginny naurahtaa viinilasiinsa.
"No jos sitä ajattelee tuolta kannalta."

Tunnit liukuvat nopeammin. Ginny nauraa Astorian teräville kommenteille ja juo viiniä nauttiakseen, ei paetakseen tai piiloutuakseen. He tulevat ylättävän hyvin juttuun, eikä Ginny voi olla ihmettelemättä sitä. He siirtyvät ulos, kun alkoholi alkaa hikoiluttaa. Ministeriön valtava parveke on juhlijoiden suosiossa, moni käy polttamassa piipullisen tai tarttumassa toistensa käsiin salaisten sopimusten johdosta. Ginny nojaa kyynärpäillään kaiteeseen ja tuijottaa kauas kaupungin yli.

"Sinä olet kaunis", Astoria sanoo lämpimän hiljaisuuden jälkeen. Sellaisen, joka on seurannut hyviä nauruja. Sellaisen, jonka jatkuminen ei ole painostavaa, mutta sen rikkominen vakavuudella on yllättävää. "En ymmärrä mitä Potter oikein vitkuttelee."

Ginny hymähtää. Hänen poskillaan on puna, mutta hän ei ole varma johtuuko se viinistä vai naisen sanoista.
"Olen tosissani", Astoria jatkaa ja nojautuu selällään kaiteeseen Ginnyn viereen. Hän katselee naisen kasvoja avoimesti ihaillen.
"Kiitos", Ginny sanoo hiukan vaivautuneesti. Hän suoristuu ja kääntyy Astoriaan päin nähdäkseen tämän kasvot. He tuijottavat toisiaan pitkän hetken vain arvellen mitä toisten mielessä mahtaa liikkuakaan. Ginnyn syke nousee ja hän on varma, että nyt lämpö johtuu muustakin kuin viinistä. Tuulenvire heilauttaa Astorian kiharoita. Ginny puree ajatuksissaan huultaan.

"Astoria rakas?" Draco astahtaa lasiovista parvekkeelle ja jää odottamaan sivummalle. Hän on ymmällään tilanteesta. Astoria hymyilee tyhjää hymyä ennen kuin katkaisee katsekontaktinsa Ginnyyn.

"Draco? Olemmeko lähdössä?" hän kääntyy miestään kohti. Draco nyökkää vaimolleen ja katsahtaa Ginnyyn epäilevästi.
"Tämä oli oikein mukavaa, Ginny. Ehkä näemme seuraavissa juhlissa", Astoria koskettaa Ginnyn käsivartta ja hymyilee nyt aidommin. Hänen katseessaan on jotain syvää.
"Epäilemättä", Ginny vastaa hitaasti tutkien naisen silmiä. Sitten hän antaa tietävän hymyn käydä huulillaan ennen kuin kävelee Dracon ohitse sisälle. Hän nyökkää miehelle poliittisesti ja lähtee etsimään Harrya.

"Weasley?" Draco kohottaa kulmaansa vaimonsa seuravalinnalle.
"Hänen nimensä on Ginny", Astoria vastaa ja tarttuu Dracoa käsipuolesta. He lähtevät eikä Astoria voi olla ajattelematta mitä olisi tapahtunut, jos Draco olisi tullut muutamaa minuuttia myöhemmin. Muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin.

The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 209
Vs: Muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin | Ginny/Astoria, S
« Vastaus #1 : 10.09.2016 10:31:38 »
Olipas ihastuttava fikki!

Pidin tästä niin paljon! Ensinnäkin se sopi täydellisesti pakottavaan preesens-kauteeeni. Lisäksi puitteet olivat ihanat: superhienot ministeriön juhlat, jossa sisäpiirit supisevat ja hyväveliverkostot punovat suhteitaan! On aika kutkuttavaa ajatella tulinen Ginny Weasley upeassa iltapuvussaan (vaiko kenties juhlakaavussaan?) keskelle juhlia kyllästyneen näköisenä tuijottelemaan verhoja. Ja sitten Astoria astuu kuvaan, ah!

Nimi oli ihana, ja myös se, ettet antanut Ginnyn ja Astorian suudella. Se teke tästä vielä paljon kauniimman ja tyylikkäämmän tarinan, ja aidomman tuntuisen - ehkäpä sellaista harvemmin tapahtuu ensitapaamisella, kun toinen on naimisissa ja toinenkin pitkässä parisuhteessa, mutta ajatus jää kytemään. Mitäpä olisikaan tapahtunut muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin? En kestä. Toisaalta, ehkä mitään ei olisi tapahtunutkaan: sekin tekee Dracon keskeytyksestä niin erinomainen sopivan. Ginnylle jää ainakin lämmittävä ja jännittävä muisto.

Kirjoitustyylisi oli miellyttävä ja tekstinlaatu hyvää. Tarina kulki niin vaivattomasti eteenpäin. Pidän siitä, mitä yksityiskohtia päätit nostaa esille, se teki tarinasta hauskan lukea ja jätti lukijan omalle mielikuvitukselle tilaa.

Päällimmäiseksi tästä minulle jäi ehkä fiilis kaipauksesta. Ginny ja Astoria kummatkin kaipaavat jotakin, mitä eivät sen hetkisestä suhteestaan saa. Kaipaus jäi elämään, ehkä uusi ajatus kytemään.

Kiitos paljon ihanasta fikistä!